Suomen keskiaika kesti 1100-luvulta 1500-luvulle ja se oli suurten muutosten aikaa Suomen historiassa. Keskiajan alussa Suomessa ei ollut paljon asukkaita, vain noin 50 000-85 000. Suurin osa maasta oli asumatonta erämaata, jossa käytiin metsästämässä ja kalastamassa. Suomen heimot eivät tulleet aina hyvin toimeen keskenään ja monesti toisen heimon alueelle tehtiin ryöstöretkiä.
Pohjois-Euroopan vähän tunnetut alueet tulivat kirkollisen kiinnostuksen kohteeksi rautakauden lopulla. Lännen kirkon intresseihin kuuluivat myös Baltia ja Suomi, joiden asema määriteltiin Roomassa 1100-luvun alussa pidetyssä kokouksessa. Suomi kiinnosti myös Bysantin kirkkoa sen jälkeen kun Kiovan suuriruhtinas Vladimir antoi kastaa itsensä vuonna 988. Bysantin kirkon käännytystyö eteni totunnaisia kauppareittejä pitkin Karjalaan, mutta novgorodilaisilla oli myös valtapyrkimyksiä Baltiassa ja Hämeessä. Lännen kirkko vakiinnutti asemansa lounaisessa Suomessa 1100-luvulla ja 1200-luvun alussa. Vuoden 1150 tienoilla Suomeen purjehti kronikan mukaan Ruotsista kuningas Eerikin johtama ledung-seurue, johon kuului englantilaissyntyinen piispa Henrik. Eerikin tarkoituksena oli laajentaa valtakuntaansa ja kerätä veroja kuninkaanvallan lujittamiseksi.
Piispa Henrikin tehtävänä oli käännyttää pakanalliset suomalaiset kristinuskoon ja liittää heidät Rooman kirkon vaikutuspiiriin. Piispalle matka koitui kohtalokkaaksi, kun suomalainen talonpoika Lalli surmasi hänet Köyliönjärven jäällä. Piispa Henrikistä tuli suomalaisten kansallispyhimys. Roomalaiskatolinen kirkko jatkoi käännytystyötään ja länsimaisen kulttuurin levittämistä. Seurakuntia perustettiin ja kirkkoja rakennettiin hartauden harjoituksen keskuksiksi. Rooman kirkon asema vakiintui vähitellen myös muualla Suomessa ja kirkollisen kehityksen seurauksena Suomeen tulvi sekä läntisiä että Bysantin kirkon tuomia itäisiä kulttuurivaikutteita.
Monet kasvit ja yrtit niin kuin viinakin, tunnettiin ensin lääkkeinä. Salvia oli yksi parhaista; se vaikutti taianomaisesti lähes kaikkeen. Sinappi ja etikka oli myös tehokas yhdistelmä, se puhdisti päätä ja kevensi oloa. Pippuri tehosi moneen vaivaan; yskään, maksatautiin, vatsavaivoihin, paiseisiin, rintakipuun ja horkkaan. Se vaalensi tummat silmät, kuivasi liiallisen kosteuden ruumiista ja veti sydämestä kaiken myrkyn ja vahvisti vatsaa. Keskiajalla riehunutta mustaa surmaa vastaan oltiin kuitenkin voimattomia, eivätkä edes rukoukset, taiat tai loitsut auttaneet.
Alla muutamia keskiaikaisia reseptejä erilaisten vaivojen karkottamiseksi. Jos päätät kokeilla, teet sen omalla vastuulla.
Sekoita kaksi osaa purjolaukkaa ja yksi osa hunajaa. Pane seosta aivan nenään tai korviin. Se auttaa päänsäryssä.
Murskaa morttelissa yksi mitallinen kuminoita. Valuta astiaan sama mitallinen hyvää olutta. Laita tulelle kiehumaan. Kuori vaahto huolellisesti. Ota tulelta ja siivilöi pellavaliinan läpi. Juota lämmin kuminalääke sairaalle, joka potee vatsaansa. Kääri kuminat pellavaliinassa sydämenmalliseksi nyytiksi ja paina kuuma haude sairaan vatsalle.
Ota vatsatautiin ja nivoon eli huonoon ruokahaluun anista, kuminaa, inkivääriä, muskottia, saksankuminan siemeniä ja tuoretta minttua. Hakkaa kaikki hienoksi jauheeksi ja syö.
Ota malvanjuuria ja hankaa joka hammasta ja ikeniä. Ota karkeaa kangasta ja hiero hampaita kankaalla. Huuhtele suusi kerran kuukaudessa vedellä tai viinillä, jossa on keitetty tyräkkiä. Näin saat suusta lähtemättömät hampaat. Pihatar on hyvä lääke särkyyn.
Ajele tukka päästä ja hiero sitä suolalla ja etikalla, niin myös käsiä ja jalkoja. Ota sitten koiranpentu tai nuori kissa tai kukko ja halkaise se kahtia pitkin selkää ja heitä pois sisälmykset. Pane ruumis kokonaan päähän niin lämpimänä kuin se on ja sido lujasti. Tai otettakoon oinaan lämpimät keuhkot ja jätettäköön sitten sairas pimeään ja lukittuun huoneeseen, siksi kunnes hän saa nukkua.
Rehvakka nauru, äänekäs röyhtäily, karkeudet ja kiroileminen olivat aivan normaalia käytöstä hienoissakin piireissä myös ruokapöydässä. Ensimmäiset käytösoppaat kirjoitettiin Euroopan hovipojille. Etikettikirjojen opit lautasliinojen taitosta tai lintupaistin leikkaamisesta eivät koskettaneet yhdenkään valtakunnan rahvasta 1500-luvulla.
Erasmus Rotterdamilainen julkaisi vuonna 1530 latinankielisen oppaan, joka julkaistiin suomeksi vuonna 1670. Cullainen Kiria Nuorucaisten Tapain Sijwollisudest oli tarkoitettu latinan oppikirjaksi, mutta se opasti myös kunniallisiin tapoihin ja hienoon käytökseen: »Sijwotoin on catzoa jongun päälle cosca toinen silmä ummessa on. Sillä mikä se on muu kuin tehdä itzensä silmäpuolexi? Se käytös tynnyrin tekijälle ja sepille myöden andacamme.»
Pidoissa käyttäytymisestä Erasmus antaa runsaasti seikkaperäisiä neuvoja: »Coconaisia paloja äkisti niellä on nälkäkurkein ja narrein tapa. Ojenda toiselle nijtä joistas puolen syönyt olet ei ole cunniallinen tapa. Nijn cuin myös ricki purtua ruoca otta suustans ja panna lautaiselle on ruma. Sillä jos jotakin on otettu jota eij taita alasnieldä nijn käändäkön itzens pojes ja salaisest heittäkön johongun paickaan.»
· Ankeriasta maustepyreessä
· Kamelia kanelikastikkeessa
· Kylmää kalaa salviakastikkeessa
· Luuydinpiiraita
· Paistia ja keitettyjä lihakimpaleita
· Suolaisen veden kalaa
· Turskanmaksalla ja luuytimellä täytettyjä pasteijoita
· Kukkopasteijoita ja rapeita lehikäisiä
· Lahnaa ja ankeriaspasteijoita
· Lihalientä ja lihaa
· Makean veden kalaa
· Riisivanukasta kananlihasta hunajalla maustetussa mantelimaidossa
· Riistapaistia
· Hirvenlihaa
· Nahkiaisia pippurikastikkeessa
· Vehnävelliä
· Hyytelöitä
· Keitinpiiraita
· Paistettua lahnaa ja kermapiiraita
· Sampea
· Hirssiä
· Lampaanlihaa sipulien kera
· Munamuhennosta pippurijyvästen, hunajan ja sahramin kera
· Paistettua kanaa luumujen kera
· Hiillostettua silakkaa sinapin kera
· Kalaa happamessa kastikkeessa
· Kapakalaa öljyn ja rusinoiden kera
· Keitettyä ankeriasta pippurin kera
· Paistettuja pikkulintuja retikan kera
· Siankinkkuja kurkkujen kera
· Voissa haudutettuja omenoita
· Öljyssä paistettua lahnaa
· Hanhia, karppeja ja haukia
· Lampaanlihaa ja kanoja mantelimaidossa
· Paistettuja pikkuporsaita
· Inkiväärissä keitettyjä forelleja
· Metsälinnunpaistia pippurikastikkeessa
· Pannukakkuja sokerin kera
· Riisiä sokerin kera
· Karppeja ja haukia
· Leivonnaisia
· Munilla täytettyä hanhenpaistia ja kananpaistia