Pieni pintaraapaisu tunnetuimmista muinaissuomalaisista ja -skandinaavisista hahmoista.
Aesir family tree - Odin family tree |
Sigurd family tree - Thor family tree |
Vanir family tree - Yggdrasil tree |
|
· Aesir family tree · Loki family tree · Odin family tree |
· Sigurd family tree · Thor family tree |
· Vanir family tree · Yggdrasil tree |
Ahti (tai Ahto) oli muinainen suomalainen veden jumala tai henki, jolta pyydettiin kalaonnea. Hänet sekoitettiin joskus Kalevalassa esiintyneeseen Ahti Lemminkäiseen. Ahti asui vedenalaisessa kartanossa nimeltä Ahtola. Hänen valtakunnassaan asuivat myös vesihirviöt Vetehinen ja Iku-Turso.
Akka on Ukko ylijumalan nainen ja hedelmällisyyden jumala. Heidän rakastellessaan jyrisee ukkonen. Akka saattaa olla luonnon naisellinen puoli, maaemonen, jonka Ukko hedelmöittää, ja jonka sade saa viheriöimään.
Akka tunnetaan myös siitä, että joillain perinteisesti pyhillä paikoilla on Ukko- ja Akka-paikannimet, kuten Kolilla Ukko- ja Akkakoli.
Rauni on Mikael Agricolan mainitsema epämääräinen hahmo, joka on tulkittu Ukko ylijumalan Akaksi. Toisen teorian mukaan Rauni on Ukon lisänimi.
Alkujaan hiisi tarkoitti pyhää, esimerkiksi pyhää lehtoa. Myös saamelaisten pakanajumala seita on samaa kantaa. Kristinuskon levitessä sana sai uuden merkityksen, joka viittasi pahaan tai pakanalliseen henkiolentoon, pienikokoiseen ilkeään haltijaan tai peikkoon. Myös kristillisperäisiä nimityksiä juutas ja piru voitiin käyttää samantapaisista uskomusolennoista. Erään perinteentutkijan mukaan rannikon suomalaisten kristillistyessä sisämaan lappalaisiksi kutsuttuja (niin suomalaisia kuin saamelaisiakin) pyyntikulttuurilla eläviä pakanoita alettiin luultavasti kutsua hiisiksi kielteisessä merkityksessä. Hänen mukaansa hiiden (tai siddan tai seidan) palvojat edustivat kritityille paholaista, niin heidät leimattiin pahoiksi, ja tästä olisi peräisin sanan hiisi toinen pirua muistuttava merkitys. Kansanperinteen keruussa on myös löydetty ihmisiä, joiden mukaan lappalaisia ennen muinoin sanottiin hiisiksi. Etelä-Suomessa hiisi-paikannimiä löytyy edelleen keskittyminä myös niiltä paikoin, joilla vanhastaan arvellaan asuneen lappalaisia. Tosin hiisi-paikannimiä löytyy muualtakin, myös Virosta (Hiidenmaa). Kalevalassa lappalaiset on voitu yhdistää hiisi-sanaan.
Hiisitarinoissa hiidet kuvattiin usein pieniksi, jokseenkin ihmismäisiksi. Joskus harvemmin hiidet kuitenkin rinnastettiin myös jättiläisiin tai vuoripeikkoihin. Hiidet saattoivat aiheuttaa halvauksen, jos heitä ei väistänyt ojaan asti tiellä, tai jos heitä kuikuili pelokkaasti taakseen. Jos taas takana olevaa hiittä katsoi suoraan ja koko vartalolla kääntyen, hiisi perääntyi. Hiidet kulkivat usein meluisissa kulkueissa, joissa oli paljon kulkusia, ja joku saattoi vinguttaa viulua. He saattoivat ajaa päättömillä hevosilla tai pukeilla. Hiidet olivat kuitenkin myös inhimillisiä. He saattoivat puhella humoristiseenkin sävyyn ihmisille. Kerrankin, kun hiideltä tiedusteltiin, miksi hän ratsastaa pukinkäppänällä, hän sanoi joutuneensa myöhässä ratsujen jakoon. Joskus hiidet vain metelöivät aiheuttamatta muuta harmia. Eräässä tarinassa metsään nukahtanut mies kohtasi hiisiä, ja esitti peloissaan nukkuvaa. Hiitten joukossa oli mustia hiisiä ja harmaa hiisi. Mustat hiidet päättivät tappaa miehen. Harmaa kuitenkin sanoi, että nukkuvaa ei saisi tappaa. Niin hiidet eivät tappaneetkaan. Värit kuvastivat selvästikin pahuuden eli pimeyden eri asteita.
Hiidet tappelivat joskus valtapiiriensä rajoista. Silloin he saattoivat liikutella rajapyykkeinä käyttämiään isoja kiviä, tai saada lammikotkin kuohumaan. Aikansa tapeltuaan hiidet kuitenkin sopivat riitansa. Tässä suhteessa he muistuttivat tonttuja eli tontinhaltijoita, jotka myös kinastelivat keskenään isäntiensä maista ja omaisuuksista.
Koska hiidet olivat pakanoita, he eivät voineet astua pyhälle maalle. Esimerkiksi pellot olivat siunattuja kylvön yhteydessä. Hiisiä pakeneva saattoi pelastautua juoksemalla 'kynnetylle' maalle. Jos ovi ei ollut siunattu nukkumaan mentäessä, saattoi hiisi tulla sisälle ja viedä jotakin.
Ilmarinen oli suomalaisten palvoma taivaan ja ilman jumala. Muinaiset suomalaiset uskoivat, että Ilmarinen takoi taivaankantta ja loi maailman.
Kalevalan sankari Seppo Ilmarinen saattoi alkujaan olla suomalaisessa tarustossa jumala. Myöhemmin Ilmarisen rinnalle ilmestyi taivaan ja ilman jumala Ukko. Ilmarinen on saattanut sulautua myöhemmin palvottuun Ukkoon, mutta toisaalta saattoi myös muuttua suomalaisessa tarustossa sepäksi.
Kratti tullee ruotsin sanasta skratt (nauru). Kratti tai Skratti oli huutava kummitus, joka makasi maahan kätkettyjen aarteiden ja rahakirstujen päällä niitä halliten ja vartioiden.
Liekkiö oli muinaissuomalaisten tuntema jumalhahmo, joka liittyi ilmeisesti tuleen. Skandinaavisessa mytologiassa esiintyy mahdollisesti Liekkiötä vastaava Loki.
Pohjois-Satakunnassa liekkiö oli metsään haudatun lapsen sielu tai pimeän aikana levottomasti liikehtivä kummituslintu, joka seuraa matkamiestä. Agricolan mukaan kuitenkin: »Lieckiö Rohot jwret ja puudh hallitsi ja sencaltaiset mwdh.»
Metsän kuninkaan Tapion vaimo, hyvä emäntä, metsän naisellinen puoli, jota metsästäjien oli joskus vieteltävä ja liehiteltävä saadakseen saalista. Mielikki ilmeisesti hoisi metsän 'taloustyöt' eli siistimisen, koristelun ja kaunistamisen.
Kalevalassa Panu on tulen henki, johon voi vedota loitsuissa, kun ollaan tekemisissä tulen kanssa. Joissain säkeissä panu on persoonaton tulen toisintonimi.
Pekko oli kylväjä, joka kylvi kasvit ja metsät maailmaan. Häneltä sai myös apua peltojen kylvämiseen.
Rahko oli outo olento, joka liittyi kuun vähenemiseen. Rahko esiintyy Pohjois-Suomen tarinoissa varkaana, jonka tekosia kuunvalo häiritsi ja joka siksi otti öisin tervaämpärin ja vastan ja kiipesi tikapuita pitkin kuuhun tervatakseen sen. Rahko esiintyy myös taudin nimenä ja pahana kodinhaltijana.
Tapio oli suomalainen metsän jumala tai haltija. Tapion palvelusväkeä olivat Tapion piiat ja rengit eli Tapion väki. Tapion kaunis vaimo oli metsän emäntä Mielikki. Tapio hallitsi Tapiolan valtakuntaa. Tapiolta pyydettiin metsästysonnea, sillä hän hallitsi riistaa.
Tursas on muinainen suomalainen sodanjumala. Mikael Agricolan mainitsema Tursaan on todennäköisesti saanut nimensä viikinkien jumalan Thorin mukaan. Suomalaisista uskomuksista löytyy myös mahdollisesti samaa kantaa oleva Iku-Turso.
Ukko on suomalaisten muinainen sään ja sadon sekä ukkosen jumala. Ukkoa, Väinämöistä ja Ilmarista palvottiin kevätkylvön yhteydessä. Ukko suojeli myös sodassa ja ajoi jäniksiä ansoihin.
Ukko on balttilaisperäinen. Ukkosenjumala tunnettiin Latvian kielessä Perkons- ja Liettuan kielessä Perkunas- nimillä, joista on peräisin suomen sana Perkele. Skandinaaveillakin oli vastaava jumala, nimeltään Thor. Ukko iskee salamaa joko aseellaan, joka voi olla miekka, kirves tai vasara, myllertämällä maata kyntäen, ajaen vaunuillaan, tai naimalla naistaan. Ukkosen jumalaa pidettiin ilmeisesti suurimpana jumaluutena, ja sitä myös pelättiin. Salamaniskun ajateltiin olevan Ukon kosto tai vihan ilmaus.
Balttilaisperäisenä pidetyn nuorakeraamisen kulttuuripiirin vasarakirveet olivat ilmeisesti ukon aseiden alkuperä. Ehkä vasarakirveskulttuurin piirissä uskottiin ukkosenjumalalla olevan samanlaisen aseen. Ehkä sana vasara on alkujaan tarkoittanut juuri vasarakirvestä. Metallikaudella kivikauden kivisten vasarakirveiden merkitys oli unohtunut, mutta niitä silti löytyi ajoittain maasta. Niiden ajateltiin olevan ukkosenjumalan aseita, joita nimitettiin mm. ukonkirveiksi, ukonnauloiksi, ukonkiiloiksi tai ukonnalkeiksi. Kivikirveiden arveltiin singonneen maahan salamaniskun yhteydessä. Savukvartsia, josta syntyi iskettäessä kipinöitä ja palaneenhajua, nimitettiin ukonkiveksi.
Sahalaita-selkäinen kyykäärme vertautuu ukon salamoihin. Käärmeen ja salaman tyyliteltyjä symboleita on myös Äänisen kalliopiirroksissa.
Kalevalaisen runouden mukaan Ukko käveli pitkin askelin pilvien ja monikerroksisen taivaan yläpuolella, ja katseli ylhäältä maailmaa. Mahtavuudestaan huolimatta Ukko ei ainakaan kalevalaisessa runoudessa ollut kaikkitietävä tai kaikkivaltias, vaan ihmisellä oli valtaa ja toimintatilaa. Ukon taivaallisessa valtakunnassa asui lisäksi ilman impiä, ja ilmeisesti muita jumalia, joiden kanssa ukko piti pilvissä käräjiä.
Ukko ylijumalalta pyydettiin apua moniin ongelmiin, kuten kristityt omalta jumalaltaan. Ukko korvautui joskus kristinuskon jumalalla suhteellisen kivuttomasti, sillä ne koettiin melko samankaltaisiksi.