Ohessa kuva sekä kaiuttimista uudessa kuosissa että laitetelineestä mallinnettuna, myös subbari näkyy oikean kaiuttimen juurella. 3d-mallinnusohjelma on tämänkaltaisissa touhuissa hyvin käytännöllinen, erilaisia pintavaihtoehtoja voi kokeilla lukuisia vähällä vaivalla, ja vieläpä aivan ilmaiseksi.
Laiteteline | Subbari | Jericho Horn & AN 8" Super
Homman aloitin jalkojen sahaamisella 18mm liimapuulevystä. Yhteen jalkaan tarvitaan kolme 66cm pitkää ja 5.4cm leveää soiroa 1.8cm:n vahvuisena. Nopeasti laskien kolme soiroa päällekäin asettamalla saadaan jalan vahvuudeksi 5.4cm kanttiinsa (3 * 1.8 = 5.4), eli jalan profiili on tasaneliö. Syy miksi jalka tehdään kolmesta päällekäin asetetusta levystä on yksinkertainen, tasolevyjen tukeva kiinnittäminen jalkoihin:

Kahteen soiroon sahataan lovet tasojen upottamista varten.
Kahteen sisempään soiroon siis sahataan lovet tasolevyjen upottamista varten ennen jalkasoirojen liimaamista yhtenäiseksi jalaksi. Tein lovet pystysuunnassa 20cm välein, joten levyjen väliin jää hyvin tilaa sekä 18cm korkuiselle vahvistimelle että parisen senttiä ilmarakoa. CD- ja DVD-soittimet taas mahtuvat kevyesti 20cm väleihin, molemmat vaikka samaan hyllyvälikköön. Loppu onkin sitten jalkalovien sahaamisen jälkeen liimaamista, ensin jalkasoirot liimataan toisiinsa, sen jälkeen koko komeus kasataan liimaamalla tasolevyt jalkojen koloihin.
Käytin laitetelineessäni pintakäsittelynä osmocolor eebenpuuta yhteinäisen lookin saamiseksi kaiutinten kanssa.
...
...
Laajakaistojen maailmaan ajauduin puolivahingossa, häthätää testimielessä väkerrettyjen baffeleiden saattelemana. Silloiset testibaffelit tein noin 100x80cm kalustelevystä, sahaamalla levyihin nopeasti pistosahalla joutilaiden Fostex FE206E elementtien mentävän reiän, kytkemällä elementit vahvistimeen ja asettamalla levyn CD-soittimeen. Ensivaikutelma näinkin summamutikassa tehdyistä baffeleista oli huikea: dynamiikka ja läsnäolevuuden tunne oli hyvin miellyttävää. Monen illan viilaamisen, kääntelyn, siirtelyn ja hienosäätämisen ohessa äänenlaatu alkoi hissukseen puhua laajakaistojen puolesta yhä enemmän ja enemmän. Prototyyppibaffeleiden soidessa taustalla mielessäni velloi jos jonkinlaista ideaa seuraavista kaiuttimista. Perusajatus oli tehdä ne itse, mahdollisimman halvalla ja tietysti hyvää äänenlaatua hakien. Mietin kuumeisesti erilaisia vaihtoehtoja: pysyttelisinkö baffeleissa vai rakentaisinko jotakin muuta? Pitkällisen internetin keskustelupalstoilla notkumisen ja muutaman eri vaihtoehdon vertailun jälkeen päädyin Jericho Horn -projektiin, lähinnä sen rakentaneiden henkilöiden kommenttien perusteella, ja piirustusten perusteella suhteellisen helpon rakennettavuuden takia. Oma projektini sisältää kuitenkin muutamia modifikaatioita alkuperäiseen, mm. painekammion tilavuus sekä torven kurkun pinta-ala on muutettu paremmin AN 8" Super elementille sopivaksi. Myös kaiutinkotelo on 2.4cm kapeampi kuin alkuperäisessä suunnitelmassa mitoitettu kotelo.
Ennen varsinaista rakentamista ja materiaalien hankintaa mallinsin kaiuttimet Maya-ohjelmalla nähdäkseni ne valmiina. 3D-renderöintiohjelmalla on myös kätevää kokeilla lukemattomia erilaisia pintakäsittelyvaihtoehtoja aivan ilmaiseksi ja vähällä vaivalla.
Valmiin kaiuttimen mitat ovat 1170x37.6x500 (k, l, s), eli keittiönpöytä projektiksi Jericho ei sovi. Itse tyhjensin asunnostani yhden, noin 12m2 huoneen projektia varten. Kaiuttimet ovat kokoonkasattuina myös melkoisen painavat, vaikeat käännellä ja nostella, eli apumies saattaa rakentelussa olla tarpeen. Työkaluihin - esimerkiksi puristinten kokoon - kannattaa niin ikään kiinnittää huomiota ennen projektin aloittamista, jos Jericho-kärpänen puraisee.
Valmiin kaiutinkotelon taka- ja sivuseinät kannattaa jäykistää, sillä pelkästä 20mm liimapuulevystä tehdyt seinät soivat ikävästi niitä koputellessa. Itse päädyin omassa projektissani vahvistamaan takaseinää samaisella 20mm massiivikoivulla 80cm matkalta, ja sivuseinille leikkasin samasta puusta koristeiset vahvikelevyt, jotka tekevät samalla kotelon ulkonäöstä vähemmän laatikkomaisen. Kotelon pohjaan leikkasin hieman pohjaa suuremman massiivikoivulevyn, johon kiinnitin pienet pyörät kaiuttimen liikuttelun helpottamiseksi, koivulevyllä vahvistettu kotelo kun painaa melkoisesti.
Naparuuvit kaiutinkaapeleille sijoitin noin 50cm lattiasta, eli pituutta kaapelille elementistä naparuuviin tulee melkoisesti, vajaa kaksi metriä. Kaapelia ei kannata asentaa rakennusvaiheessa luikertelemaan torveen, vaan vasta kun kotelo on olohuonekelpoinen. Elementin kaapelin pujottaminen valmiin kaiuttimen torven läpi painekammiosta naparuuveihin onnistuu seuraavasti: Sido noin kolmen metrin pätkä ohutta, luistavaa narua (nylon- tms.) elementin kaapelin päähän. Toiseen päähän narua sido max. 20mm mutteri tai jokin muu pieni ja painava esine. Pudota mutteri painekammiosta torveen, jolloin se vetää narun mukanaan torven ensimmäiseen mutkaan. Käännä kaiutin ylösalaisin, jolloin mutteri tipahtaa torven toiseen mutkaan. Kiepsauta kaiutin vielä jaloilleen, jolloin mutteri tipahtaa torven suulle ja voit narusta vetää kaapelin ulos tai kiinnittää takaseinän naparuuveihin, mikäli sellaisia haluaa käyttää.
Elementeille piti myös keksiä jonkinlainen suojus kissojen varalta, messinkinen vaiheplugi kun näyttää noista pienistä riiviöstä oikein kiinnostavalta. Tarkoitusta varten myytävistä kankaista tai ritilöistä en halunnut suojusta tehdä, vaan kätevät kartiosuojukset sain tehtyä elementtien mukana tulleista kuljetussuojuksista. Niitä ei siis kannata heittää menemään. Molempiin suojuksiin kiinnitetään noin puolen metrin pätkä kuminauhaa, joka on helppo pujottaa kaiuttimen ympärille kissan jäädessä kotimieheksi, ja taas poistaa elementin edestä ennen kuuntelun aloittamista.
Paljaat puun väriset osat on käsitelty osmocolor koivulla sekä tummemmat koristepaneelit osmocolor eebenpuulla.
Kannattavako? Projektin kokonaishinta suhteutettuna saavutettuun äänenlaatuun erittäin kannattava, joskaan rakentamisen vaatima työmäärä ei mahdu muutamaan iltaan. Kaiutinten äänessä on sitä jotakin, jota olen pitkään etsinyt, ja onhan omaa käden jälkeä kivempi kuunnella kuin kaupasta ostettua.
»Herranjumala mitkä joutsenenpöntöt, tonnehan sopii strutsiperhe asumaan! Eipä meidän olkkariin sitten muuta mahdukaan!»