Alla viien villa vaipan Teki poikoa yhexän, Tyttö lapsen kymmenennen. Nimitteli Poikiahan, Lasketteli lapsiahan, Kylpy pelsimen perillä, Saunan lautaen laella Sikiöitähän sitoovi, Saamiahan solmiaavi. Nimitteli poikiahan, Laetteli lapsiahan: Mingä kuusexi kuvasi, Mingä manihti maoxi, Mingä karsi Seipähäxi. Riuvantehenm Räyväntehen, Isätön, Emätön lapsi, Suuton, silmitön sikiä. Kuinkas taisi suuton syyvä, Kieletön nisän imeä, Hampaiton haukkailla, Näkemätön närvistellä? Etkös nyt häjy häpeä, Paha poikkehen pakene Ristittyä rikkomasta, Kastettua kaatamasta! Voi sinua piian pilkka, Piian pilkka, naisen nauro; Vaik' et' piika pään piolta, Vaan Akka alasin puolin. Miss' on riisi ristittynä, Kaluaja kastettuna? Kaivolla kalevan pojan, Ketaroilla pienen kelkan. Oliko vesi puhasta? Ei ollut vesi puhasta; Se vesi veren sekanen, Pesi huorat huntujahan, Pahat vaimot paitojahan. Jolla riisi ristittihin, Kaluaja kastettihin Hamehissa haisevissa, Nukkavieroissa nutuissa. Ristittyä rikkomasta. Kastettua kaatamasta? Tuonnemma sinun manoan Suuhun juoksevan sutosen, Kesä peuran kielen alle; Hyv' on siellä ollaksisi, Armas aikaellaksesi, Lempi liehakellaksesi. Ja jos et sitä totelle. Siellä on voiset vuotiesi. Siasi Sian lihaiset, Siellä itkövi Isäsi, Valittavi Vanhempasi: Kunne joutu poikueni? Livu liitto leivillesi, Mäne määrä Mämmillesi. Ja jos et sitä totelle, Ottuos Sukusi Sukset, Heimokuntasi Hevoiset Kotihisi mennäksesi, Lemmon leppäset sivakat, Hiien kalhut, rauta kannat, Pahan Hengen paksun sauvan, Joilla hiihat Hiien maita, Lemmon maita leuhattelet. Ehtivi sinun Emosi Kotihisan koiroahan. Hyvin ot' tehnyt, koska tullut, Anna mennä mennessähän Venehellä vettä myöten, Suksella mäkeä myöten, Hevosella tietä myöten; On lipua liiaksihi Mäen alle mäntähissä. Jo jos et sitä totelle, Tuonne ma sinun manoan Jalaksillen juoxevillen, Keukun kärppä lautaselle, Portimo kiven kolohon, Ja jos et sitä totelle, Tuonne ma sinun manoan Korpin kuljuvan kitahan, Ja jos et sitä totelle, Tuonne ma sinun manoan Suurillen Sota keoillen, Miesten tappu tanterillen. Jos' on verta vyöhön asti. Siel' on luutonta lihoa, Suonetonta pohkeata Syyvä miehen nälköhisen, Hilpoa himertynehen, Haukata halun alaisen.
Tiiän mi sinun sukusi. Summast' on sinun sukusi. Mik' on tehty tervaksista, Mikä vaskesta valettu. Pistä sipesi siaan, Jott'ei piikki miestä pistä Eikä miehen partoa pakuta! Päivytär pitehiäsi, Kyte sivet, taita nuolet! Lennä suin sulahan voin, Nenin metsolan metehen, Perin pohjin taikinaan! Jousi poikki, selkä melto!
Pahalla pajupurolla, Tihiällä tuomikolla; Sukkulainen kädessä käänty Kuin on Portimo pinossa, Raha-kana rauniossa, Honkan oksalla orava. Ruotus, kunnoton kuningas, Tuli Katrinan tulillen. Sano kohta saatuaan: Tuleppas, Kaia, minullen, Eli minun pojalleni! Kaisa laiten vastaa: En tule mina sinullen Enkä sinun pojalles. Paha on poikakin pahalla, Nurkasta tulit tupaan, Sait sisään salvoksesta Oven kurnu kuulumata. Ruotus, kunnoton kuninkas Kovin suuttu ja vihastu, Lähti (puita) ehtimän koivuja (Koivuja) ja kovia puita kankahalta, Honkia hako satoja, Pihlaita pitäviä. Ruotus kunnoton kuninkas Pani Katrinan tulillen. Neitsyt Maria emonen, Rakas äiti armollinen Oli kirjoa lukova.
Eikä miehen kaksikarvan, Vaan urohon partasuisen, Joit ei laula kaikki lapset, Ymmärrä yhet urohot, Eikä pojat puoletkaan, Kolmannetkaa kosiista. Ken sanani kertonoo, Läpi päästä lähtiöö, Kielen kannan kiertänöö, Aivosta alentoo, Neuloina teräsneninä, Rakehina rautasina.
Saata vilja juokseman Tuota kultasta kujoa, Hopiaista tietä myöten! Silkit sillaksi rapoa, Pane ponnat portahiksi! Tuohos vilja tuonempata, Kun eit antane likeltä, Yli pyytäjän yheksän Muitten tietäihin sivusta, Lihavan linnan kupehesta, Tualta tunturin takoa Lapinmaasta lanteasta, Pohjan pitkästä perästä! Anna ukko Oinahasi, Santti Lauri lampahasi Perinnöstä hihden lemmen, Perinnöstä hihden vuona! Juokse vinttura vipuhun, Lemmon kakkara kahahan! Juokse, poika, polkujasi, Latujasi lemmon lammas! Ukko, taivaan Jumala Remu pilven reunahinen, Iätä idästä pilvi, Nosta lonkka luotehesta, Syrjin yhteen sytöä, Lomatusten loukauttele, Seulo seulova utua Otuksen nenän etehen: Miehen tuuhun tuntemata, Varomata miehen vainon! Puhdas mehtä, armas mehtä! Anna ruoka rahtosasti! Minun kulta kuluu, Hopiani huopenoopi.
Enkä kielin kerskaella, Mitä mieleni tekevi, Sydämeni syyteleisi. Kieleni minun kipiä, Mieleni minun kipiä, Säveleni sangen sairas, Syämeni sangen sairas, ääni kanssa kaatununna, Kieli suussa surkehtunut, äiä on ääntäni kulunut, Säveltäni suuri säiä, Sitte mennehen sykysyn, Sitte toisen taukoaian, En kulunut kunnialla Ison ikkunan aloilla, Kulu kunniattomilla Kylän kynnysportahilla, Mene mieron juoksemaan, Vaipu taattolan takana.
Kun toisin sanottanehen, Toisin tutkaeltenee Suven tultua sulosen, Kesän tullen, suon sulain, Lätäköien lämmitessä. Suetar, valivo vaimo, Etelätär, luonnon eukko, Kaivo kultanen kuvoa Kahen puolen kartanoa, Kusta karja vettä joisi Utarihin uhkuvihii, Nänniin pakottaviin! Anna maitoset maruet, Anna uhkuvat utaret Hettehistä heiluvista, Maarehista maemuusta, Kaunihista kastehesta! Emminä kysy kylästä, Taho toisesta talosta, Saan mä maion manalta, Lehmän tuoman Tuonelasta.
Vesi maljan juotuahan Petäjäisessä pesässä, Honkasessa huonehessa; Mixi en minähi laula Suulta suuruxelliselta, Oluelta ohraselta, Ruualta Rukihiselta, Jyvän syrjän syötyäni, Puhtukaisen purtuani.
Ucko mullat, ucko rauat, Ucko ilman isku-neuvota, Jollamas kotisis poltan Paha pahnasis sytytän. Umpi lucki, umpi lacki, Umpi lucki, luun puria! Tähänkös panit papusi, Tähänkös heitit hernehesi? Panetkos paha papusin panuhun? Heitä hernehesi valkiahan Ihosta alastomasta, Vaimon vaatteettomasta!
Läksi merta luutimaan, Lainetta lakasemaan. Luuti päivän, luuti toisen, Luuti kohta kolmannenki. Saipi rikkaa luutaansa, Vaskisen vastahansa, Tuota hampahin tapasi. Siitä turpu, vielä täyty, Siitä paksuksi panihe, Lihavaksi liitelihe. Siit' on synty miehen syöjä, Tuosta luopu luun puria, Lihan syöjä, luun puria, Veren uuelta vetäjä, Jäsenien jäyteliä, Hammasten hajottelia, Otas, lukki, leukaluusi, Hakki, harvat hampaasi, Ilkiät ikenehesi! Lihan syöjä, luun puria, Veren uuelta vetäjä etc. Pois minä sinun manoan Karhun kiljuvan kitaan, Hirven hiihtokankaille, Jäniksen jäpimämaille, Joss' on hirvi hirtettynä, Surmattuna suuri raavas! Kuin ei siitä kyllin liene: Tuonne mä panen pahoja, Tuonne tungen turmioita, Tuonne keitoja kehotan Suuhun rautasen mateen, Alla pyörretten asunut! Se sinun syville viepi, Aivan kauas kannattaapi, Ulapoille uitteleepi, Selvälle meren selälle, Ulapalle aukealle. Tuonne mä sinun manoan: Suurille sotakeoille, Misten tappotantereille, Sorkkiin sotahevoisten, Kavioihin vainovarsan! Siellä itkeepi isosi, Valittaapi vanhempasi, Hengen lähtöä tekevät Verisissä vuoteissa.
Lähti merta lutimahan, Lainetta lakasemahan, Kypenistä kyittä päällä, Vahtea vaate hartioilla. Luuti päivän, luuti toisen, Jopa päivänä kolmantena Suka puuttu luutahansa, Senkin hampahin mäkäsi. Siitä sitten syöjä synty, Hamasten hajottelia, Leukahin levitteliä, Napa-nuoran noutelia, Ohumojen nuutelia. Poltettiin tuonen toucka, Selvällä meren selällä, Ulapalla aukealla, Venehessä vaskisessa, Ruhessa rautapohjasessa. Sen kipenet kylvettihin Niskallen kivisen niityn, Savipeltoihin perillen. Siihen kasvo kaunis hampu, Liina liitatoin yleni. Siitäkö siemen siunahusi? Tähänkös panit papusi? Tähän heitit hernehesi Puremahan, nätämähän, Syömähän, kaloamahan? Heitä hernehesi valkiahan! Paha acka Pohjolassa, Kiero silmä, värä leuka, Jännitti tulisen joutsen Tulisella jäntehellä, Sulitti tulisen nuolen Kokon kaihilla sulilla, Varpusen vipusimilla. Sillä ammun tuonen toukan, Luun purian luskahutan Puremasta, näätämästä, Syömästä, kaloamasta. Kuin siinä kyllä liene, Kivet Kimolan mäeldä, Jollamas tomuxi jauhan, Kipenexi kyättelen, Ihosta alastomasta, Vaimon vatteettomasta.
Selin tuulehen makasi, Kohti päivän koittioa; Tuuli nosti turkin helman, Panu paitoa kohotti, Teki tuuli tiineheksi, Ahava avulliseksi, Panu miehuolliseksi, Päivän koite kohtuseksi; Tuost' on tullut turpiaksi, Tuosta paksuksi paneusi. Kantoi kuuta kaksi, kolme, Kaksi, kolme, kolme, neljä, Kolme, neljä, viisi kuuta, Viisi kuuta, kuusi kuuta, Ja kantoi yhdeksän kuuta, Kantoi kohtua kovoa, Vatsan täyttä vaikeata. Yhdeksättä loppuessa, Kymmenettä alkaessa Pantihin panun kipua, Hiien tulta tuikattihin, Pilatukset piinattihin, Pahan valta vaivattihin. Teki poikoa yhdeksän Yhdestä vatsan väestä Yhdellä alakivellä. Nimitteli poikiansa: Yhden rieksi rivasi, Niit' on pannut pakkaseksi, Niitä tuiskuksi tohosi. Oi, on sinua riisi rietta, Riisi rietta riivattuna, Kärätty kekälehistä, Pantu haavan pakkuloista, Sysipuista synnytetty, Tehty tervajuurikoista, Honkaloksista hotaistu. Mist' on tullut luinen lukki, Luinen lukki, tuonen hakki, Hakki harvahampainen, Isoton, emoton lapsi, Suuton, päätön, persietön, Lihan syöjä, luun puria, Jäsenien järskyttäjä; Veren uutena vetäjä, Lihan syöjä lämpösenä? Ota lukki leukaluusi, Tuone hakki hampahasi Syömästä, kaluamasta, Puremasta, järskämästä, Hammasta hajottamasta, Leukaluita luistamasta, Pääsasuja kaivamasta! Tuonne mä sinua käsken, Tuonne keitoa kehotan Nurmelle mesinukalle, Oravaksi hongan oksiin, Kärpäksi kiven kolohon. Tuonne mä sinua käsken, Tuonne keitoa kehotan: Joen suita, järven päitä, Ahvenen mahan alate Turjan mustahan merehen Merikampalon sisähän, Maksahan merimatehen, Merihau'in hartioihin, Suolehen lohen punasen, Hau'in suolen soilukkahan, Koömantehen koukerohon, Puremasta, järskämästä, Hammasta hajottamasta, Leukaluita luistamasta, Pääasuja kaivamasta. Isoton, emoton lapsi, Suuton, päätön, persietön, Ite ilmaton sikiö.
Hammasvikaan tehtiin hammassuoloja, otettiin kolmelta tulisijalta kolme näpillistä tuhkia ja loihettiin: Tuli ukko Turjan moalta, Joll oli su satoa sültä, perse kutta künäreä; joll oli housut homehessa, persessilmä ruostehessa.
ja vaativat siltä lääkettä haavaan: Annak, katti, voijetta, Nim minä annav voileivän! Jos et annav voijetta, Nim minä nakkoan jokkee.
Lumi sorka, lukavio, Hiki kieran, mieran poika Selin tulehen lepäsi, Päin päivä paistehesen. Sinä poian synnytteli Tuli uxessa tuvassa, Rauta harjussa pajassa, Vilu kannon kamarissa. Sinä poian Soimen suomio jumala Kata luotu luomoasi, Kykyvä tekemätäsi, Etä ej poika pois tulisi, Emon lapsi lankiejsi Luojan luomalta laulta, Pyhän synnyn seätämältä, Jumalan sukiemalta!
Jesus kirkkoon meneepi Hevosella hirvisellä, Kala-hauvin karvasella, Lohen mustan muotosella; Hilvelty hevosen jalka, Tarttu varsan seäri-varsi, Kivisellä kirkko-tiellä, Vaskisella vainiolla; Jesus maahan rattahilta: Mist' on suoni solkahtannu, Mist' on liikkunnu lihoa, Siihen liittele lihoa, Siihen pane palliota. Neitsy Maria Emonen! Tuopa silkkisi sininen, Pantasi tuli-punanen.
Hevosella hirvisellä, Kala-hauvin karvasella, Lohen mustan muotosella; Hivelty hevosen jalka, Tarttu varsan seäri-varsi Kivisell' kirkko tiellä, Vaskisella vainiolla; Jesus maahan ratsahilta: Mist' on suoni solkahtannu? Mist' on liikkunnu lihaa? Siihen liittele lihaa, Siihe pane palliota. Neitsy Maria Emonen! Tuoppa silkkisi sininen, Pantasi tuli-punanen.
Tahkosi tasateränsä Kolmella kukon sulalla, Kirjavalla käärmehellä, Tuollapa vittua vitasi, Takareisiä repäsi. Sillä haaroja hajotti, Jottei viikkoa vihoa Eikä kauan karvastele. Saatto maallen matkamiehen, Pikkusormisen pihoille, Ilmaan imehisien. Neityt Maaria Emoinen, Käys vielä käpein hengin, Supi mustin muikuttele, Käy pian, välehen jouvu, Väleemmin tarvitaan! Tuoppa vastat tullessasi, Lehet hienot helmoissasi! Oluella ukset voia, Kaljalla saranat kasta, Virtehellä vierrättele Ota kontti koansa pestä, Säkki saunan karsinasta! Käyppä kiiskiltä kinoa, Matehelta nuljaskata Hätäisen huutaissa, Parkuissa Pakkoisen! Kivi puota kiukuasta, Lapsi piian lappeasta! Päästä piika pinteistä, Vaimo vahtaväänteistä, Ylite vihonki suovan! Riehto aitoo repäse Viieltä vitasväliltä, Seihtemältä seipäältä, Kaheksalta kannon päältä! Tulkoo Jumalan tunti, Apu Herran auvetkoon, Tuon on puskun puskuissa, Hätäisen huutaissa, Pakkosen parkuissa! Kun ei tuosta kyllä liene, Keinon keksin, tien osajan, Miltä armot auki käypi, Rikki viery veräjät. Tuolta armot auki käypi, Rikki viery veräjät: Yläältä taivosesta, Isältäni Jesukselta, äitiltäni Maarialta. Vielä anon avun nytki, Vielä hoivoa huuan: Tules kokko Turjan maasta, Laskeos Lapista lintu, Jonka suu tulin palaa, Kita kielin lämpiää. Toinen taivasta jakasi, Sata miestä siiven päällä, Tuhat purston tutkamessa, Kymmenen joka kynissä. Sill' oli suu sata syltä, Kieli kahta kirvesvartta, Kita kolmen kosken verta. Tulta syöpi, tulta juopi, Tulta kuitenki kusoo. Tuonne puut tyvin putoo, Perin vierivät petäjät, Tammet latvoin lankeili, Tyvin kuuset kupsattivat Kulkkuun kokon tulisen. Rautaselle kalliolle, Vuorellen teräsperälle, Kilpisty kivestä kynsi, Kalpistaksen kalliosta, Katkasi ukolta kaaren, Pilvet liikku, taivas nauku. Olin mä miessä kolmantena Taivosta tähittämässä, Ilman pielen pistämässä. Neito pitkä pilven päällä, Kapo kaaren partaalla, Kuo vielä kultarengas, Niin ettei siimalla sivalla, Enkä raipalla rapoa. Silkkisiimalla sivallan, Jos ma raipalla rapoan, Kultaraipalla rapoan, Enkä veitellä vetäisik, En raualla rapoak, Jos ma veitellä vetäisin, Eli raualla rapoan, Vesiheinällä vetäisen, Saran syrjällä syseän, Korahutan korttehilla. Mistä ennen sykkö synty, Kasvo valkia matonen, Nulli nurkan juurehinen, Naisten lukkojen lukia, Kiulun korvan kiertelijä, Lukon loiron longottaja? Ite vanha Väinämöinen, Seki nuori Joukahinen, Poika polvi päivällinen, Sepponen iän ikunen Teki luikun lehmän luista, Soiton sorkasta vasikan, Kantelen kalan evästä. Tuolla soitteli somasti, Kalahutti kaunehisti Kolmasti kotimäellä. Ei ollut sitä metässä Jalan neljän juoksevalta, Kahen siiven siukavata, Joka ei tullut kuulemaan, Kun on ääni kummanlainen. Ei ollut veessä Evän kuuen kulkevata. Iteki veen emäntä, Veen ukko ruohoparta Rinnoin ruoholle kohosi, Vetäysi vesikivelle, Veen ryönölle rytkäysi Tuota ääntä kahtomaan, Kun on äänin kumanlainen. Eipä ääni ääni ollut, Ilo käynynnä ilosta. Otti soiton sorsanluisen Vielä torven tollikosta Tuolla soitteli somasti Kalahutti kaunehisti, Iteki metän emäntä Koivun lengolle kohosi Väinämöisen soitellessa, Pahuissa pätösen pojan. Läksi Juutas juoksemaan Väikas välpöttelemään. Juoksi päivän, juoksi toisen, Juoksi päivän kolmannenkin. Uupu juutas juostessaan, Väsy välpästellessään, Vuorelle teräsperälle, Rautaselle kalliolle. Tuot' on tuuli tuuvitteli, Veen henki heilutteli, Meren laine t Aalto kauaksi ajeli. Vanha akka villiraivo Heitti vettä helmoiltansa, Visko tuonne vittuaan, Vitustaan viskoeli Hiekkaharjun hartioille. Aina sotkulla asuu, Räpäleitä rääsyttäävi. Se on koottu koivupuusta Kerätty kekälehistä, Pantu haavan pakkuloista, Höyhenistä hömmätelty. Kupla kulkoo merillä, Vaahto aaltojen selillä, Otti kuplan kulkkuunsa, Veti vaahen sieramiisa; Kupla kulkussa palaa, Vaahti vangan sieramissa. Nuoppa konttiin kokosi, Kanto kontilla kotiin, Pitkäkielellä pihaan; Ne peitti pihan rikoilla, Oli akkain jaloissa, Aina käyvän askelilla. Tuost' on sykkö synnytelty. Kasvo valkia matonen, Nulli nurkan juurehinen. Ite vanha Väinämöinen Sekä nuori Joukahainen Kehoitteli keihojaan, Sulitteli nuoliaan Navetassa nurkan luona. Tipahti tinanen neula, Neula vaskinen valahti Vyöstä vanhan Väinämöisen Kolmijatkosta tupesta Mikäs kuikero kujalla, Keho keski lattialla? Siitäpä loorihin lorahti, Sikoliskona sivahti Maholehmän maion alla. Siitä turpu, tuosta täyty, Vielä paksuksi panihe, Suetar hyvä emäntä, Lännen läävän pohjimainen, Etelätär neito nuori, Jok' oli karjan kahtojana, Viihtiä emännän viljan, Yöt seiso suka käessä, Päivät vihko kainalossa. Karvalle metän kapehen, Mehän uuhen untuvalle, Ettei karvana katoisi Eikä puoli pois tulisi! Jos karvana katoo, Eli puoli pois tuloo, Niin mä kahta kaipoaisin, Kolmea kovin kysyisin. Puhumahan maitoputket, Maitohurnit huokumaan, Tuoa maitoset maruet Emännälle ehtyvälle, Muorille murehtivalle! Soisin sontaista pihoa, Kakaraista kaivotietä, Soisin sonnan säätäjätä, Kakaran koristajata, Noilla pienillä pihoilla, Kapeilla karjan mailla, Leveästi lehmät ammo, Koreasti koirat haukku Metän kummun kuultuessa.
Istu itähin rinnoin, Etelähin päin elää. Tuuli tuuli vittuhunsa, Ahava alusimeensa. Siitä tyyty, siitä täyty, Siitä paksuksi panihe, Leviäksi lieristäsen. Hiitolan verinen vaippa Veäs on korvihinsa, Ettet kuule kellon ääntä! Kiveksi minun omani, Kanoksi minun kaluni Kuman maata kulkiessa, Vantturan vaeltaessa! Sima suusi sulkekoon, Mesi pääsi painakoon!
Jesuxen kerän kirosit; Minä kun nylen nyrkilläni, Pirrän picko sormellani, Vien nahkasi Vipurin, Kanan kaupunnin ovelle. Sillä soan sataset markat, Visi vipurin rahoa, Kusi kulta penninkiä. Sillä ostan hyvän orin, Ajovani järven jätä, Somerta sohottavani. Sillä on lampi lautasella, Lähet länkihin välillä, Vesi selvä selkä pillä; Sitä velhot vettä joavat, Tuli kulkut kuivovavat, Lappalaiset lainehtivat.
Keräperse keirutuinen, Miksi laitit luojan langan, Kerän Jesuksen keräsit? Minä veän veitelläni, Piirrän pikkusormellani. Siitä vienen Viipuriin, Saatan Saksan kaupunkiin. Siellä saan sataset markat, Tuhantiset tukkoilen. Tuolla ostasin orihin, Hernevartisen hevosen, Selvä vesi selkäluilla, Meren jäätä juoksemaan, Sinervää silittämähän, Suomaita sirottamahan. Sill' on lampi lautasilla, Josta noiat vettä juopi, Tulikulkut tuioaa, Lainoaa lappalainen. Sen ei jälki jäällä tunnu, Kynnen isku iljaneella.
Is' on teht' on tervaksista, Emä vaskesta valettu. Lennä suin sulahan voin! Lennä Metsälän metehen, Pohjin purstoin taikinahan! Kiellä Kuuto lapsiasi, Päivätär perehiäs! Sivo siivet lentämästä, Kätke nuolet ampumasta!
Mies on vanha taivohonen, Nosta pilvi luotehelta, Toinen lännestä lähetä, Kolmas kohota koilta, Syrjin yhtehen syseä, Lomatusten loukahuta! Saa mettä varvulleni Metisestä taivosesta, Sama pilvestä pirota Varvulleni keskimäisen! Muut siell' on vihaavat varvut, Yksi on metinen varpu, Jok' on latvon laskettuna, Latvon laskettu lumehen, Latva pihtiä pitääpi, Tyvi jousta jännittääpi. Eilen minä kävin metässä. Kolme linnoa mäellä, Yksi puinen, toinen luinen, Kolmasi kivinen linna; Se linna överstin linna. Kuusi kultasta kunoa Kunki ilman kulman teillä; Noihin minä katon sisään, Siellä antajat asuupi, Viruvat viljan eukot. Annikki on avainpiika, Eva piika pikkarainen, Laske läpi lampahasi, Lupi luppo korvasesi, Anna juosta joutusasti, Vikevästi viilletellä Muiden ansoin alate Minun pyytöpaikoilleni, Käytäville keinolleni Kohti miestä, kohti pyytöä, Kohti konstia urohon, Vasten vaimon kannettua! Joka ei virkku juoksemahan, Sitä virkuta vitalla, Nopiaksi nuoran päällä; Korvasta tielle kohenna, Nahkaruoskalla navauta, Kiiätä kiven mujulla, Pappuloilla paa perästä!
Solki kullan sorkkalainen, Lähti soitellen sotahan, Miekkoahan välkytellen. Pantih' karjan paimeneksi. Seppä Kyyretyn emäntä Leipo kiven leipähänsä, Paaen paimen kakkuhunsa. Tuosta Kalevan poika Kovan suuttu ja vihastu, Härät kankaaseen uppotti, Suohon sonnin sorkat, Vajotti vasikan kynnet. Teki luikun lehmän luusta, Soiton sorkasta vasikan, Soitti soilla, soitti mailla, Soitti Villolan mäellä, Soitti kautoin kanhahilla, Soitti kontiot kotihin, Metän karhut kartanohon. Seppä Kyyretyn emäntä Sano kohta, näin nimeksi: Kust' on paimen pillin saannut? (Soittoa sujuttelevi) Sano Seppä Kyyretyinen: Soipi torvi tuohinenki Soittajan hyvän käessä; Ei luiku luinenkahan, Vaskinen kahan vasaja, Seppä Kuuretyn emäntä Meni lehmän lypsentähän, Vasikan valitantahan: Otti parhan parrestansa, Kaunihimman karjastansa, Repäsi (Repä?) emännän, (Pörkki? poiki?) taitto pojan polven, Katkasi isännän kaulan. Sano seppä kyyretyinen: Ei sinusta sillen työllen. Pani nuotan soutajaksi. Souti päivän, souti toisen; Jo päivänä kolmantena, Kovan suuttu ja vihastu; Vetäsi mäeltä männyn, Tarpo nuotan tappuroiksi, Veen velliksi seotti, Kalamiehet mereen kaato. Sano seppä kyyretyinen: Ei sinusta sillen työlle. Sittepä Kalevan poika Myötihin Venäjähälle, Kaupattihin Karjalahan Viitehen vikattehen kulunehen, Kuuteen sirpin kuoliohon. Kalevala vyötettihin, Yksi poika heitettihin, Räkä-turpa, räämä-silmä, Täi-turkki, mato kyperä.
Solki kullan sorkkalainen, Lähti sodellen sotaan, Miekkoan välkytellen. Pantin karjan paimeneksi. Seppä Kyyrätyn emäntä Leipo kiven leipähänsä, Paen paimen kakkuhunsa. Tuostapa Kalevan poika Kovin suuttu ja vihastu, Härät kankaaseen upotti, Suohon sonnin sorkat, Vajotti vasikan kynnet. Teki tuikun lehmän luusta, Soiton sorkasta vasikan, Soitti soilla, soitti mailla, Soitti Villolan mäellä, Soitti Kattoin kankahilla; Soitti kontiot kotihin, Metän karhut kartanohon. Seppä Kyyrätyn emäntä Sano kohta, näin nimeksi: Kust' on paimen pillin sanut? Soittaa suojotteleevi. Sano Seppo Kyretyinen: Soipi torvi tuohinenki Soittajan hyvän kädessä; Ei luika luinenkahan, Vaskinenkahan vasaja Seppä Kyyrätyn emäntä Meni lehmän lypsäntähän, Vasikan valitantahan. Otti parhaan parrestansa, Kauniiman karjastansa. Repäsi Räpä emännän, Poikki taitto pojan polven, Katkasi isännän kaulan. Sanoi seppo Kyretyinen: Ei sinussa sillen töillen. Pani nuotan Soutajaksi. Souti päivän, souti toisen, Jopa päivänä kolmantena Kovan suuttu ja vihastu; Vetäsi mäeltä männyn Tarpo nuotan tappuroiksi, Veden velliksi sekotti, Kalamiehet mereen kato. Sano Seppo Kyyretyinen: Ei sinussa sillen töillen. Sittenpä Kalevan Poika Myötihin venäjähellen, Kaupittiin Karjalahan Viiteen viikattehen kulunehen, Kuuteen sirppiin kuoliohon. Kalevala väötettihin, Yksi poika heitettihin, Räkäturpa, räämä silmä, Täi turkki, mato kyperä.
Manalaisen matka-sauva! Ootkos kyytiä kysyvä, Anova ajo-hevosta? Kylläm sulle kyytin annan, Ajajan panen paremman, Otan hiiestä hevosen, Vuoresta valitun varsan, Joll' on suu sataa sylttä, Kita viittä kirves-vartta, Jonk' on lampi lautasella, Vesi selvä selkä-luilla, Josta Noiat vettä juovat, Tuli-kurkut kuihkoavat. Tuonnemma sinun manoan Terva-porstuan perään, Sata-lauan lappioon, Tuhat-lauvan tutkameen Siell' on muutkin murha-miehet, Ikuiset pahan-tekiät; eli mennä Suurille sota-keoille, Miesten-tappo-tantereille; Siell' on luutonta lihaa, Suonetonta pohkiota Syöä miehen nälkähäisen, Haukata halun-alasen; eli mennä Pohjan pitkään perään, Ylite puita, alati maita, Mennä hongisa hohisten, Petäisä peppuroien. Ei täsä sinulle siaa, Siankahan tarpehella, Muunne muuttaos majaasi Ehtiös elin-kotisi! Karvasta Isän kapeen, Karvasta Emon kapeen, Isän-tuoman ruumiista! Liikku ennen linnan portit, Järkky rautaset saranat.
Manalaisen matka-sauva, Ootkos kyytiä kysyvä, Anova ajo-hevosta? Kyllämä sulle kyytin annan, Ajajan panen paremman, Otan hiiestä hevosen, Vuoresta valitun varsan, Joll on suu sataa syltää, Kita viittä kirves-vartta, Jonk' on lampi lautasella, Vesi selvä selkä-luilla, Josta Noiat vettä juovat, Tuli-kurkut kuihkoavat. Tuonnemma sinun manaan Terva-porstuan perään, Sata-lauan lappioon, Tuhat-lauan tutkameen; Siell' on muutkin murha-miehet Ikuiset pahan tekijät; tahi mennä Suurille sota-keoille, Miesten tappo-tantereille; Sielt on luutonta lihaa Suonetonta pohkiota. Syöä miehen nälkähäisen, Haukata halun-alaisen: tahi mennä Pohjan pitkään perään, Ylite puita, alate maita Mennä Hongisa hohisten, Petäisä peppuroien. Ei täsä sinulle siaa, Siankahan tarpehella, Muunne muuttoos majaasi, Ehtios elin-kotisi! Karvasta Kavon tekemän, Emon tuoman ruumiista, Immin antaman ihosta! Liikku ennen Linnan portit, Järkky rautaset saranat.
Mesi-kämmen kaunoseni! Kuisas kuulet karjan kellon, Lyötä maahan mättähälle, Nurmelle nukahtamaan; Murra muurais-pesiä, Mätä marjamättähiä! Villa suusi, villa pääsi, Villa viisi hammastasi. Pane kaksi kämmentäsi Koion korvasi etehen!
Mesi-kämmen kaunoseni! Kuinsas kuulet karjan kellot, Lyötä maahan mättähälle, Nurmelle nukahtamaan. Murra muurais-pesiä, Mätä marja-mättähiä. Villa suusi, villa pääsi, Villa viisi hammastasi, Pane kaksi kämmentäsi Koion korvasi etehen!
Kimahattaran tekemä; Et sillon suuri ollut, Et suuri etkä pieni Putosit pukin lävestä, Kiihit kilin persiestä; Menit männyssä levynä, Vierit vehnätaikinana. Villa suusi, villa pääsi, Villa viisi hamastasi, Villanen otus utekki. Veä päälle kultalemme!
Kivi kirsosi alenna, Paina paasi lappiosi! Kivi kylmä maasta nousi, Kivi kylmä kosken pohja. Keskeltä kivuttomaksi, Päältä nuuromattomaksi, Alta aivan terveheksi.
Kivi kirsosi alenna, Paina paasi lappiosi! Kivi kylmä maasta nousi, Kivi kylmä kosken pohja. Keskeltä kivuttomaksi, Päältä nuurimattomaksi, Alta aivan terveheksi.
Metän käyjä käyretyinen, Hilli Ukko, halli parta, Miss' on Ohto syntynynnä Harva karva kasvanunna Saatuna Sini Saparo? Tuol' on Ohto syntynynnä Saatuna Sini Saparo, Pimeässä Pohjolassa Tarkassa Tapiolassa Juuressa nyryn närien Vieressä vihannan viian Luona karkean karahkan. Jos lähen ohon oville Tasa kärsän tanterille Kattallani kuoltoani; Lyhyt on jalka, lysmä polvi, Tasa kärsä talleroinen. Annikki tytär Tapion, Mielikki Metän Emäntä Jok on pienin piikojahan Paras palkkalaisiahan Kitke kiini koiriasi Rakentele rakkiasi Kuusamisehen kujahan Talasehen tammisehen Tullessani tanhuville Jalon ohtosen oville; Kukas Ohtosen sukesi Mielikki, Metän Emäntä Sepä Ohtosen sukesi Harva karvan kasvatteli Alla kuusen kukka latvan Kukka latvan, kulta lehvän. Koska korpien kuningas Kaikoapi kammiosta Linnastahan lähtenöövi; Tuometar, Tapion Neiti Mielikki Metän Emäntä Veäs kynnet viertehellä, Hampahat meellä hauvo, Jot' ei koske konnanana Liikuta lipeänänä Neityt Maria Emoinen, Rakas äiti armollinen, Kuo mulle kulta kangas, Vaippa vaskinen vanuta Jolla karjan kaihtesisin Saara Sorkat suojeleisin, Kuusiaisen kulkehissa Ohto pojan astuissa Matkatessa Maisiaisen; Annikki, tytär Tapion Vestä pilkat pitkin maita Rasti vaarahin rakoja Vikomata mennä viljan Kamomata karjan käyvä Kannon päiksi kauneheni: Emmäs kiellä kiertämästä Karjoani kahtomasta Engä käymästä epeä; Kiellän kiellin koskemasta Hammasten hajottamasta Lihan keski liikkumasta. Annikki, Metän Emäntä Painas panta pihlajainen, Tahi tuominen rakenna, Tahi vaskesta valuos, Kuin ej vaski vahva liene, Sitten rauvasta rakenna Kytke sillä Ohon kuono, Liikuta lipeänänä. Oisi maata muuallahi Tarhoa taempanahi Juosta miehen joutelahan: Kuin mä Ohtona olisin Mesi kämmennä kävisin, Emmä noissa noin olisi Aina Akkohin jaloissa; Käpy on kangas käyväxesi Sormin sorkutellaksesi: Otas juoni juostaksesi Polku poimetellaksesi Tuonne Manalan Metälle; Kuittola Metän Kuningas Silkki sillaxi sivalla Poikki Pohjolan joesta, Jotta saisi juoni juosta Ohto sormin sorkutella Sipsutella Sini sukka Niin sanovi Saaren vanhin, Puhas Taaria puhuuvi Yhexältä yö sialta, Saan taipalen takoa. Lulloseni, Lalloseni Omenani, Ohtoseni Sima sullen syötetähän Mesi nuori juotetahan Urohoisessa väessä Kuin minä mies lähen metälle, Uros korvellen kohoan, Vuolen kuonat kullistani, Hopeistani homehet; Otan kolmet koiroani Wiisi villa hanteäni Seihtemän sepeliäni. Niin on häntä koirallani Kuin korehin korpi kuusi, Niin on silmä koirallani Kuin on suurin suihti rengas, Niin on hammas koirallani Kuin on viikate virossa. Sinä koirani komehin Juoksuttele, jouvuttele Aho maita aukehia Ensin kuusia kumarra Havu latvoja haloa Hyväile hyötö puita: Juokse tuonne toisualle Mielusahan Mehtolahan Tarkkahan Tapiolahan; Mielikki, Metän Emäntä Käyvös kättä antamahan Oikeaa ojentamahan Sormia sovittamahan: Mikä mieli, mikä muutos Mielusassa Mehtolassa Entinen Metän Emäntä Oli kaunis kahtannolta Ihana imertimiltä, Käet oli kulta käärehissä Sormet kulta sormuksissa? Nykynen Metän Emantä Ruma on varsin rungoltansa, käet on vihta käärehissä Sormet vihta sormuksissa Pää vihta pätinehissä. Koreasti koirat haukku Mieluhissa Mehtolassa, Leveästi lehmät ammo Korven kuulussa koissa. Pistäs villanen pivosi Käännä karva kämmenesi Oisi laajalta luvattu Sukeukselta suvattu Tapiolta toivotettu Saalis suuri saahakseni, Mesikämmen käätäxeni: Hilli Ukko, Halli parta Hiihatas hiasta miestä Takin helmasta taluta Veä verka kauluksesta Saata sillen saareksellen Sillen kummullen kuleta, Josta saalis saatasihin Kosk' oli saalis saatununna Noin ne ennen vanhat virkko: En minä pahon pitänyt Eikä toinen kumpanini, Ite vierit vempeleltä Horjahit haon selältä Puhki kultasen kupusi Halki marjasen mahasi: Päret jousi, puikko nuoli Minä mies vähä väkinen Uros heikko hengellinen. Lähes nyt kulta kulkemahan Sipimahan Sini Sukka, Verka Housu vieremähän Miehisehen joukiohon; Ellös vaimoja varuo, Katetlakkia kamoja Syltty sukkia sureja: Peitto päitä peljästyö Meil' on aitta ammon tehty Hopeaisillen jaloillen, Hultasillen pahtahillen, Jonne viemme vierahamme Kuletamma kultasemme; Anna Päivölän Miniä Tuonetar, Tapion Neiti Kuin lienee vihattu vieras Ovi kiini ottoate, Ovi avoinna piteätä Kulettaissa kultoamme Ohon astuissa sisähän; Niin tuo Ohto pyörteleksen Mesi kämmen käänteleksen Niin kuin pyy pesähän päällä, Hanhi hautomaksillahan.
Metän käyjä käyretyinen, Hilli Ukko, halli parta Miss' on Ohto syntynynnä, Harva karva kasvanunna, Saatuna sini saparo? Tuoll' on Ohto syntynynnä, Saatuna sini saparo, Pimeässä Pohjolassa, Tarkassa Tapiolassa, Juuressa nyryn närien, Vieressä vihannan viian, Luona karkean karahkan. Jos lähen Ohon oville, Tasa-kärsän tanterille, Kattellani kuoltoani, Lyhyt on jalka, lysmä polvi, Tasa-kärsä talleroinen. Annikki tytär Tapion, Mielikki metän emäntä, Joka on pienin piikojahan, Paras palkkalaisiahan, Kytke kiinni koiriasi, Rakentele rakkiasi, Kuusamisehen kujahan, Talasehen tammisehen, Tullessani tanhuville, Jalon Ohtosen oville. Kukas Ohtosen sukesi, Mielikki metän emäntä Sepä Ohtosen sukesi, Harva karvan kasvatteli Alla kuusen kukka latvan, Kukka latvan, kulta lehvän. Koska korpien Kuningas Kaikoaapi kammiosta, Linnastahan lähtenöövi, Tuometar, Tapion neiti, Mielikki metän emäntä, Veäs kynnet viertehellä, Hampahat meellä hauvo, Jot' ei koske konnanana, Liikuta lipeänänä Neityt Maria Emoinen, Rakas äiti armollinen, Kuo mulle kulta-kangas, Vaipa vaskinen vanuta, Jolla karjan kaihtesisin, Saara-sorkat suojeleisin Kuusiaisen kulkehissa, Ohto pojan astuissa, Matkatessa Mausiaisen! Annikki tytär Tapion Vestä pilkat pitkin maita, Rasti vaarahin rakoja Vikomata mennä viljan, Kamomata karjan käyvä Kannon päiksi kaunihini! Emmäs kiellä kiertämästä, Karjoani kahtomasta, Enkä käymästä epeä; Kiellän kielin koskemasta, Hammasten hajottamasta, Lihan keski liikkumasta. Annikki metän emäntä Painas panta pihlajainen, Tahi tuominen rakenna, Tahi vaskesta valuos; Kuin ei vaski vahva liene Sitten rauvasta rakenna, Kytke sillä Ohon kuono, Liikuta lipeänänä! Oisi maata muuallahi, Tarhoa taempanahi, Juosta miehen joutilahan; Kuin mä Ohtona olisin, Mesi-kämmennä kävisin, Emmä noissa noin olisi, Aina akkohin jaloissa; Käpy on kangas käyväksesi, Sormin sorkurellaksesi; Otas juoni juostaksesi, Polku poimetellaksesi Tuonne Manalan metälle. Kuittola metän Kuningas Silkki sillaksi sivalla, Poikki Pohjolan joesta, Jot' ei saisi juoni juosta, Ohto sormin sorkutella, Sipsutella sini sukka. Niin sanoovi saaren vanhin, Puhas Taaria puhuuvi Yheksältä yö-sialta, Sa-an taipaleen takoa: Lulloseni, Lalloseni, Omenani, Ohtoseni Siniä sullen syötetähän, Mesi nuori juotetahan Urohoisessa väessä, Kuin minä mies lähen metällen, Uros korvellen kohoan, Vuolen kuonat kullistani, Hopeistani homehet, Otan kolmet koiroani, Viisi villa-hänteäni, Seihtemän sepeliäni. Niin on häntä koirallani Kuin korehin korpi kuusi, Niin on silmä koirallani Kuin on suurin suihti-rengas, Niin on hammas koirallani Kuin on viikate virossa; Ninä koirani komehin, Juoksuttele, jouvuttele Aho-maita aukehia, Ensin kuusia kumarra, Havu-latvoja haloa, Hyväile hyötö-puita. Juokse tuonne toisualle Mielusahan Mehtolahan, Tarkkahan Tapiolahan! Mielikki, metän Emäntä Käyvös kättä antamahan, Oikeaa oijentamahan, Sormia sovittamahan! Mikä mieli, mikä muutos Mielusassa Mehtolassa, Entinen metän Emäntä Oli kaunis kahtannolta, Ihana imertimiltä, Käet oli kulta-käärehissä, Sormet kulta-sormuksissa; Nykynen metän Emäntä Ruma on varsin rungoltansa, Käet on vihta-käärehissä, Sormet vihta-sormuksissa Pää vihta-pätinehissä. Koreasti koirat haukku Mieluhissa Mehtolassa, Leveästi lehmät ammo Korven kuulussa koissa. Pistäs villanen pivosi, Käännä karva-kämmenesi; Oisi laajalta luvattu, Sukellukselta suvattu, Tapiolta taivotettu Saalis suuri saahakseni, Mesi-kämmen käätäkseni. Hilli Ukko, Halli-parta Hiihatas hiasta miestä. Takin helmasta taluta, Veä verka-kauluksesta, Saata sillen saareksellen, Sillen kummullen kuleta, Josta saalis saatasihin, Kosk' oli saalis saatununna Noin ne ennen vanhat virkko: En minä pahon pitänyt, Eikä toinen kumppanini: Ite vierit vempeleeltä, Horjahit haon selältä Puhki kultasen kupusi, Halki marjasen mahasi; Päret jousi, puikko nuoli, Minä mies vähä väkinen, Uros heikko hengellinen. Lähes nyt kulta kulkemahan, Sipomahan sini-sukka, Verka housu vieremähän Miehisehen joukkiohon. Ellös vaimoja varuo, Katet-lakkia kamoja, Syltty-sukkia surejo, Peitto-päitä peljästyö. Meill' on aitta ammon tehty Hopeaisillen jaloillen, Kultasillen pahtahillen, Jonne viemme vierahamme, Kuletamme kultasemme. Anna Päivälän miniä, Tuonetar Tapion Neiti, Kuin lienee vihattu vieras Ovi kiinni ottoate; Ovi avoinna piteäte, Kulettaissa kultoamme, Ohos astuissa sisähän. Niin tuo Ohto pyörteleksen Mesi kämmen käänteleksen Niin kuin pyy pesähän päällä Hanhi hautomaksillahan.
Kun tulee kosken korva, Kuohun korva kuumottaa? Neity kosken korvallinen, Viho virta vierellinen, Istu kiho kivellä, Kiho puolella puhuu, Hiipo hivuksiaan, Hapsiaan harjaeli. Veeppä lankoa veelle, Sinervätä lainehille, Tullessa punasen purren, Tervarinnan teuvotessa! Kivi on keskellä jokia, Väännä reikä vääntiällä, Rauaksi veneen rinta, Kiven kylki samaliksi! Piän miekalla pereä, Tuiotan tupettomalla, Tuollapa aaltoja asetan, Kosken kuohuja kohenan. Ristoppi, kosken haltia, Sylin aaltoja syseä, Käsin käännä käppyröitä, Koprin kuohua kokoak, Jott ei riuska rinnalleni, Eikä päälleni pärise, Jott ei pää pahoin menisi, Hivus hieno langiaisi, Jos ei tuosta kyllä liene, Tuolta ma anon apua, Yläältä taivosesta, Isältäni Jesukselta, äitiltäni Maarialta. Ukko, taivaan Jumala, Vieritäs vihanta pilvi, Jänkä länneltä lähetä Kosken kuohulle koville! äiä on sinne männeitä, Ei paljo palanneita, Koskun huohuun kovaan, Kinahmihen ilkiähän, Tuonne puut tyvin putoili, Perin vierähti petäjät Kuohuun tulisen kosken, Pahan vallan valkiaseen. Viho tuulen tuulemasta, Viho päivän paistamasta, Vihon kuun kumottamasta. Portit pohjolan näkyy, Ranta ääret ärjettää Tullessa jumalan tunnin, Avun Herran auvetessa. Ei minussa miestä liene, Kun ei tuossa veljessäni, Joka pilviä pitää, Hattaroita hallittoo Jos ei tuosta kyllä liene, Tuolta ma anon apua, Yläältä taivosesta, Isältäni Jesukselta, äitiltäni Maarialta. Ukko, taivaan Jumala, Vieritäs vihanta pilvi, Jänkä länneltä lähetä Kosken kuohulle koville! äiä on sinne männeitä, Ei paljo palanneita, Koskun huohuun kovaan, Kinahmihen ilkiähän, Tuonne puut tyvin putoili, Kun ei saa minun sanani, Saakoon sanat Jumalan! Johon ei käy minun käteni, Käykööt käet Jumalan, Kosken kuohuun kovaan, Kinahmihin ilkiähän! Syrjin synty Lappalainen, Poikki puolten Pohjalainen, Syrjinpä sinäi synnyit, Syrjinpä samoin minäi synnyn. Lappalainen kyyttö silmä Puri rautasen korennon Sepän Ilmarin pajassa; Ei tiennyt terästä purra, Uppo Väinälän sokia, Ulappalan umpi silmä Kulkoo oven alate. Sano sanalla tuolla Virkko tuolla vintiöllä: Emminä oo Vainalan sic vasikka, Ulappalan umpisilmä, Eli kantus Väinämöisen, Jos en saa sanoja kuulta, Luoa lempituotteita. Minä hongilla hosusin, Maan munilla mukkiloisin, Petäjöillä pehmittäisin. Aukasen sanasen arkun, Virsisippani viritän, Jott'ei samppu sanoja puutu Umpilampi ahvenia, Eikä kallio kiviä. Jo on viikon Vipunen kuollut, Kauan Anterma kaonnut, Virsikäs Vipusen poika, Luottehikas Lemminkäinen. Kulmill' on oravikuusi, Pääll' on pensiät petäjät, Havuhongat hartiolla, Pajupehko parran päällä, Kasvo suusta kaunis ruoho, Kielestä helevä heinä, Jaloista leviä leppä. Neitsyt Maaria Emoinen, Tules tänne tarvittaissa.
Ja kuten kujerretaan, Kuin vesi venettä viepi, Tuuli purtta tuuvittaapi?
Hatasarvia hajotan? Muut panee paimenia, Kahtojia kahvoavat; En tieä, polonen poika, Minkä pannen paimeneksi, Kahtojaksi kahvaelen. Painan panta pihlajaisen, Suvikuntasen sujutan; Paha on pajunen paimen, Tuominen kotihin tuoja. Vestinkö pilkat pihlajaan, Rastit raitaan rakensin. Panin pienen piikojani, Joka aitoja alensi, Vieretti veräjäpuita. Hienohelma hemmalaine! Vill' on suusi, villa pääsi, Villa viisi hammastasi. Kätkepä kynnet karvohisi, Hampaat ikenihisi!
Veri vaatteistas valuisi Hurmeena hurahteleisi.
Umpi sorkan soimen päästä, Kysyn maata Maarialta, Emon tietä Pietarilta. Engä paljoa kysysik, Engä välttäsi vähätäk; Kysyn karpion aluo, Puolen tynnyrin sioo, Jossa leikki lyäkseni, Tanssi tallaellakseni. äläs katko käysiäni, Riivo rinnus-nahkojani! Tule poika pohjolasta, Impi kylmästä kylästä Auxeni, armoxeni, Veihti vieri taivosesta, Pukko pilvistä putosi, Jolla ma mulkkuja mutelen, Katkon karva kellukoita. Jos ma veitsellä vetäsen, Rasva jääköön jälelle! Veri seiso niin kuin seinä, Liha seiso niin kuin linna! Kust' on suonet sortunna, Siihen suonta solmitkoon! Kust' on kalvo katkenna, Siihen kalvo kasvakoon! Kuisas et tuotanak totelle, Vejänne vähääkän, Yheksän meren ylite, Yli puolen kymmenettä Tukkehexi tuiman reijän, Paikaksi pahan verejän, Jott' ei maito maahan juoksen, Puna peltoon putoo. Kuis' et tuotanak totelle, Veijänne vähääkän, Kaatu mänty latvoneen, Juurikoineen petäjä, Panemma tuonni tukkeexi, Tulovalle tukkehexi, Veren tiellen telkkimexi, Jott' ei maito maahan juokse. Niin silkki langoilla siteillen, Panen palmikoisillani, Jott' ei maito maahan juokse, Puna peltoon puttoo.
Siunaa, Jumala, silmät! Pää on pantu pajun lehistä. Aivut Herra antakoon! Santta Pietari sano: Mikä tästä tehtänee, Maan kumma kasvattane? Kuohkin konna kalliollen, Nukku nurmellen nukahti. Jonku juoksi kuola konnan suusta, Kina ilkiän kidasta, Tolki lemmon tollerosta, Vaksi vanhasta kiasta. Konna kulki kohti teitä, Väärä teitä vänitteli. Jesus teitten keveli Matkojaan mittajen. Neittys Maria emonen, Rakas äiti, emonen! Kuinkas minä tuon turmeleisin, Joka ainian pahan tekee? Kuluten kulossa kulki, Helisten pää heinikossa; Tuli tulla taivaasta, Kekäleenä kääkytellen.
Toukka tuonen karvallinen, Läpi mättään menii, Puun juuren pujottelii, Koppelo sinun kotisi, Lahokanto kartanosi. Mist' on pää pahalle pantu? Pää pantu pata ranista, Kieli kilpi keihähistä, Silmät ilman simpukasta. Kyllä mä sukusi tiiän, Sukusi, syntysi. Tuhkast' on sinun sukusi. Tullos tuskas tuntemaan, Kipees parantamaan!
Toukka Tuonen karvallinen, Mato musta, maanalanen, Mullan muikku, maan silahka, Ainoa ahokanani, Lehon lempi lierukainen, Puun juuren pujottelia, Lahokannon kaivelia, Läpi mättähän meniä, Kulkia kulo alate; Tuohikoppana kotisi, Lahokanto kartanosi. Silkuna sinun nimesi, Silkuna sinun emosi, Silkuna itse sinäki. Miksi päätäsi kohotit Ylemmäksi maan mätästä, Ylemmäksi maan kuloa? Kuka käski, ken kehotti Kielin pienin koskemahan, Suun matalin muistamahan? Tule työsi tuntemahan, Pahasi parantamahan, Kipiäsi nuolemahan Ennen kuin etsin emosi, Haen valtavanhempasi! äijä on emolla työtä, Vaiva suuri vanhemmalla Sinun töitä tuntiessa, Kipeitä voidellessa, Kun poika pahon tekevi, Lapsi väärin vanhemmalle. Juo viinassa vihasi, Oluessa omat pahasi, Meessä mielimerehesi Kupuhusi kultasehen, Vaskisehen vatsahasi! Turvu tuska-aikohisi, Paisu pakkopäivihisi, Halkia kipeihisi! Syöjätär ve'elle sylki, Lapalieto lainehille, Tuota tuuli tuuvitteli, Aalto rannalle ajeli; Vesi pitkäksi veteli, Päivä paistoi pehmiäksi Kirjavan kiven sivulla, Paa'en paksun palliolla. Siihen Herran hengen luonut, Silmät siunannut Jumala. Mist' on silmät silkunalla? Silmä silkunan kivestä, Toinen tuonen marjasesta. Mistä kieli on Kei'on suussa? Okahista tuonen ohran. Mistä hampahat häjyllä? Hampahat halian hauvin. Pää pantu pataranista. Ku' on käski, ken kehotti Kielen pienin koskemahan, Suun matalin maistamahan? Tule työsi tuntemahan, Pahasi parantamahan, Kipiäsi nuolemahan, Ennen kuin etsin emosi, Haen valtavanhempasi! äijä on emolla työtä, Vaiva suuri vanhemmalla Sinun on töitä tuntiessa, Pahoja parantaessa, Kipeitä voidellessa Lapsi väärin vanhemmalle. Juo viinassa vihasi, Oluessa omat pahasi, Meessä mielimurehesi Kupuhusi kultasehen, Vaskisehen vatsahasi! Turvu tuska-aikohisi, Paisu pakkopäivihisi, Halkia kipeihisi! Syöjätär ve'elle sylki, Lapalieto lainehille, Tuota tuuli tuuvitteli, Vetten henki heilutteli, Aalto rannalle ajeli; Päivä paistoi pehmiäksi Kirjavan kiven sivulla, Paa'en paksun palliolla. Siihen herra hengen luonut, Silmät siunannut Jumala. Mist' on silmät silkunalla? Silmä silkunan kivestä, Toine tuonen marjasesta, Mistä kieli Kei'on suussa? Okahista tuonen ohran. Mistä hampahat häjyllä? Hampahat halian hauvin. Mistä pää pahalle pantu? Pää pantu pataranista. Kielen pienin koskemahan, Suun matalin muistamahan? Tule työsi tuntemahan, Pahasi parantamahan, Kipiäsi nuolemahan, Ennen kuin etsin emosi, Haen valtavanhempasi! äijä on emolla työtä, Vaiva suuri vanhemmalla Sinun on töitä tuntiessa, Pahoja parantaessa, Kipeitä voidellessa Kun poika pahon tekevi, Lapsi väärin vahemmalle. Oluessa omat pahasi, Meessä mielimurehesi Kupuhusi kultasehen, Vaskisehen vatsahasi! Turvu tuska-aikohisi, Paisu pakkopäivihisi, Halkia kipeihisi! En puhu omasta suusta, Puhun suusta puhtahasta, Herran hengestä hyvästä; Min suustani sanonen: Se suusta sulan Jumalan; Min pakisen parrastani: Parrasta parahin pojan, Herran hengestä hyvästä.
Kutenk' on kujerretaan, Kuin käärme käypi, Mato sormille mataa? Paha on käyä paimenessa Tyttö lapsen liiatenki, Mato v-uun mataa, Sisilisko siuvottavi.
Tuomarin tuvan etehen, Maaherran majan sisään, Nimismiehen niskan päälle, Lautamiehen lattialle, Papin paian kaulukseen, Pispan pitkään hihaan. Laki maahan langetkoo, Oikeus oven eteen Minun tullessa tupaan, Seisoissa seinän luona, Ollessa oven takana! Luojan kukku kultaheltta, Tule tänne tarvitahan, Lennäs kultassa käkenä, Virkkamaan vierestäni! Tukis korvat tuomarilta, Lahjo kaikki lautamiehet, Nimismiehet niin mokomat, Silmät silkillä sitele, Kääri päätä palmikoilla, Jott' ei pännä käässä käänny! Ken katein kahtonoo, Kieron silmin keksinöö, Silmät verta vuotuoot, Rasvana rapattuoot Tuonne Hiitolan tuleen, Pahan vallan valkiahan! Kuiva kuusi kasvakoo, Tuomarin tuvan eteen, Nimismiehen niityn päälle, Johon silmänsä sitoo, Näkimensä näppäjää, Jott'ei pääse päästämätä, Selviä selittämätä! Oli mulla muinen musta koira, Rakki rauan karvallinen, Suolet vaskiset valettu, Kuparista kalkutettu, Tuonpa linnassa lihotin, Kaupunnissa kasvattelin: Tuomarin tuvan etehen, Lautamiesten lattialle! Iteppä isä Jumala, Sekehessä selvät neuvot, Ota puolla poikaisi, Aina lastesi apuna, Ettei pää pahoin menisi, Tukka turhiin tulisi, Eli kaula katkiaisi, Hivus hieno lankiaisi! Yks on päivä miehen päätä, Tunti tukkoa urohon. Ei minussa miestä liene, Onhan pojassa Jumalan Kaatamaan kateellisia, Viholliset voittamaan Näiltä pieniltä pihoilta, Kapeilta käytäviltä.
Likasille listehille, Pahoille reki-pajuille; Vielä tälle tyttärelle Kaunis kaukoa tuleepi, Verevä veen takoa, Musta-kulma muilta mailta. Juokseepi Ori punanen, Kirja korja kiättääpi.
Sammakko veen vihoja. Pese Jesus! peiposesi, Puhastele pulmusesi, Luojan luomilla vesillä, Pyhän synnyn säätämillä. Maa juokoon maitona makunsa Virteenä omat vihansa. Alle maan, alle manuen, Alle peltehen yheksän. Keskeltä kivuttomaksi, j.n.e.
Tule saunahan salaa, Ilman uksen kuulemata, Saranan narahtamata; Liikuta lihanen portti, Luinen portti longahuta; Päästä maalle matka-miestä, Pieni-sormista sovita; Hame pilviksi hajota, Vittu ilman ikkunaksi. Sio, Jesus, siniselä, Puuta, Jesus, punasella! Itse vanha Väinömäinen Sanoopi sanalla tällä: Iteksen on ilman miekka, Kanssani kamalan miekka, Jolla haitat hakkaelen, Etiseltä ilmaltani, Vasemmalta varjoltani. Ukko Taivaan Jumala! Keri kultassa keränä, Hopiossa vuolangenna, Ett'ei pysty noian nuolet, Eikä tietäjän teräkset, Eikä velhon veitten rauvat.
Tule saunahan salaa, Ilman uksen kuulemata, Saranan narahtamata; Liikuta lihanen portti, Luinen portti longahuta; Päästä maalle matka-miestä, Pieni-sormista sovita; Hame pilviksi hajota; Sio Jesus sinisellä Puuta Jesus punasella! Itse vanha Väinämöinen Sanoopi sanalla tällä: Iteksen' on ilman miekka, Kanssani kamalan miekka, Jolla haitat hakkaelen, Etiseltä ilmaltani, Vasemmalta varjoltani. Ukko Taivaan Jumala! Keri kultassa keränä, Hopiossa vuolangenna, Ettei pysty noian nuolet, Eikä tietäjän teräkset, Eikä velhon veitten rauvat.
Muut panee paimenia, Miekö pannen paimenetta, Miekö verhotta vetänen. Panen luojan paimeneksi, Kahtojaksi kaikkivallan. Maan tyttö, manulan neiti, Panes pitkin piikojasi! Oispa siulla pieni piika, Vaimo valkiaverinen. Vaskivaarojen takana. Nouses pois makoomasta, Hereä uneksimasta! Nouse kuuta kahtomahan, Päiveä ihailemahan! Vihotuulen tuulematta, Metsä rakkisi rovitse Portin pohjolan etehen, Taaksi kuuen kynnyshirren! Ohtonen, kaunis karvakallervoinen! Isän on puolta Hongatarta, Emän puolta Röyhkötärtä. Tuometar Tapion synty. Sihen on ohto synnytetty, Kasvatettu karvajalka Alla kuusen kukkalatvan, Alla tamisen talahan. Kun on kuulet karjan kellon, Tunnet karjan tulevan, Tunge turpasi kulohon Ennen kellon kuulemista! Hakohon halusi voia! Salokaaren kaunis vaimo, Tuolla syötä syölääxi Ellös minun käsillisiäni! Mehtolan metinen amme Hapata kuhaelevi: Meto alla, meto päällä, Sima keskellä elävi, Ikävöipi syöjeänsä. Sillä syötä syölääksi! Teepä panta pihlajainen Leuan liikkumattomaksi, Kärsän kääntymättömäksi! Jos ei pihlaja pitäne, Jos ei tuomi torjahtane, Niin sie kaarruta kataja! Jos ei kaartane kataja, Suitset kultaset kuvoa! Jos ei totelle tuota: Pohjan ukko, rautaparta, Ties on rautanen rahisi, Jolla päätän päälähänsä Pohjolan otusta vasten! Ohtoseni, lintuseni, Käännä kovat kämenpääsi, Viisi kynttäsi viritä Pohjolaan mänäksesi! Siell' on pihat polkematta, Metsolan metinen neiti, Kumun kultaset urohot, Karjani kaha erota: Kotihin kotonen karja, Metsän karja mehtolahan! Kuos, luoja, kultakangas, Vaippa vaskinen varusta Kahen puolen karjastani! Ken katso kateihin, Silmin kieron keksinöö Karjan tullessa kotihin, Solen kullan sorkehtaissa Kivet suuhun Kitahan kiroajalla! Kuusi kuusta kasvattele Katehen koan etehen! Nepä silmän kaivaa.
Vuorisen voivotella, Parkua pahan-tapasen!
Vaan ei julkia kylässä, Kylän naiset nauranevi, Piiat pilkan katsonevi; Vaan vielä tätä nykyä, Vielä tällä kymmenellä. Suorittelen naisten naurut, Naisten naurut, piian pilkat. äiti minulla äimän anto. Isoni ilopalikan, Jolla maksan naisen naurut Sekä piian pilkan pienät, Soppityrskyt tyttärillä. Potkasen pojan povehen, Käsikakkaran käteen; En sitte sinä ikänä, Jos ei tulvana kesänä, Viistetä vipu sylissä Käyä kätkyt kainalossa.
Vesi maljan juotuahan Petäjäisessä pesässä, Honkasessa huonehessa; Mixi en minähi laula Suulta suuruxelliselta, Oluelta ohraselta, Ruualta Rukihiselta.
Virren työlle työntelemmä, Avoan sanaiset arkut, Virsilippahan viritän, Lauloakseni hyviä. Olisko mulla kuulia, Niin mä ilmanki olen, Laulan virret syytä, Oksat karsin tienohilta Paremmille laulajoille.
Tuokoot maitonsa makiat Vihansuovan sormen peästä, Katehen kainalosta!
Kokosarvet koivikolle Herran hellelämpiminä. Nyt sä syötä syötikkini Vihannasta mättähästä! Nyt sä juota juotikkini Alla varjon vartioitsit, Niin sä katso katottomassa, Vaali vartiettomassa!Rahnikoios rakkiasi Tammisehen patsahasen! Tunge pääsi turpehesen, Jott' ei kuulut karjankello Tieän sinun sukusi: Sie oot saatu sammalilla, Kasvanut kanarvikossa, Multamurilla siennyt. Nosta lonka
Aina aikoja käkesi Vuotolahan lankohinsa, Väinälään sisarinsak. Monet on kummat matkollasi, Monet on teilläsi imehet: Matkal' on tulinen aita, Aita on rautanen rakettu, Teräksellä seivästeltynä, Vitasteltu maan mavoilla, Sisiliskoilla sieltu, Sitt' on käätty kirjo kärmehillä, Joka seiväs on miehen päitä, Vaan on ilman yksi seiväs, Ite Lieto Lemminkäinen: Kyllä mä tuohon tuuman tiiän, Tuuman tiän, mutkan muistan, Otan koprat kuolleheelta, Pään mäkäsen männeheltä, Pistän sen sihen seipäsehen, Sillä pääsen seni Paikan, Ja tuon roven vaellan. Ite Lieto Leminkäinen Ajaa sytyttelö Suvikunnalla hevolla Alimmaista tietä myöten, Alimmaiseen taloon, Alta salvosten sanoo: O'oisko talossa tässä Rinnukseni riisujata, Aisani alentajata, Luokin longahuttajata? Ukku uunilta sanoo, Akka lausu lattialta, Kieli palkku pankon päästä: Ei ole talossa tässä Rinnuksesi riisujata, Aisasi alentajata, Luokin longahuttajata. Ite Lieto lemminkäinen Ajaa syhyttelö Keskimmäistä tietä myöten Yli kynnyksen kysyy, Alta salvosten sanoo: Oisko talossa etc. Lapsi pieni lattialta, Kieli palko pankon täästä: Ei oo talossa tässä tunnuksesi.Ajaa syhyttelö Hevosella hirvisellä, Kala hauvin karvasella, Lohen mustan muotosella, Lohen purstolla punasen Ylimmäiseen talohon, Ajo vuotolan pihalle. Lyöpi maata ruoskallansa, Utu nousi nuoran tiestä, Mies nuori u'un seassa, Sepä riisu rinnukseni, Sepä aisani alensi, Sepä luokin lonkahutti. Ite Lieto lemmingkäinen Astu vuotolan tupahan, Heti vuotolan isäntä: Elkä tänne ilman tulko, Tiittäsi, tajottasi. Heti vuotolan isäntä Kanto kaksivantisella, Vaht' on alla, kuohu päällä, Keskell' on metu makea, Maot lajolla mataa, Käärmet kähyilevät. Ite lieto Lemminkäinen Joi oluen onnekseen, Meen mustan mielekseen. Niin on hännätön hevonen, Kun pn pirtti porstuvaton, Niin on piika pintilätöin, Esiliinatoin emäntä. Kerin virteni kerälle, Sommelolle suorittelen, Rasiahaan rautasehen, Lemminkäisen lippaisehen, Jott' ei laula kaikki lapset, Eikä poijat puoletkaan, Kolmannetkan uuroot, Läpi päästä lähtiät, Neulona teräsneninä, Rakehina rautasina, Kukku, Kukku, heja, heja, Kukku muille kuulioille.
Lämpösen läpiämistä, Läpi kuuman kurki-hirren, Läpi kiukahan kivistä, Läpi saunan sammalista. Itse Vanha Väinämöinen, On saanu senkin sanoman Omaltakin Isältänsä: Laki on lahnan suomuksista, Kiuka on meren kivistä, Ovi-seinä Osman luusta Peri-seinä peuran luusta.
Lämpösen läpiämistä, Läpi kuuman kurki-hirren, Läpi kiukahan kivisten, Läpi saunan sammalista. Itse Vanha Väinämöinen On saanu senkin sanoman Omaltakin isältänsä: Laki on lahnan suomuksista, Kiuka on meren kivistä, Ovi-seinä Osman luusta, Peri-seinä peuran luusta, Pöytä kullin kirjottama.
hän sylkäisi hetteen yli ja luki seuraavan loihdun: nouseppa neitonen norosta, hienohelema hettehestä, vastuksie voittaman, vastem nuita vastuksie! otak küti künsistäsi, altasi ajohevonen! tuonnem ma sinum mannoan üli kuven kirkkokunnan, üli kappelin kaheksan, tuonnem meren selälle, tuonne hauvin hartijoille. sill on lütonta lihhoa, peätöntä kalloa süvväm miehen näläkäesen, haukatah halunallaesen!
Maan luvalla, puun luvalla, Kaiken kartanon luvalla! Herrasi herättäköön, Jumalansi nostakoon! Jesus kilpi, Maaria miekka. Menen maata maan luvalla, Muan luvalla, puun luvalla, Kaiken kartanon luvalla. Veä nyt päälle kultalemme, Kultalumme luikahuta!
Lapaili lainehia. Syöjätär vesillen sylki, Lapaili Lainehillen, Sylkäsi sylen punasen, Kellan karvahan kakasi. Tuota tuuli tuuittaavi, Veen Henki heiluttavi, Ilman lieto liikuttaavi, Rapi rannallen ajaavi, Tyrsky Maallen tyyreävi, Somallen Somerikollen, Kaunihillen kalliollen, Kiven kirjavan sivuhun, Paen paxun palleallen. Päivä paisto pehmeäxi, Sen piru käsin piteli, Häjy koprin koukkaeli, Pien putkeksi puhalti, Valo vaski renkahaksi, Sauvan sommaksi sovitti. Kuka sun kulosta nosti, Heinän juuresta herätti? Vähän kuumotit kulosta, Heinän juuresta helotit. Kuka sun kulosta nosti Nenin hienon neulomahan, Suun makehin maistamahan Minun Ruoka ruohojani, Minun Henki heiniäni? Sull' on karva kummemainen: Rahan karva, Rauvan karva, Vasken karva, Tuonen karva, Maan karva, kanervan karva, Karva kaiken ilman karva. Olet kuin kaiken ilman konna, Raippa Raunion alainen, Pintikka Manalan piian, Käen kääret Kääjämöisen, Syöjättären rinta solki, Vyölappa joen takaisen. Tuolt on kieli kejon suussa Alahalta tuonelasta, Tuonen neijen neulikosta, Se on hijen heini hanko, Nuuti nurkkahin alanen, Lumiselkä luppanainen, Kujan kulmuhin alanen Polut juoxi portimoina, Ravasi Metän rahona, Viikon virrassa makasi, Kuukauen hevon kusessa, Talven tallin sillan alla. Ensimmäisexi Ehoxi Uhmo Herran umpi kynnen, Suuren kankarin kalusi Kallioisella kaulla, Sini sillan liitoksessa, Puna portahan nenässä, Ahin ajan kääntimessä. Etittihin tietähiä, Haittihin parantahija; Niin sanovi suuri Herra Selästä hyvän hevosen: O hykki, kanelin poika! Mixikäs teit pahova, Kuksikas tihua työtä? Kuka sun käski, ken kehotti? Isäsikö, äitisikö, Vaiko Valta Vanhempasi Tekemähän näitä töitä? Mixi pistit pitkä kieli, Hyrväsit nenä nykerä? Teo paremmin, kuin parannat! Olkohon ijäti aina Villa suusi, villa pääsi, Villa viisi hammastasi! Sulaos sina Suu vikasi, Hautuuos haivalesi, Niin kuin voi sulattaessa, Rasva räyvytettäessä. Syöjätär Sukusan äiti Simo silkin silmitähän, Tamun päästähän tapasi, Pyhki pois pahat kipeät, Pahat vaivat varventeli, Pahat lainehet lakasi; Samoten sara jokehen, Sinne vievillen vesillen, Lappavillen lainehillen, Tuonne juortanan jokehen, Pahan virran pyörtiehen, Jossa aina aallot lyöpi, Piexävät vesi pisarat. Sinne mä kipuja käsken, Tuonne vaivoja vajotan Kurimuxen kulkun suuhun, Pahan virran pyörtiehen, Hongat latvon lankiaavi, Perin vieröövi Petäjät. Tules nyt tuima tuntemahan, Pahasi parantamahan! Ite nyt turvu tuskiasi, Haluusi haikeile, Paisu packo päiviäsi! Ei nyt o' turvoa vetehen, Ei varoa valkiahan. Elyöhön syömmellenen, Syömmetön pakahtuohon!
Toukka Tuonen karvanen, Haamu haltian näkönen; Kukas sun kulosta nosti, Heinän juuresta herätti Pienen neulan neulomahan, Suu mustan mutelemahan? Kulkia kulon alainen, Läpi mättähän meniä, Puun juuren punottelia, Aaret aian vierellinen. Tule työsi tuntemahan, Pahasi parantamahan! Juoppa viinana vihasi, Olunna omat pahasi, Mennä mielimuuttehesi Vahtahasi vaskisehen Alle kolmen kylkiluusi! Vill' on suusi, vill'on pääsi, Villanen sinä itekkin. Suluoon sun vihasi, Kaatuohon karvahasi Sisältä kivuttomaksi, Päält' on tuntumattomaksi, Alta aivan terveheksi, Sisältä lihan sinisen, Maksan karvasen malosta. Sula voi sulattaessa, Rasva räyvyteltäessä Hengin huokaultuani!
Lapalieto lainehelle. Tuli tuuli, tuon kokosi, Veen heilu heitteli, Maalle ajapi ahven Alle mustahin murahin, Kiven alle kinittäpi. Vesi pitkäxi vetäpi, Päivä paisti pehmiäxi. Siitä sillon synty synty, Siitä kaicki kasvo kasvo, Tuhannaisen turkin nyplä, Paholaisen pajan nauha, Kietolaisen kengänkauto; Pään on pannut pannahainen. Pahasta pata ranista. Mistäs on kieli keitolaisen? Kieli on kejon kejähästä. Mistäs on silmät siunattuna? Silmät kukulan kivestä, Toinen kullan hernehestä. Mistäs on hampaat hajettu? Orahasta tuonen ottra. Pahoin olet tehnyt koskas etc. Pahasi parantamahan! Juovus viinana vihansi, Olunna omat hyvänsi, Mennä muuna muoju-vesi, Maitona makuvetesi Vaskisehen vahtahansa Alle ainoan napasi, Kultasen kusettimesi! Sima suussasi sula, Mesi keitä kielelläsi Reikihin repimihisi, Vamohin vanomihisi! Elicka paha pakahu! Ite turvu tuskihisi! Paisu pakkopäivihinsi Tuomen juuret turpuvon, Pajun juuret paisuvon Kuin on koivunen korento! Villa suusi, silla pääsi, Villanen otus iteckin. Villa myttylä Isänsi, Villa myttylä emänsi, Villanen otus iteckin.
Väsy väipästeltyän, Katu viimeen kalliolle, Raukesi rapakivelle, Nucku nurmelle hyvällä, Menehty mäen nenälle. Valu sitten kuola konan suusta, Kina ilkiän kiasta, Tölkä lemmon tölleröstä, Vahti vankasta nenästä, Tilka tian sieramista. Tuli tuuli, tuan puhalsi Putken rautasen sisälle. Putki pitkäxi venytti, Päivä paisti pehmiäxi. Synty synty kärmehille, Liseni paha liticka. Mato musta, maan alanen, Toucka tuomen karvallinen, Heity heinän juurellinen, Puun juuren pujettelia, Läpi mättähän meniä; Kuhisten se kulosta käypi, Helähillen heinikosta. Siitä on se karva kaiken karvallinen: Sinen karva, sirkun karva Tuohen karva, tuomen karva, Veen karva, vehmankarva, Kaiken ilman heinän karva; Pahon olet tehnyt, koskas olet pannut, Tee paremin kuin parannat. Paha sulle, paha mulle, Paha meille kummallekin. Elickä sanon Emoille, Valittelen vanhemille; Enämpi Emoille työtä, Vaiva suuri vanhemalla, Kuin poika pahoin teke, Lapsi arvosin asuu. Tule työsi tundemaan, Pahasi parandamaan!
Tiesin tehtävän iloa. Kuinkas sillon lauletahan Kun kärmet käsillen käypi, Mato sormillen mataapi: Mato musta maanalanen, Tuokka tuomen karvallinen, Läpi mättähän mäniä, Puun juurten pujottelia, Lahokannon kaivelia! Mist on pää pahallen pantu? Pahan Hengen Paulan päästä. Mist on silmät siunattuna? Silmä simpukan jyvästä, Toinen jäästä iljanneesta. Kust' on kieli kärmehellä? Hiuksesta hiien näijen. Mistä pursto kärmehellä? Miekasta Kalevan pojan.
Läxin miehistä metälle, Urohista ulkotöille. Otin kultaisen kurikan Eli vaskisen vasaran. Panen kuuset kulta vöihin, Haavatki hopia vöihin, Kannotkin kypärä päihin, Varvat vaski renkahisin Minun mehtäpäivinäni. Minun on koirat, pentu koirat. Ota sulku suuni eestä, Käpy kielen kääntimestä, Anna julki julkutella Minun mehtäpäivinäni! Minun on jouset, puikkojouset, Ei ne loittoa yletäk. Hiihatas hihasta miestä, Veääppä paijan kauluxesta, Saatas tuollen saarexellen, Tuollen kummullen kuleta, Josta saalis saataisi, Erän toimi tuotaisi.
Lennä tuonne, kunne käsken, Yli kuun, alate päivän, Läpi taivahan tähisten, Otavitten olkapäite; Lenna Luojan kellarihin, Kammarihin Kaikkivallan, Ryötä siipesi simahan, Kasta kaapusi meteen, Höyräytä höyhenesi; Tuo simoa siivissäsi, Kanna mettä kaapussasi Kipeille voiteheksi, Pahoille paranteiksi, Vammoille valovesiksi, Jott' ei tuo mene märille, Kuhun käänän käteni, Käyköön käät jumalan; Kuhun sormeni sopivi, Sopikoon luojan sormet; Kuhun henki höyrynee, Herran henki höyryköön. En puhu omalla suulla, Puhun suulla puhtaalla, Herran hengellä hyvällä, Lämpösellä läyhyttelen; En liiku omin lihoin, Liikun Jeesuksen lihoilla; En värky omin väkini, Värkyn Jeesuksen väellä, Pyhän Hengen voiman kanssa.
Vaskihattu hartioilla, Vaskikirves olkapäillä etc. Ei ollut sitä mäkeä etc. Pisti varsan valjaisihin, Puikkoihin tuli punasen, Ajo tuonne toitualle Oli ukko koukkuleuka Parta laulo, pää vapisi. Sulettuna on suuremmatki, Alta kosket, päältä virrat etc.
Koan kokka, saunan salvu, Pessyn penkin hiereliä, Lattian ripottelia.
Kunnas meiltä ku katosi? Päivä peäty kalliohon. Yöllä synty Väinämöinen, Yöllä synty, syöllä kasvo, Läxi päivällä pajan, Tako herran tarpehia. Ky lenti kynnyxelle Takohissa väinämöisen. Ite vanha Väinämöinen Sanan virko, nuin nimesi: Mitä ky olet kynnyxellä? Ky taiten vastoapi: Tuota minä lienen kynyxelä Sanomata soattamassa: Jopa nyt ku kivestä nousi, Päivä peäsi kalliosta, Takohissa Väinämöisen. Sanan tuo virko, nuin nimesi: Jos ma nyt lahen Pohjolan, Pohjo poikain sekan, Koska kun kivestä peästin, Päivän pästin kalliosta. Astu päivän, astu toisen, Jopa päivänä kolmantena Portit Pohjolan näky, Paistavat pahan veräjät, Hihtenuxet ulvottavat. Tule sormin soutamata, Käten peällä käyttämätä, Peukalon pitelemätä, Huoparin hotasemata Poiki pohjolan joesta. Ite Vanha Väinämöinen Kuin huti hujahutti, Vihellytti, viuvahutti, Tulipa tuli tuon puhalsi Poiki pohjolan joesta. Tules Pohjolan pihalle! Mäni pohjolan piholle.
Karvajalka kasvatettu? Juurella nyryn närien, Alla kuusen kukkalatvan. Eipä vielä sielläkänä. Tuoll' on ohto synnytetty, Karvajalka kasvatettu: Alla pensiän petäjän, alla hongan haaralatvan; Tuoll' on ohto synnytetty, Karvajalka kasvatettu: Koskella tulisen korvan, Pyhän virran vierteellä Mist' on ohto silmät saanut, Karhu kahtoma-aseet? Silmät on luotu simpukasta, Toiset tuomen marjasesta. Kulepa pellavakupuna, Viere villakuontalona Kuin sie kuulet karjankellon!
yötä. Talon muori jutteli minulle illalla kontion peiahista hänen nuoruuessansa. Niitä oli oluella ja viinalla päivät rupiamiseen pietty. Kontion kaaettua toimitettiin kaksi miestä tuojaksi, toista kaksi vastaanottajaksi. Näillä välillänsäoli kaikenlaisia asian mukaisia kyselmiä ja vastaelmia, esinnä pihalla, sitte pirtissä ja taas viimmin pääkalloa viejessä pihalla. Ei niistä päivässäloppua tullut, sano muori usiamman kerran kertoessansa. Hän ei kuitenkana enää muistanut kun muutamia runoja, sillä runoilla piettiin kaikki puhet. Vaan niistä ja muista, joita toisilta laulettiin, olen saanut seuraavat, jotka paremmin kuin muu kirjotus näyttäköön ja selvittäköön,miten karhun peiaita piettiin. Urohista ulkotöille. Mielikki, Tapion neiti, Kyte kiinni koiriasi, Rakentele rakkiasi Kuusamisehen kujahan, Talasehen tammisehen; Silmät silkillä sitele
Sylin aalloja aseta, Käsin kääri käppyröitä Tullesa punasen purren, Eestä tervasen venehen! Kivi kirsosi alenna, Paasi paina palleesi Tullessa punasen purren, Eestä tervasen venehen!
Tule tänne tarvittaisa Hätäisen huutaissa, Pakkoisen parkuissa! Lämmitä saloa sauna Pian puilla pikkuisilla, Rikenehen riuahuta! Tule saunaan saloa Iltasella ikkunasta, Ilman uksen ulvomata, Saranan narahtamata, Tuvos vasta varjosasi, Lehti lempi liinoissasi, Hauo simanen vasta, Satalatva lauhuttele, Jolla kylvän kylvettelet, Mi teki tämän tekosen, Kuka kummasen kuvasi, Kun ei pätkä päätä nosta, Kumma kalmoa ylennä Tämän lapsen lautasille, Tämän p[ ]p[ ]? Kust' on pulma puuttuna, Taikia tapahtuna, Kivistäkö, kannostako Vai on vahosta sioista, Vai on vatturauniosta Vai on siitä seipäästä, Johon on korppi koinattuna, Musta lintu murhattuna?
Näitä teitä tehtäissä Mää tuolta tuoreilta, Mää maitosi manalta, Heruilta hetteiltä, Läykkyviltä lähteiltä, Koskilta kohisovilta! Mehiläinen, ilman lintu Minä päästän lehmäni leholle, Hajasarven haavikolle Kullaista kuloa syömään, Hopiaista heinän päätä Mesisestä mättäästä. Tule illalla kotiini, Uhkovilla utareilla, Näyttävillä nänninpäillä, Nisillä pakottavilla, Tuntovilla tuumelilla! Neity Maaria Emonen, Tuo tänne tuoreisii Kanarva-kukattarelta, Heinään helpehetteriltä. Taivan Navattarilta, Yheksältä juurelta leppiä Kolme kuki puulta. Herra Jesus Ite noita nuoliisak, Tietäjä teräksiisäk, Velho veitsirautoisak, Velho veitsirautoisak, Syämässä syöpyköön, Maksassa maistukoo, Keuhkossa kiertyköö, Helmeissä hypittelköö, Ruumiissa ruvetkoo, Käyköön käpylihoissa, Miesten mielistä pahoista, Akkain ajatuksista Paskapaitojen pahoista!
Rakas äiti armollinen, Kuo mulle kulta kangas, Vaippa vaskinen vanuta, Jolla karjan kaihtelisin, Saara sorkat sojelisin, Kuusiaisen kulkehissa, Ohto pojan astuissa, Matkatessa Mauriaisen! Annikki tytär Tapion, Vestä pilkat pitkin maita, Rasti vaarahin rakoja, Vikomaata mennä viljan, Kamomata karjan käyvä! Kiveksi muuta omani, Emmäs kiellä kiertämästä, Karjoani kahtomasta, Engä käymästä epeä; Kiellän kielin koskemasta, Hammasten hajottamasta, Lihan keski liickumasta. Annicki metän Emäntä Painas panta pihlajainen, Tahi Tuominen rakenna, Tahi vaskesta valuos; Kuin ei vaski vahva liene, Sitten rauvasta rakenna. Kytke sillä Ohon kuono, Jott' ei koske konnanana, Oisi maata muuallahi, tarhoa taempanahi, Juosta miehen Joutilahan; Kuin mä Ohtona olisin, Mesi kämmennä kävisin, Emmä noissa noin olisi, Aina Ackohin jaloissa. Käpy on kangas käyväxesi, Sormin sorkutellaxesi. Otas juoni juostaksesi, Polku poimetellaxesi Tuonne manalan metälle. Kuittola metän kuningas! Veä ponto portahaxi, Poicki pohjolan joesta, Jotta saisi juoni juosta, Ohto sormin sorkutella, Sipsuttaa sini Saparo. Niin sanovi Saaren vanhin, Puhas Taaria puhuuvi Yhexältä yö sialta, Saan taipalen takoa: Lulloseni, Lalloseni, Omenani, Ohtoseni! Sima Sullen syötetähän, Mesi nuori juotetahan Urohoisessa väessä, Miehiessä joukkiossa. Uros korvellen kohoan, Vuolen kuonat kullistani, Hopeistani homehet. Otan kolmet koiroani, Viisi villa hänteäni, Seihtemän Sepeliäni. Niin on häntä koirillani Kuin korehin korpi kuusi, Niin silmä koirallani Kuin on suurin suihti rengas, Niin on hammas koirallani Kuin on Viikate viroissa. Sinä koirani komehin, Otuxeni oivallisin, Aho maita Aukehita, Leppäsiä lehto maita, Ensin kuusia kumarra, Havu latvoja haloa, Hyväile hyötö puita! Juokse tuonne toisualle Mielusahan Mehtolahan, Tarckahan Tapiolahan! Mielicki Metän Emäntä, Käyvös kättä antamahan, Oikeaa ojentamahan, Sormia Sovittamahan! Mikä mieli, mikä muutos Mielusassa Mehtolossa, Entinen Metän Emäntä Oli kaunis kahtannolta, Ihana imertimiltä, Käet oli kulta kärehissä, Sormet kulta sormuxissa; Nykynen Metän Emäntä Ruma on varsin rungoltansa, Käet on vihta käärehissä, Sormet vihta sormuxisa, Pää vihta pätinehissä. Koreasti koirt haucku Mieluhissa Mehtolassa, Leveästi lehmät ammo Korven kuulussa koissa. Pistäs villanen piosi, Käännä karva kämmenesi! Oisi laajalta luvattu, Sukeutelta suvattu, Tapiolta toivotettu, Saalis suuri saahaxeni, Mesi kämmen käätäxeni. Hilli Ucko, Halli parta Hiihatas hihasta miestä, Takin helmasta taluta, Veä verka kauluxesta, Saata sillen saarexellen, Sillen kummullen kuleta, Josta saalis saatasihin, Sini sicka löyttäsihin. Noin ne ennen Vanhat vircko: Lähes nyt kulta kulkemahan, Sipomahan sini sucka, Verka Housu vieremähän Urohoisehen väkehen, Miehisehen joukiohon. Ellös vaimoja varuo, Kate lackia kamoja, Syltty Suckia surejo, Peitto päitä pelkeäjö. Meill' on Aitta ammon tehtyKultasille pahtahille, Jonne viemmä vierahamme, Kuletamma kultasemme. Anna Päivölän Miniä! Kuin lienee vihattu vieras, Ovi kiini ottoate; Vaan kuin lienee suotu vieras, Ovi avoinna piteäte, Kulettaissa kultoamme, Ohon astuissa sisähän. Niin tuo Ohto pyörtelexen, Mesi kämmen kääntelexen, Niin kuin pyy pesäsän päällä, Hanhi hautomaxillan. Eikä toinen kumpanini: Ite vierit vempeleltä, Harjahit haon selältä Puhki kultasen kupusi, Halki marjasen mahasi; Päre jousi, puicko nuoli, Minä vähä väkinen, Uros heicko hengellinen.
Neljä neittä, kolme uroista Yhen niityn niittämässä, Yhen korttein koussa, Yhen karvan katkaisuussa. Jonka niitti, sen rukosi, Laitti heinät lalloisille, Tuhansille tukkoisille, Pisti heinät pieleksihin. Tuli turja Lappalainen, Nimeltä tulinen Tursas. Nuo Tursas tuleen tunki, Poltti heinäset poroksi, Kypeniksi kyyvätteli. Tuli tuhkia vähänen, Tuosta tuhkat kylvettiin Niemelle nenättömälle, Tasaselle tanterelle. Tuohon kasvo kaunis tammi, Virpa virhetön yleni. Kovin kasvo korkiaksi: Latva tirppo taivaaseen, Virpa pilviin yletty, Piätti pilvet juoksemasta, Hattarat hauttamasta. Olovahko oksillehen, Leviähkö lehvillehen, Esti päivän paistamasta, Kaihti kuun kumottamasta; Kamala veen kalolle. Etittihin kaatajata. Pikku mies merestä nousi, Tuskin korttelin pitunen, Kolmen sormen korkunainen, Maljan alla maata mahtu, Seulan alla seisomaan, Kirves kultanen olalla, Vaskivarsi kirveesä. Hivelööpi kirvestään Seihtemällä sieran päällä, Kaheksalla kanturalla. Astua lykyttelöövi, Käyä kulleroitteloovi, Vaskivarsi kirvehessä, Syltä oli suusta housun lahket, Puolta toista polven päältä. Tallustaavi tammen luokse, Tammea tasaterällä, Lastut laajalle levisi, Selvälle meren selälle, Ahvenolle aukiolle. Noit' on tuuli tuuvitellut, Vein on henki heilutellu, Aalto rannalle ajana, Meren tyrsky tyyränynä. Nuo paha pajaan kanto, Hiisi hiilihuoneeseen, Tako tuuria tusinan, Teki kimpun keihäiä. Ei tehnyt suurta eikä pientä, Teki kesko-heihäiä: Heponen kärellä seiso, Koira putkesa makasi, Kasi nauku naulan tiesä.
Takoja kiven takoa, Tao mulle uusi miekka Käteheni oikiahan Saaessa sotakeoille, Miesten tappotanterille, Verisille vuotehille! Jos ei tuosta kyllä liene, Luojan kukko kultaheltta, Lennäs kultaissa käkenä, Hopiaissa kyyhkyläissä Alas maahan taivosesta Sotimaan puolestani! Yks on päivä m[?] p. Toinen tukkoa[?] u.
Meren ahti armollinen! Uittahos kalanen karja Kalasista kattioista, Viljasesta poukamasta! Meren kultanen kuninkas, Meren ahti armollinen, Tule paian muutannalle! Sä anna rytinen paita, Mä annan liinapaian! Tule nuotan nostimille, Satalaudan laskimille! Meren kultanen kuningas, Meren ahti armollinen! Muien ainoen alatsi, Muien siimojen sivutse! Meren kultanen kuninkas Tule tänne tarvitahan! Usiammin tarvitahan. Kalatuutta itki Kauko. Veli itki veikkotuutta, Kolmasi osan kovuutta, Ahti aitan pieneyyttä.
Rahakarva kaattavana Mielusassa Metsolassa, Tarkassa Tapiolassa. Olin mieki miessä ennen, Olin miessä miesten luona Jakoja jaettaissa, Mieslukuja tehtäissä Olin ma Ohon ovilla, Tasakärsän tanhuilla! Joko nyt nykysin aion, Mie poika polon alanen Vanhaksi varoelemma, Epäilyksiin ennen muita? Vaan kuitenki kaikitenki Mieleni minun tekevi, Aivoni ajattelevi: Mieli käyä metsolassa, Metsän mettä juoakseni.
Yhen niemen niitännässä, Korttehin kokoannassa. Niitti päivän, niitti toisen, Niitti kohta kolmannenki, Siitä suovahan kokosi, Saatto sankapieleksiin. Tuli Tursas Pohjolasta, Nuopa konttihin kokosi, Keräeli kesseliin, Kanto kontilla kotiin, Pitkäkielellä pihaan, Portin Pohjolan etehen, Kirjokannen kartanolle. Ne kypenet kylvettiin. Yleni vihanta virvi, Olovahk' on oksiltaan, Leveähk' on lehviltään. Joka tuosta oksat otti, Se otti ikuset onnet; Joka tuosta lehvät leikko, Se leikko ikuset lemmet. Oksat ilmoille yleni, Lehvät täytti taivahille, Esti päivän paistamasta, Esti kuun kumottamasta. Nuoret neuvoa pitivät, Ikäpuolet arvelivat: Kuinka kuutta oltaisiin, Ei ollut sitä miestä, Joka taisi tamen kaataa, Hakata rutimoraian, Puun viriän virretellä. Ei löytty sitä miestä Vienosta Venäjän maasta, Kauhesta karjalaista, Eikä koko Suomen maasta, Tämän riikin riitamaalta. Tuli poika Pohjolasta, Hivelöö kirvestään, Tahkosi tasateräsen Viiellä vipusimella, Kirjavalla käärmeellä, Kipuvuoren kukkulalla, Paasin paksun palleilla, Kirves kullittu olalla, Varsi kyynärän pitunen, Terä vaaksan korkeuinen. Lyöpi kerran, lyöpi toisen, Lyöki kohta kolmannenki, Jo kerralla kolmannella Pirahti sinisipari Keskelle Aluen järven. Kahteloo, kääntelöö: Minkä noista noiat saapi, Ampujat pahat aseet? Noista noiat nuolet saapi, Pika [ a] pistoksia, äkäitä äiän poian, Lemmon lehtikeihäitä. Tuonne pistä pistoksesi, äikytäs äkähiäsi Kontion kovihin luihin, Karhun kuljuvan kitaan, Hirven hienoin lihoin, Elä ihmisen ihoon, Karvoin kavon tekemän, Emon tuomaan ruumiiseen. Satasarvi Tuonen härkä, Sepä on sitkiä sivuilta, Varsin vahva vartalolta, Tule nuolet noutamaan, Keihaat keräämähän, Tuosta ihmisen ihosta, Karvasta kavon tekemän, Emon tuoman ruumiista, Että saisi sairas maata, Heikko hengisen vetää, Tuskahinen tunnin olla, Vikahinen vierretellä! Tuonen tyttö, pieni neiti, Tule tänne tarvitaan, Käy tänne kututaan! Kääri kivut kimppuseen, Kipuseen vakkaseen, Povessa pyhän Jumalan, Hätäisen huutaissa, Parkuissa pakkoisen, Jotta saisi sairas maata, Heikko hengensä veteä. Mull' on pihit pikkuruiset, Atulat alinomaiset, Ottorauat oivalliset. Nuilla veän veriset neulat, äkäiset pois ajelen, Sian harjakset sivallan, Tuosta ihmisen ihosta, Ettei viikkoa vihoak, Eikä kauan kasvastelek. ähky poika ähmäröinen, Toinen poika tohmeroinen.
Lassa lammasten ajossa; Yhty yrkä karjahani. Hako tiellä poikkipuolin Yrkä istu tyvemmäksi, Minä lapsi latvemmaksi. Yrältä kyselemähän: Kävitkös minun kotini, Vaellitko vainiani? Mikä merkki minun kotona? Kataikko kaivo-tiellä, Tuomikko tuvan perässä, Pihlaikko pirtin päällä, Kulta kaivo koan eessä, Kulta kansi kaivon päällä.
Kapo kahjahin pania Hiero kahta kämentähän, Yhten molempian Molempihin reisihinsä. Sai valkosen oravan. Oravainen lintuseni! Lähes tuonne juoxemahan, Käpy sinä pure kävessäsi, Tuvus toinen tullesasi, Kanna tuo kavon käten. Vain ej vielä oluvet käyny Eikä nossut norte juomat. Kosmotar oluen seppä, Kapo kahjahin pania Nyrysti molempian Molempin reisinsä. Sai nään kultarinan. Nätöseni, kultaseni! Juxius jokia myöten, Joki se on, toinen poiki puolten, Kolmansi vähän vitan. Sinä kontiot torasi, Orihit tasan panovat, Valu sinä voahtu varsan susta, Kina ilkiän kinasta. Otappas voahtea vähäsen, Kanna kavon käten, Oluehen Osmottaren. Eikä nosnut nortet juomat. Repo musta pörhä korva, Nätä verten näkönen Kulki kulla närra myöten, Mato saumion maloja Olusia pantahissa, Metuja rakettahissa, Nosti voahen vantehille, Hivan korvillen kohotti. Metun tyttö, miellin neiti, Koven korkia jumala, Saa mettä taivosesta, Sima pilvistä pirota Tehoxille tehtäville, Panoxille pantaville.
Uros korvelle kohennen; Otan kolmet koiroani, Viisi villahänteäni, Seittemän sepeliäni. Panen koiran hauhkumahan, Jouseni tähystämähän, Itse istun mättähälle. Päre jousi, puikko nouli Ei tuo kauas kannakkaan Eikä loites lennäkkään. Alaoksillen asetu, Rautaoksille rakennu! Ammun ohtahan oravan, Kärsälle kävyn purian, Sienen syöjän sieramillen.
Kapo kahjojen tekiä, Kuu kiviä kuumettihin, Kesä vettä keitettihin, Talvi pantiin olutta, Salo puita poltettihin, Salo puita, saari maita. Pien' ois soan tuleksi, Suuri paimosen paloksi; Sai Oluen panneheksi, Ei saanut hapanneheksi Osmotar Oluen seppä.
Alta jalkoja anoopi, Kieltä suusta vihelööpi. älä kylmä kynsiäni, Kylmä soita, kylmä maita, Kylmä kylmiä kiviä, Kesät heilo hettehellä, Talvet Taivahan navalla.
Alta jalkoja anoopi, Kieltä suusta vihelööpi. älä kylmä kynsiäni, Kylmä soita, kylmä maita, Kylmä kylmiä kiviä, Kesät heitä hettehellä, Talvet taivahan navalla.
Vilu ilma hyyhelmöinen Kesän heilu hettehessä, Talven taivosen navalla. Mato pakkasen imetti, Kovan ilman kostutteli Utarilla uuttomilla, Nännillä nenättömillä. Tuolla tuuli tuvitettu, Vilu ilma vihytetty Alla alakivien, Pajupehkon persiessä, Kolmen koivun juuren alla Kuppisessa kultasessa, Vaskisessa vakkasessa, Kultasessa kätkyessä, Vaskivannetten sisässä; Koukku kultanen kolisi, Vaskivantehet vapisi. Mato syötti, kyy imetti Poikkipuolten polvillahan Kahen kallion lomassa, Pajupehkon persiessä; Imi halki hartiotki, Utaretki uuttomaksi, Nännitki nenättömäksi. Tuolla on sinun siasi Alla on alakivien.
Nännillä nisittömillä, Utarilla uuttomilla. Kylmää soita, kylmää maita, Kylmää kylmiä kiviä, Palele vesipajuja, Polta haavan pakkuloita, Koivun juuria kolota! Tulen tungen sukkiini, Kekäleen kenkiini, Panun alle paulainen, Kesän keskellä rekeä, Talven kantakaplailla, Ettei pakkanen palele, Viluilma viipottele. Ennen kylmät kyisen pellon, Palelet pahan petäjän, Kylmä kattila tulella Eli hiilet uunin liiellä, Käet naisen taikinaan, Vahtaan hevosen varsa! Sillon kylmit täyen kylmän, Sillon pakkasen palelit, Kun ahin merelle kylmit, Kylmit rautasen korennon Sepän Ilmarin pajassa Aivan alle ahjoksesa, Liehtimissään liepehillä. Kylmä Vuoksen koskia kovia, Meren Rutjan partahia, äärettömän äprähiä, Kurimuksen kulkun suuta, Kinahmia ilkiätä!
Siinä herratki näkisi, Papitki parahat miehet. Panen lehville leveille, Oksille olovimmille. Jos ma latvahan panisin, Siinä tuuli kuivoaisi, Ahava pahon panisi. Oisin kaivanut karihin, Söisit mustat muurajaiset Sano täältä saatuasi, Mehtolahan mentyäsi: Ei täällä pahoin pietty, Simoa täällä syötettihin, Mesijuomat juotettihin. Elä luule lurjukseksi, Katso karjan paimeneksi, Emmä lurjus lienekkänä. Vein emäntä limaparta, ruokoparta.
Kapo kaaren kannikalla. Neito päätään sukiivi, Hapsiahan harjoaavi Kammalla kasarisella. Taittu haara harjastaan, Kammastaan pii mureni Selvälle meren selälle; Tuot' on tuuli tuuvitteli, Veen henki heilutteli; Vesi pitkäksi venytti, Tuuli tuloo kovaksi, Päivä paahto pehmiäksi, Aallot rannalle ajaksi, Tyrskyt maalle tyyrääpi. Oli akka raivokerta: Toki koki konttihinsa, Käräeli kesseliinsä, Kanto kontilla kotiin, Pitkäkielellä pihaan. Sikopahnassa sikisi, Kasvo lampokarsinassa. Tuost' on synty talvitoukka. Kuukauen hevon kusessa, Talven tallin silla alla, Alla nurkan nutkottelia, Alla salvoksen asuja.
pikilintu pistäkkä kun koppio kotosi on ja lahokanto kammiosi. elä nouse tulena tuiskuoman, ja kekälennä keikkuman!
Tyttö vilkunan näkönen Jupaselle juurikalle, Kosken korvalle tulisen, Asettu alakivelle; Siinä päätänsä sukivi, Hampsiansa harjoaapi. Suastansa pii pirahti, Taittu taimen harjastansa, Hivus päästänsä putosi, Loppusenki nakkoaavi Kautta kainalon vasemman, Yli oikean olansa. Siinä kasvoi kaunis tammi, Vesa virkeä yleni. Hatiehko juurillensa. Pietti pilvet juoksemasta, Pietti pilven, peitti päivän, Peitti päivän paistamasta, Kuu-kullan kumottamasta. Akatki ajattelevi, Neijot neuvoa pitävi: Kun on kuuta oltanehe, Päivätä elettänehe; Ollekko väessä tässä, Urohoisessa väessä, Miehisessä joukiossa, Kansassa ylenevässä Tämän tammen taittajoa, Ei ollut väessä tässä, Urohoisessa väessä, Miehisessä joukkiossa, Kansassa ylenevässä, Ei tämän emon alassa Tämän tammen taittajoa, Puun solien sortajoa. Mies pieni merestä nousi, Uro aallosta yleni, Pystyn peukalon pituinen, Vaimon vaaksan varrellinen, Pikku kelkkanen perässä, Pikku kirves kelkkasessa, Terä uusi kirvehessä, Uudet kinttahat käessä, Vanhat kirjat vanttuhissa. Hio hilki kirvehensä, Tahkosi tasateränsä Viiellä viron kivellä, Kuuella kovasimella, Sieran päällä seitsemällä, Kahdeksalla kappaleella. Sai kirves hielletuksi, Tasaterä tahkotuksi. Astui yhen jalkojansa Juurille rutimoraidan, Raitapehkon persiehen; Astui toisen jalkojansa Tammen laajan tanterille. Lyöpi puuta kirvehellä, Tammea tasaterällä, Lyöpi kerran, lyöpi toisen, Tuli tuiski kirvehestä, Panu tammesta pakeni Johan lyöpi kolmannenki; Kerrallapa kolmannella Lohkarehet lohkiaapi, Pirastaikse pintalastu. Kahteikse, käänteleikse, Ite noin sanoiksi virkki: Tuosta saisi noita nuolen, Ampuja pahan asian. Kautta kainalon vaseman, Yli oikian olansa. Pohjan mutsi, musta koira, Rakki raudankarvahinen, Tulikulkku, rautahammas, Suolet vaskiset vatassa, Kuparista kulkkutorvi, Meren lahta juoksemassa, Somerta sirottamassa, Meren lahtehen menevi, Niemehen nimettömähän, Nimen tietämättömähän; Keski mustasen mereltä, Sinervoisen lainehelta; Sen kanto kavon käsihin, Hyvän immen hyppysihin. Kolme on poikoa pirulla, Yksi ruho, toinen rampa, Kolmas perisokio. Aika ampua tulisi, Ruhon piiliä piteä, Ramman jousta jouvuttoa, Ampua perisokion. Ruho piiliä pilivi, Rampa jousta jouvuttavi. Pili piiliä pinosen, Kolkisulkia kokosen Pääskyn pienillä sulilla, Ampua perisokion. Ampu yhen nuoliansa Päänsä päälle taivahalle; Tahto taivonen haleta, Ilman kansi katkiella, Ilman riehtoset revitä. Ite noin sanoiksi virkki: Ei tuota peritä tuolta Eikä kauvon kaipaella. Ampu toisen nuoliansa Alle jalkojen takasten Alasehen maa-emähän; Tahto maa kaheksi mennä, Hietaharjut halkiella, Ite noin sanoiksi virkki: Tuota ei peritä tuolta Eikä kauvon kaipaella. Kohta kolmatta kokovi, Jopa nuolta jouvuttavi Vuorehen teräksisen. Viimeinen vihasin nuoli Kilveten meni kivestä, Kalpatellen kalliosta, Sattui ihoon ihmisraukan, Emon tuoman ruumihiseen, Vaivasehen vartalohon, Varsin vaatte'ettomahan. Ite noiksi sanoiksi virkki: Piili pois perittänehe Avulla hyvän Jumalan, Toimella totisen luojan, Sanan voimalla Jumalan, Pyhän synnyn säätämällä. Ota keitto keihähäsi, äkähäsi äijän poika, Kolmisulkasi kokoa Pois ihosta ihmisraukan, Emon tuoman ruumihista, Vaivasesta vartalosta Varsin vaatte'ettomasta. Tuli kokko Turjan maalta, Laski Lapista lintu Kolmannen vähän vitahan; Sillä silmät siiven alla, Kahtimet kynän nenässä; Yksi siipi vettä viili, Toinen taivasta siveli; Sillä suu satoa syltä, Kita kolmen kosken verta. Sata miestä siiven alla, Tuhat hännän tutkelmassa; Ne on miehet miekalliset, Ne on rautaset urohot Vetämään veriset nuolet, Sian harjut sivaltamaan Pois ihosta ihmisraukan j.n.e. Rakas äiti armollinen, Puhas muori, muoto kaunis, Olet vanhin vaimoloissa, Emoloissa ensimmäinen. Tule tänne kutsuessa, Käy nyt tänne tarvitessa, Tuo pihit pirun pajasta, Teräsleuvat, vaskivarret, Jolla veät veriset nuolet, Sianharjuiset sivallat Pois ihosta ihmisraukan j.n.e. Satasarvi hien härkä, Se on sitkiä sivulta, Se on vahva vartalolta, äkähien ällittäjä; Veä nämä veriset nuolet, ällitä nämä äkähät! Veä tuonne, jonne käsken, Tuonne mustahan jokehen, Manalan alantehehen; Sinne puut tyvin tulovi, Kanervat kukin katovi, Heinät latvon lankiaapi Kooliin kuparisehen, Vaskilaitahan vatihin. Siellä muutkin murhamiehet, Ikuiset pahantekiät; Hyv' on siellä olla niillä, Siell' on aika aikovalla, Siellä luutonta lihoa, Siellä päätöntä kaloa, Suonetonta pohkioa Syy'ä miehen nälkähisen, Haukata halun-alasen. Tulkohon tulinen oinas, Keritköhön kierävilla Nämä puskut puskemahan, äkähät äkittämähän! Puske tuonne, jonne käsken: Kirjokannen kynnys-alle Yhdeksän sylen syvälle! Siell' on muutkin murhamiehet, Ikuiset pahantekiät.
Koko kolmet morsianta; Nepä heiniä tekivät, Kokoelit kortehia Nenässä utusen niemen, Lässä saaren terhennisen. Kuin niitit, ne haravoit, Heti ruoposit ruollen, Lapohollen laskettelit, Pistit pielihin välehin. Tuli poika Pohjolasta, Nimeltä tulinen Tursas. Ne Tursas tulehen tunki, Paiskasi panun väkehen. Tuli tuhkia vähänen, Ne kypenet kylvettihin Portin Pohjolan etehen, Kirjo-kannon kynnys alle. Tähän kasvo kaunis tammi, Virpi virhetön yleni; Latva täytti taivahille, Lehvät ilmoillen levesit, Estit päivän paistamasta, Esti kuun kumottamasta, Pietti pilvet juoksemasta, Hattarat harittamasta. Neiet neuvoa pitävät Kuinkas kuutta lietänehen, Otavatta oltanehen, Etittihin tuota miestä, Haettihin miestä mointa Väestä, pitäjähästä, Kuuen kirkon kuulusalta, Joka nyt taisi tammen kaata, Puun sorean sorrutella, Puun vihannan vieretellä. Mies musta merestä nousi, Aallollen ylenteleksen. Koko korttelin pitunen, Vähän vaaksan korkeunen, Maljan alle maata' mahtu, Seulan alle seisomahan; Astua lykytteleevi, Levehillä liehumilla; Puolta toista polven päältä, Kahta kartehen perästä, j.n.e.
Ampuja pahat aset? Leppä poiki leikelen, Paha puu pakahtelo; Leppä puu verta vuoti, Puu punanen purskutteli. Noita tämä nuolia tekövi, Vasamia valmista Oxista rutimon rajan, Puun murskan murenemista, Pahan tammen taittumista. Yxi oli ruhjo, toinen rampa, Kolmansi perii sokia. Ruhjo tämä jousta jännitäpi, Rampa nuolia vanupi, Ampuu yhen nuolistan Pänsä pääle taivahaalle. Tahto taivonen haleta, Taivas reikihin revetä Tuskia tulisen nuolen; Ei perinyt sitä sieltä. Jännitteli jousiahan, Sulitteli nuoliahan Vasten polvea vasenta. Ampu toisen nuolistan Mahan alle jalkahisa. Ma aukesi kahexi, Hieta harjut halkeheli Tuskia tulisen nuolen; Jännitteli jousiahan, Sulitteli nuoliahan Vasten polvea vasenta. Kohta kolmannen lähätti Vuorehen teräxisehen, Rautasehen kalliohon. Nuoli kilpisty kivestä, Kalpistihin kalliosta Ihon Imehmon raukan, Emon tuoman rumihisen. Ota noita nuoliasi, Tika tuoni pistoxesi, äkähänsi äjön Poika, Väkähänsi Väinämöinen, Puun murskan murenemista, Pahan tamen taitumista. Sitä paremin, kuta pikemin Piru pickisi tapoa! Ikenillä rautasilla, Leuoilla teräxisillä Veä ulos verinen nuoli Urohosta uhkavasta, Miehestä mölyävästä! Pesee kulle tervehexi, Päivälle levantehexi, Jotta saisi sairas moata, Heiko henkesä veteä. Jos sinä pistät yxin piston, Jos sinä pistät kaxin piston, Nin minä pistän kolmin piston. Van ite isä Jumala, Ite ilman Herra Jesus, Pihit pilvistä lähätä, Alta taivosen atulat, Jolla nostan nojan nuolta, Kejon keihästä ylenän Ihosta alastomasta, Vaimon vateottomasta. Lennä kocko Turjan moalta, Lintu laskehu lapista, Jolla on silmät siven alla, Tuhat miestä on siven pällä, Kymenen joka kynällä, Tuhat purston tutkamella. Iske yxi kynsiäsi, Toinen kopprasi kohota, Veä ulos verinen nuoli Urohosta uhkavasta, Miehestä mölyävästä.
Ruho yxi, Rampa toinen, Kolmansi peri sokea. Ruho jousta jännittävi, Rampa nuolia vanuuvi, Pika tuoni pistämiä, äkähiä äijön Poika. Mist' on saanut nuiva nuolet, Ampuja pahat asehet? Tuol' on saanut nuiva nuolet, Ampuja pahat aset, Oxista Rotimo Raijan, Pahan Tammen taittumoista. Nuiva Nuolia vanuuvi, äkähiä äijön Poika, Yhen ampui Nuoliahan Pällen Pystyn pilven reunan, Pällen hattaran halusen. Tahto taivonen haleta, Ilman kansi katkeilla; Van ei sitä peritä sieltä. Ampu toisen nuoliahan Pimeähän Pohjolahan; Ei sitä peritä sieltä. Koetteli kolmannella, Ampu kilveten kiviä, Kolhimiten kalliota. Nuoli kilhasi kivestä, Kalpistihin kalliosta Emon tuoman ruumihillen, Iholle alastomalle, Varsin vaattehittomallen. Tule nyt kocko turjan malta, Lintu laskeu lapista, Jonga suu tulen palasi! Tuus kocko kouriasi, Ihoasi isku lintu, Hypiä hypehiäsi. Kuin saisin koholta koprat, Veren juojalta vekarat! Iskes tuonne kynsiäsi, Nuiva Nuolihin nysihin! Sian harjaset sivalla! Mehiläinen ilman lintu, Lennäs tänne liuttele Yhexän Meren ylitte! Tuo simoa siivessäsi, Mettä kielesi nenässä Kipeähän voitehexi, Pahoillen parantehexi! Sima suussasi suloa, Mesi keitä kielelläsi, Jotta saisi sairas maata, Heicko henkesä veteä.
Vaskiverkkojen kutoja, Rautalangan keträäjä. Sano kaunis Kaukomieli: Kyllä mä etc. Matelen matona verkot, Kulen kyynä, käärmehinä. Eikä haukkujat havanna. Sano kaunis Kaukomieli: Empä tänne tullukkana Tieottani, taiottani, Mahittani, muistittani, Tulin nurkasta tupaan, Sain sisään salvoksesta.
Tungeksen käsin tulehen, Kypenihen kyynäsvarsin, Käsivarsin valkiahan, Hyys on sukka, jäässä kenkä, Hallassa hamehen helmat, Paian kaulus kalkkarassa. äiä on hyytä Pohjolassa, Jäätä kylmässä kylässä, Jolla hyyän hyppyseni, Jolla jäähytän käteni. Pyhi pois pyhät kipunat, Pyhät saastat samuttele, Pyhät laineet lakase! Tuoos hyytä tullessasi, Tuoos hyytä, tuo jäätä Sykysyisen uuhen verran, Verta talvisen jäniksen, Jolla hyyän hyppyseni, Jot' et poltaposkiani, Kuumota kupehiani, äärilleni äimöttele, Jot et polta poikoani, Turmele tekemätäni! Pane tuskat tuhniohon, Vaivat vaskivanttuusen, Sinilippahan sisähän, Rasiahan rautasehen; Vieppä juoksulla jokehen, Samojen sarajokehen! Viskoa vilua vettä, Kanna hyyhmän karvallista Paikoillen palanehillen, Tulen viemillen vioillen, Ettet polta poskiani, Kuumota kupehiani, äärilleni äimöttele!
Stefanus, hevosten herra, Vedä hiekalta hevosta, Somerosta suomukynsi! Nidästä on hevosen synty, Varsan synty vahtereesta. Katso hiisi poikoasi, Perkele tekemääsi! Mene helvettiin!
Vesä Jesuksen vetämä, Kanto Herran kasvattama, Jonka oksa mettä tippu, Huuvetta huuratteli. Tyvi-puu pahan tekeepi, Latva mettä kantamaan! Latva-puu pahan tekeepi, Tyvi mettä kantamaan. Lehti-puu pahan tekeepi, Hako-puulle mainitaan, Hako-puu pahan tekeepi, Lehti-puulle mainitaan. Tule työsi tuntemaan, Pahasi parantamaan. Juopa viinana vihasi, Olunna hyvät omasi.
Vesa Jesuksen vetämä, Kanto Herran kasvattama, Jonka oksa mettä tippu, Huuvetta huratteli. Tyvi-puu pahan tekeepi, Latva mettä kantamaan; Latva-puu pahan tekeepi, Tyvi mettä kantamaan; Lehti-puu pahan tekeepi, Hako-puulle mainitaan; Hako-puu pahan tekeepi, Lehti-puulle mainitaan. Tule työsi tuntemaan, Pahasi parantamaan. Juoppa viinana vihasi, Olunna hyvät omasi.
Lähti soita kylvämähän, Taaroja tihittämähän. Suot kylvi, kanervat kasvoi, Mäet kylvi, männyt kasvoi, Kummut kylvi, kuuset kasvoi. Kuusi kullon, kähjön poika, Pirulaisen pinnottama, Natulaisen nauloama; Pihjala pirun vetämä, Haapa hiien siunoama, Leppä lemmon kasvattama. Vesa Jesuksen vetämä, Maasta mannun kasvattama, Latvasta vesin valama; Min oksat sadattanehe, Keski mettä keittäköhön! Min tyvi sadattanehe, Oksat mettä keittäköhön! Min keski sadattanehe, Latvat mettä keittäköhön!
Vesa Jeesuksen vetämä, Vesi kaivosta syvästä, Otra pellon pientereesta. Jumala vesin valeli, Piru-la valeli, Tuuli puuksi tuuvitteli, Ilman lieto liikutteli. Tule työsi tuntemahan, Kipeäsi voitamahan! Jos viinana vihasi, Hapainvennä haikiasi! Kun pinta pahan tekeepi, Syön mettä keittäköhön, Sieltä voiet vuotakaa, Simatilkka tippukoon! Kuusi kumman kääjän poika. Moni varpa vamman lyöpi.
Muru mustoa mätästä Tulvalle tukkeeksi, Salvaksi samoajalle, Veren tielle telkkimeksi! Veret keuhkoa vetäse! Syämmessä on sinun siasi, Keuhkon alla kellarisi. Asu kuin puinen aita! Ole kuin orihevonen! Kuin miekka meressä seiso, Sapeli sarakkikossa!
Rakas äiti armollinen, Puhdas nuori, muoto kaunis; sin' olet vanhin vaimoloista, Emoloista ensimäinen! Lypsi maahan maitoansa, Uhkutti utariansa. Ei hyvä hylyksi jouda, Jutuksi Jumalan vilja Eipä jouda maito maahan, Emon tuoma tuonelahan, Kumpuhun urohon kulta, Miehen kempu heinikkohon. Emo lypsi maidon mustan, Toinen valkian valutti, Kolmas tulipunasen. Sit' on tehty meltorauta; Joka valkian valutti, Siit' on tehtynä teräkset, Rakettuna syömet raudan; Joka puikutti punasen Se on kuonoksi ko'ottu Alla ahjon Ilmarisen, Ilmon seppien pajassa. Vesi viitto vaaton poika, Vesi vanhin veljeksistä, Tuli nuorin tyttäristä, Vesi vanhin, tuli nuorin, Rauta kerran keskimäinen. Oi, on sinua rauta raukka, Rauta raukka, keito kuono, Oi, on Kunpa suureksi sukesit, Kovin kasvoit kauhiaksi, Kun on vestit veikkoasi, Lastuisit emosi lasta! Etpä sillon suuri ollut Etkä suuri, etkä pieni, Et kovin koreakana, Kunpa maitona makasit, Rieskasena riuttelit Nuoren neitosen nisillä, Kasvavaisen kainalossa, Utarissa uuttomissa, Nännissä nenättömissä. Silloin vannot vaikeasti, Kiikutitpa kiintiästi Vetelästä vellottihin, Maan muasta muokattihin, Kosken kuohusta ko'ottiin, Meren vaa'sta vanutettiin, Ettet vestä veljeäsi, Lastua emosi lasta. Petit kuin Uro valasi, Söit kun koira kunniasi. Mikä rauan raivotteli, Terän hienon remmotteli? Ei rauta paha olisi Ilman käärmeen käskemättä, Maon mustan mujehitta. Herhiläinen, hiien lintu, Kanto käärmehen kähyjä, Akka vanhin raivopyörä Rauvan raivomaan rakenti, Terän hienon tempomahan, Suun sivervön silpomahan, Suun mustan muhisemahan. Muutu mullan muotoseksi, Kauhu vasken karvaseksi! Mesi keitä kielestäsi, Voi suustasi sulata, Ennen kuin etsin emosi, Haen valtavanhempasi! äijä on emolla työtä, Vaiva suuri vanhemmalla Sinun on töitä tuntiessa, Pahoja parantaessa, Kipehiä voitoessa. Etähältä astelevi. Tuoppa tukko tullessasi, Tuo turve tu'an takoa, Salpa saunan seinän alta, Tukko turvetta repäse, Kappale karamätästä Veren tuiman tukkiaksi, Paikaksi pahan veräjän, Veren tielle telkkimeksi! Veri seiso niin kuin seinä, Hurme asu niin kuin aita, Kun miekka meressä seiso, Sapeli saran nenässä! Elä kuohu kourilleni, Elä päälleni pärise, Elä riisku rinnoilleni! Maksassa sinun majasi, Keuhkoissa sinun kotisi Kourilleni kuohumatta, Päälleni pärisemättä, Rinnoilleni riiskumatta. Neiti Maaria emoni, Rakas äiti armollinen, Puhdas muori, muoto kaunis, Tule tänne kutsuessa, Kayvös tänne tarvitessa; Tuo tänne tullessasi Kuusi kuppia käessä, Seittemän selän takana, Kussa vettä, kussa mettä, Kussa voietta hyveä; Lihavakka kainalossa, Suonivakka kainalossa, Kalvovakka kainalossa! Jost' on liikkunut lihoa, Siihen liittäös lihoa; Jost' on verta vuotanunna, Siihen verta vuodattele; Jost' on suonet sorkahellut, Siihen suonet solmiele; Jost' on kalvo katkiellut, Siihen kalvoa kapuile; Jatkele lyhyet suonet, Lyhentele pitkät suonet, Suonet suusten solmiele! Ota silkki silmistäsi, Kultalanka kulmiltasi, Sivallappa silkilläsi, Solmia veriset suonet, Pistä paksu peukalosi, Liitä sormesi lihava! Voida alta, voida päältä, Alta aivan terveheksi, Keskeltä kivuttomaksi, Alta nuurumattomaksi, Peältä tuntumattomaksi! Vedä päälle lemmen lehti, Kultalumme luijahuta Rauta-raukan ratkomihin, Terän hienon tempomihin, Suun sinervän silpomihin, Suun mustan muhisemihin!
Rusko multa kumpanenkin. Raudan synty suon navoilda, Isä Vojolan navoilda, Emä lemmen lähteildä, äiti äjän karsinasta. Lapsesi teki pahaa, Poikasi tihua työtä. Tules työsi tundemaan, Pahasi parantamaan, Kipiänsi voitamaan, Elimäs sanon emoille, Valittelen vahemmalle. Enämin on työtä emolla, Kuin poika pahan teke, O sinua rauta raiska, O sinua koita kuona! Kuinsas veistit veljeäsi, Sukuhusi suin rupesit, Lastuisit emosen lasta. Etsäs silloin suuri ollut, Etkä suuri, etkä pieni, Etkä kovin korja, Kuinma sinun ruovin ruostehesta, Kurasin hevosen kusesta; Kuinsas maitona makasit Heiluvasa hetteesä, Läikyväsä lähteessä, Nuoren neittosen nisissä, Ei rauta paha olis Ilman kärmehen kähytä. Hörhiläinen Hien lintu Kanto kärmehen kähyjä, Maon mustan muojuvia Raudan karkasu vesihin. Tuuli teki taivahan kovaxi, Samacko veden viluxi, Visi raudan karkiaxi. Juovus viinana vihansi, Olunna omat pahansi, Metenä muuna muojuvesi, Kanarvina karvahansi! Tuonnesa vihansi viijy, Sini mättähän sisähän, Kiven kirjavan sivulle, Jostei nouta polvena, Peritä sinä ikänä, Ihosta alastomasta, Vaimon vaatteettomasta.
Pahana Palokesänä, Tuli vuonna voimatonna? Ei jäänyt palamatonta Polosenkaan mäkehen. Vyöllä vanhan Väinämöisen Kolmi jatkossa tupessa. Siellä sillon rauta säily. Rauta raukka, koito kuono, Miksis teit pahoa? Parannas pahat tekosi, Ennen kun sanon Emolle, Valittanen vanhemmalle! Enempi on ämmällä työtä, Vaiva suuri vanhemmalla. Ei ollut suuri eikä pieni, Ei kovan koreakana, Kuin sinä suosta sotkettihin, Vetelästä vellottihin; Kuinsas maitona makasit Nuoren neitosen nisässä, Kasvannaisen kainalossa. Kuinka sillon lauletahan Kun rauta pahan tekevi, Terä hieno hempasee? Neitsy Maria emonen, Rakas äiti armollinen, Käys tänne kepein kenkin, Sukin mustin mujuttele. Paina palmikoillas Tukkeiks tuiman reijän, Paranteeksi pahan veräjän, Ettei maito maahan juokse, Puna peltohon putoa! Kun ei tuostakana mitään liene: Liha lemmon leikatahan Haavollen paranteheksi. Ei rauta paha olisi Ilman kärmen kähytä, Maon mustan muijehita. Härhöläinen hien lintu Kanto käärmeen kähyjä, Maon mustan mujehita Raudan karkasu-vetehen. Mehiläinen Ilman lintu Pasahti pajan ovelle. Sitten toi simaa sivessänsä, Mettä kielensä nenässä Kipehillen voitehiksi, Vammollen valovesiksi. Kipiä on kivussa olla, Vaiva Vamassa elää. Kipiä on kivuttarelle, Vaiva vamman tyttärelle! Kivi keskellä mäkeä, Reikä keskellä kiveä. Ken minun kovin kakee, Paina palmikoillas Tukkeiks tuiman reijän, Paranteeksi pahan veräjän, Ettei maito maahan juokse, Puna peltohon putoa! Kun ei tuostakana mitään liene: Liha lemmon leikatahan Haavollen paranteheksi. Ei rauta paha olisi Ilman kärmen kähytä, Maon mustan muijehita. Härhöläinen hien lintu Kanto käärmeen kähyjä, Maon mustan mujehita Sepän ilmarin Pajaan Raudan karkasu-vetehen. Mehiläinen Ilman lintu Pasahti pajan ovelle. Mettä kielensä nenässä Kipehillen voitehiksi, Vammollen valovesiksi. Kipiä on kivussa olla, Vaiva Vamassa elää. Kipiä on kivuttarelle, Vaiva vamman tyttärelle! Kivi keskellä mäkeä, Reikä keskellä kiveä. Ken minun kovin kakee, Angen ajattelee, Luoto varsin luonnen sillon, Koko riivatturiittaa. Mene hiisi helvettiin, Vuoreen pahantekiä! Siell' on muutkin murhamiehet, Ikuset pahantekiät.
Missäpä sillon rauta. Juureen rutimoraian. Susi juoksi suota myöten, Karhu kangasta samosi. Jumala tuota katso, Tulit kovan koriaksi, Kasvoit aivan kaunihiksi Ristittyä rikkomahan, Kannettua kaatamahan. Rauta vanno vaikiasti, Ettei rikkoa ristitty Veren tielle terheneksi, Veä sä kalvo kattieksi, Salvaksi samuojalle, Neityt Maaria emoinen, Sito silkki sihmoillahan, Pani palmikkoisillahan.
Mixikä teit pahova, Kuksika tihua työtä? Isä rauvan suossa seiso, Emä lempi lähtehessä; Muu rauta muurantehessa Survo kauvan suurimia, Tellitti teräs neniä. Etsä sillon suuri ollut, Etsä suuri, etkä pieni, Et kovin koreakana, Kuin sun sormin suosta nostin, Koprin liejusta kohotin, Käsi varsin vastaelin. Mixikäs teit pahoa, Kuxika tihua työtä? Niin sä vestit veljexyyen, Kuin sa maitona makasit, Alla ajon ilmarisen: Jot' en vestä veljeäni, Sukuani suin pitele, Luontoani louckaele. Petit vaivanen valasi, Rikot ristisi katala. Veri nyt pääsi vuotamahan, Punanen putoamahan. Ei tuo Maito maahan jouva, Miehen hempo heinickohon, Kumpuhun Urohon kulta. Mitä nyt tuohon tuotanehen Ja kuta kututtanehen Ensimmäisexi ehoxi? Hyinen huttu keitetähän, Hyinen huttu, jäinen velli. Sitten vielä viimesexi Liitä sormesi lihava, Paina paksu peukalosi Reikähän revennehesen, Haavahan hajonnehesen, Kiellän ma suullen suupumasta, Matkallen maloamasta. Tunti luojan tuckiohon, Sanat luojan salvatkohon.
Vieritääksen koriaansa, Ajo tuonne toitualle Alimmaista tietä myöten Alimmaisehen talohon. Paha paarna pankon päästä, Poika portahan nenästä.
Hieno helma hettehestä, Tuo ei suostu sulhasihin, Mielly mielihin hyvihin. Tuli sitte mies Turilas, Joka teki nejen tinehexi. Teki poikaa yhexän, Kasvatti kahexan lasta Yhdestä vatan väestä, Tytty lapsen kymmenennen. Sitten nimitteli poikian, Kuin kuhin tekemiän, Mihingä mixikin panovi, Minkä manasi maoxi, Minkä pani packasexi, Risi pojan riuanteen, Riuanteen pojan pojan, Se oli silmitöin sikiä, Isätöin, emätöin lapsi, Suutoin, päätöin, persiätöin. Kuinga tuo suutoin syä saatto, Näkömätöin närvistellä, Persiätöin paskannella? Kyllämä sukusi tiän, Sukuhusi, syntyhysi Vierahasta Venäen maasta. Ristittyä rickomahan, Kastettua katamahan. Riko ristimättömiä, Misäs on risi ristittynä, Kato poika kastettuna? Vierahassa Venäen maassa. Eipä vielä sieläkän. Missä sitte on Risi ristittynä, Kato-poika kastettuna? Pajasa ovettomasa, Aivan ackunattomassa, Tuli tuiski salvoxista, Saumoista säkehet lähti. Eipä vielä sieläkän. Missäs sitten Risi ristittynä, Kato-poika kastettuna? Kaivosa Kalevan pojan. Pahat vaimot paitojan, Porto poikansi lopetti; Ei vesi puhas olluckan, Se oli vesi veren näkönen. Sillä Risi ristittihin, Kato-poika kastettihin, Nimi pantihin Jumala. Tuonnema sinun manoan Kynsin kylmähän kivehen, Hampahin vesi hakoon, Josta ei nouta polvenaan, Peritä sinä ikänä Ihosta alastomasta, Vaimon vattottomasta.
Riutukaisen poijan poika, Hekku helmain alanen, Häpiä hyväin miesten! Puremasta, nietämästä, Ristityitä rikkomasta, Kastetuita kaatamasta! Ota hiien hienot sukset, Lemmon leppäset sivakat, Jolla hiihät hiien maita, Lemmon maita läyhyttelet! Juokse Portimon jalolla, Mene kärpän kämmenillä, Huuten helvettihin, Parkuin pahalle maalle!: Siellä itkeepi Isäsi, Valittavat Vanhempasi.
Riutukaisen pojan poika, Hekku helmain alanen, Häpiä hyväin miesten Puremasta, nietämästä, Ristityitä rikkomasta, Kastetuita kaatamasta! Ota hiien hienot sukset, Lemmon leppäset sivakat, Jolla hiihät hiien maita, Lemmon maita löyhyttelet. Juokse Portimon jalolla, Mene kärpän kämmenillä, Huuten helvettihin, Parkuin pahalle maalle; Siellä itkeepi Isäsi, Valittavat Vanhempasi.
Teki tiellen vuotehesan Pahnasan pahalle maalle; Perin tuulehen makasi Kalton säähän karkeahan: Tuuli nosti Turkin helmat Ahava hamehen helmat Teki tuuli tiineheksi Ahavainen paksuksehen: Tuosta tyyty - tuosta täyty, Tuosta paksuksi paneksen; Kanto kohtua kovoa Vatan täyttä vaikeata, Kanto kuuta kaksi kolmet Kanto kuuta viisi kuusi Kanto kuuta kymmenkunnan Kanto kuuta kaksitoista Jo kuulla kahellatoista Tuotihin kavon kipua Immin tulta tuikattihin; Juoxi polvesta merehen Vyölapasta lainehesen Sukkarihmasta sulahan; Heti huutaa heijahutti Ainosillen ahvenillen Kaikillen veen kaloillen, Tuus kuuskinen kitasi Matikainen nuljaskasi Nyt tuloovi Immin tuska Sivalti simasen siiven Vyöltä vanhan Väinämöisen, Jolla voiti luun-lomia Siveli sivuja myöten, Perä vieriä veteli; Syrjin syöstihin merehen Vesi hijen hinkalohon Sala kammun karsinahan, Syrjin syöstihin merehen Lumme korjuhun kotihin. Alla Raanusan yhexän Alla viien villa vaipan Teki poikoa yhexän Tyttö lapsen kymmenennen; Saamiahan solmiaavi Kylpy pelsimen perillä Saunan lautaen laella. Nimitteli poikiahan Lasketteli lapsiahan: Minkä kuuseksi kuvasi. Minkä mainihti maoxi. Riuvantehen, Räyväntehen, Isätön, Emätön lapsi, Suuton, silmitön sikiä; Kuinkas taisi suuton syyvä Kieletön nisän imeä,Näkemätön närvistellä; Voi sinua piian pilkka, Piian pilkka, naisten nauro, Etkös nyt häjy häpeä, Paha poikkehen pakene Ristittyä rikkomasta Kastettua kalvamasta. Miss' on riisi ristittynä Kaluaja kastettuna? Tuol' on riisi ristittynä Kaivolla kalevan pojan Ketaroilla pienen kelkan. Oliko vesi puhasta? Ei ollut vesi puhasta: Pesi huorat huntujahan Pahat vaimot paitojahan, Joilla riisi ristittihin, Kaluaja kastettihin Hamehissa haisevissa Nukkavieroissa nutuissa. Kuinka ma sinun manoan Ristittyä rikkomasta Kastettua kautamasta: Tuonne ma sinun manoan Suuhun juoksevan sutosen Kesä peuran kielen alle, Hyv' on siellä ollaksesi Armas aikaellaksesi Siel' on voiset vuotehesi Siasi sianlihaiset: Siellä itkevi Isäsi Valittaavi Vanhempasi, Kunne joutu poikueni; Ja jos et sitä totelle: Livu liitto leivillesi Mäne määrä mämmillesi; Ja jos et sitä totelle Ottuos sukusi sukset Heimokuntasi hevoset Kotihisi mennäksesi, Lemmon leppäset sivakat Hiien kalhut, rauta kannat, Joilla hiihat hiien maita Lemmon maita leuhattelet; Ehtivi Sinun Emosi Kotihisan koiroahan; Hyvin ot' tehnyt, koska tullut Teet paremmin, kuin palajat: Anna mennä männessähän Venehellä vettä myöten, Suksella mäkeä myöten, Hevosella tietä myöten; On lipua liiaksihi Mäen alle mäntähissä. Ja jos et sitä totelle: Tuonne ma sinun manoan Portimo kiven kolohon; Ja jos et sitä totelle: Tuonne ma sinun manoan, Korpin kuljuvan kitahan Suuhun vankuvan vareksen, Ja jos et sitä totelle. Tuonnema sinun manoan, Suuhun Antero vipusen Jok' on viikon maassa maannyt Kauvon liekona levännyt; Kulmil' on Oravi kuusi, Paju pehko parran päällä; Ja jos et sitä totelle: Tuonne ma sinun manoan Sata lauvan lappeahan Tuhat malkosen maluhun, Papit siellä pauhoavat Miehet messua pitävät; Ja jos et sitä totelle; Tuonne ma sinun manoan Suurillen Sota keoillen Miesten tappu tanterillen Jos' on verta vyöhön asti; Siell' on luutonta lihoa Suonetonta pohkeata, Syyvä miehen nälkähisen, Hilpoa himertunehen Haukata halun alasen.
Teki tiellen vuotehesan, Pahnasan pahalle maalle; Perin tuulehen makasi, Kalton säähän karkeahan. Tuuli nosti turkin helmat, Ahava hamehen helmat, Teki tuuli tiineheksi, Ahavainen paksuksehen: Tuosta tyyty, tuosta täyty Tuosta paksuksi paneksen. Kanto kohtua kovoa, Vatan täyttä vaikeata; Kanto kuuta kaksi, kolmet, Kanto kuuta viisi, kuusi, Kanto kuuta kymmenkunnan Kanto kuuta kaksitoista; Jo kuulla kahella toista Tuotihin kavon kipua, Immin tulta tuikattihin. Juoksi polvesta merehen, Vyö-lapasta laineheseen, Sukka-rihmasta sulahan; Heti huutaa heiahutti Ainosillen ahvenillen, Kaikillen veen kaloillen: Tuuos kiiskinen kinasi, Matikainen nuljaskasi; Nyt tuloovi Immin tuska Sivalti simasen siiven Vyöltä Vanhan Väinämöisen, Jolla voiti luun limiä, Siveli sivuja myöten, Perä vieriä veteli; Syrjin syöstihin merehen, Vesii-hiien hinkalohon, Sala-kammun karsinahan, Lumme-korjuhun kotihin. Alla raanusan yheksän, Alla viien villa vaipan Teki poikoa yheksän, Tyttö-lapsen kymmenennen; Sikiötähän sitoovi, Kylpy-pelsimen perillä, Saunan lautaen laella, Nimitteli poikiahan, Lasketteli lapsiahan, Minkä kuuseksi kuvasi, Minkä mainihti maoksi. Riisi on poika Ruivantehen, Ruivantehen, Räyväntehen, Isätön, emätön lapsi, Suuton, silmitön sikiä. Kuinkas taisi suuton syyä, Kielitön nisän imeä, Hampaiton haukkaella, Näkemätön närvistellä? Joilla Riisi ristittihin, Kaluaja kastettihin Hamehissa haisevissa, Nukka-vieroissa nutuissa. Kunne ma sinun manoan Ristittyä rikkomasta, Kastettua kautumasta? Tuonne ma sinun manoan Suuhun juoksevan sutosen, Kesä-peuran kielen alle; Hyvä on siellä ollaksesi, Armas aikaellaksesi, Lempi liehakellasesi, Siell' on voiset vuotehesi, Siellä itkeevi isäsi, Valittaavi vanhempasi: Kunne joutu poikuoni? Ja jos et sitä totelle Livu liitto-leivillesi, Mäne määrä-mämmillesi. Ja jos et sitä totelle Ottuos sukusi sukset, Heimokuntasi hevoset Kotihisi mennäksesi, Lemmon leppäset sivakat, Hiien kalhut, rauta-kannat, Pahan hengen paksun sauvan, Joilla hiihat Hiien maita, Ehtiivi sinun emosi Kotihisan Koiroahan. Hyvin oot tehnyt, koskas tullut; Teet paremmin kuin palajat. Anna mennä männessähän Venehellä vettä myöten, Suksella mäkiä myöten, Hevosella tietä myöten; On lipua liiaksihin Mäen alla mäntähissä. Ja jos et sitä totelle Tuonna ma sinun manoan Jalaksillen juoksevillen Portimo kiven kolohon. Tuonna ma sinun manoan Korpin kuljuvan kitahan, Suuhun vankuvan vareksen. Ja jos et sitä totelle Tuonne ma sinun manoan Suuhun Anrero Vipusen, Joka on viikon maassa maannut Kauvon liekona levännyt; Kulmill' on oravi-kuusi Paju-pehko parran päällä. Ja jos et sitä totelle Tuonna ma sinun manoan Kirjo kirkon kynnyksehen, Sata-lauvan lappeahan, Papit siellä pauhoavat Miehet messua pitävät. Ja jos et sitä totelle Tuonne ma sinun manoan Suurillen sota-keoillen, Miesten tappu-tanterillen, Joss' on verta vyöhön asti, Siell' on luutonta lihoa, Suonitonta pohkeata Syyä miehen nälkähisen, Hilpoa himertynehen, Haukata halun alasen.
Lassa lammasten ajossa, Yhty yrkä karjahani; Hako tiellä poikki puolin; Yrkä istu tyvemmäksi, Minä lapsi latvemmaksi Yrältä kyselemään: Kävitkös minun kotini, Vaellitko Vainiani? Mikä merkki minun kotona? Kataikko kaivo-tiellä, Tuomikko tuvan perässä, Pihlaikko pirtin päällä, Kulta kaivo koan eessä, Kulta kansi kaivon päällä.
Koko kolmet morsianta. Nepä heiniä tekivät, Kokoelit kortehia Nenässä Utusen Niemen, Lässä Saaren Terhennisen. Kuin ne niitit, niin haravoit, Heti ruoposit ruollen, Lapohollen laskettelit, Pistit pielihin välihin. Tuli poika pohjolasta, Nimeltä tulinen Tursas. Ne Tursas tulehen tunki, Paiskasi panun väkehen. Tuli tuhkia vähäinen, Ne kypenet kylvettihin Portin Pohjolan etehen, Kirjo kannan kynnys alle. Siihen kasvo kaunis tammi, Virpi virhetön yleni, Peitti pilvet juoxemasta, Latva täytty Taivahisen, Lehvät ilmoillen levisi, Esti pilvet juoxemasta, Hattarat harittamasta, Peitti päivän paistamasta, Esti kuun kumottamasta. Neijet neuvoa pitivät, Kuinka nyt kuuta lietänehen, Päivätä elettänehen. Tukal on tuleta olla, Vaiva suuri valkeata. Etittihin miestä mointa, Haettihin tuota miestä Viiestä pitäjähästä, Kuuesta kirkon kylästä, Joka nyt taisi tammen kaata, Puun sorean sorrutella, Puun vihannan vieretellä. Mjes musta merestä nousi, Aallosta ylentelexen, Kolmen sormen korkeunen, Pinen vaaxanni pitunen, Seulan alle seisomahan. Astua lykyttelövi Leveillä leihumilla: Sylt' oli housu lahkehesta, Puolta toista polven päältä, Kahta kaartehen perästä. Kirves kultanen olalla, Kirvehessä vaski varsi. Kiuxet kalcku kanta päillä, Parta polvilla kopisi. Astua lykyttelövi, Käyvä kulleroitteloovi Juurehen tulisen tammen. Lyöpi puuta kirvehellä, Lastut kauvas kirpoavat Selvällen Meren selällen, Ulapallen aukeallen, Lakealle lainehellen. Niitä tuuli tuuvittavi, Veen Henki heiluttaavi, Aalto rannallen ajaavi. Ne kallas pajahan kanto, Hiisi hiili luonehesen. Yöllä synty Ilmarinen, Meni päivällä pajahan, Näki hiilet hankituxi; Pani orjan liehtomahan, Palckalaisen painamahan. Teki naisten tarpehia, Vyöllis kouckuja kohensi. Tako tuuria tusinan, Teki kimpun keihähiä, Eikä suurta, eikä pientä, Teki kesko keihähiä: Hevonen kärellä seiso, Koira putkessa makasi, Kasi nauku naulan tiessä, Ne oli vahvat varttamata, Terävät terottamata. Sitte kaunis kavon poika Tuli takojan pajahan, Noin hän vircko, noin nimesi: Seppä hiien hilkuttavi Pajassa ovettomassa, Ilman ickunattomassa? Vircko ihte ilmarinen: Teen kimpun keihähiä, Taon tuuria tusinan, Ehkei Isäni ollut Seppä, Eikä taattoni takoja.
Koko kolmet morsianta, Nepä heiniä tekivät, Kokoelit kortehia, Nenässä Utusen niemen, Lässä Saaren Terhennisen; Kuin ne niitit, ne haravoit, Heti ruposit ruollen Lapohollen laskettelit, Pistit pielihin välihin. Tuli poija Pohjolasta, Nimeltä tulinen Tursas, Ne Tursas tulehen tunki, Paiskasi panun väkehen; Tuli tuhkia vähänen, Ne kypenet kylvettihin, Portin Pohjolan etehen Kirjo kannon kynnys alle; Tähän kasvo kaunis Tammi, Virpi virhetön yleni, Latva täytti Taivahille, Lehvät ilmoillen levisit Estit päivän paistamasta Esti kuun kumottamasta, Esti pilvet juoxemasta, Hattarat harittamasta. Neijet nyt neuvoa pitävät, Kuinkas kuuta lietänehen, Otavatta oltanehen, Etittihin tuota miestä, Haettihin miestä mointa, Viiestä pitäjähästä, Kuuen kirkon kulusalta, Joka nyt taisi Tammen kaata Puun sorean sorrutella, Puun vihannan vieretellä. Mies musta merestä nousi, Aallolle ylentelexen, Koko korttelin pitunen vähän vaaxan korkeunen, Maljan alle maata mahtu, Seulan alle seisomahan, Astua lykytteleevi, Syltä oli housu lahkehesta, Puolta toista polven päältä, Kahta kartehen perästä
Pahalla paju purolla, Tihiällä tuomikolla. Sukkulainen käessä käänty, Kun on porttimo pinossa, Raha-karva rauniossa, Hongan oksalla orava. Ruotus kunnotar kuningas Tuli Katrinan tulille. Sano kohta saatuahan: Tuleppas Kaio minulle Eli minun pajalleni! Kaisa taiten vastoavi: En tule minä sinulle Enkä sinun pojallesi: Paha on paha itekki. Nurkasta tulit tupahan Sait sisähän salvoksesta, Oven kuurnan kuulumata. Ruotus kunnotar Kuningas Lähti puita etsimähän, Koivuja ja kovia puita, Honkia haka-satoja, Pihlajia pitävitä. Ruotus kunnotar kuningas Pani Katrinan tulille. Neitsyt Maaria emonen, Rakas äiti armollinen Oli kirjoa lukeva.
Toiset koprat kuollehelta, Kolmannet kokolta koprat, Linnulta lihan pitimet, Haukalta haarittimet, Jolla puskuja puserran, Jolla painan paisehita. Ruskia on rupinen Neiti, Paha paisetten Emonen; Puuhun ennen pehko kasvo, Puuhun pehko, maahan mahko, Kivehen veri-näpyrä, Eikä ihmisen ihohon. Sula voi sulattaissa, Rasva räävyteltäissä! Keskeltä kivuttomaksi, Päältä nuuromaksi, Alta aivan terveheksi!
Toisen koprat kuollehelta, Kolmannet kokolta koprat, Linnulta lihan pitimet, Haukalta haarittimet, Jolla puskuja puserran, Jolla painan paisehita. Ruskia on rupinen Neiti, Paha paisetten Emonen; Puuhun ennen pehko kasvo, Puuhun pehko, maahan mahko, Kivehen veri-näpyrä, Eikä ihmisen ihohon. Sula voi sulattaissa, Rasva räävyteltäissä Keskeltä kivuttomaksi, Päältä nuuromattomaksi, Alta aivan terveheksi.
Väki vanhan Väinämöisen, Hiki nuoren Joukahaisen. Lyö löyly, lähätä lämmin Läpi kiukoan kivistä, Läpi saunan sammalist Kiville kivuttomille, Puille nuurumattomille! Ei kivet kipuja nuuru, Paasit vaivoja valita, Vaikka paljo pantasihin, Määrätön mätettäsihin. Neiti Maaria emoni, Rakas äiti armollinen, Tule tänne kutsuessa, Pikemmin tarvitahan Hätäisten huutaessa, Pakkoisten parkuessa! Tuo nyt vasta tullessasi, Lehti hieno helmassasi, Sima siipesi nenässä, Vasta varjopuolessasi Nämä pulmat purkamahan, Nämä haitat halkomahan, Kamalat kavottamahan, Rikkiet revittämähän, Nämä taudit taittamahan, Nämä vuoret voittamahan. Mistä tuo nyt pulma puuttu? Kivestäkö, kannostako, Vuorestako, vaarastako, Vaiko vanhasta siasta, Vaiko vatturauniosta? Onko siitä seipähästä Jossa korppi korjattihin, Musta lintu muokattihin? Kiihtykö kylän kirosta, Tarttuko akkojen sanasta, Konnien kopinehista, Ilkiöin imehtelystä; Miesten mielistä pahoista, Naisten naarojen sanoista; Miesten mielistä pahoista, Pakinoista partasuiden? Onkos tuo nyt tuolta tullut, Tullut kullehen kodista, Kadonnehen kartanosta, Ikimennehen ihosta, Tuhatmalkosen malosta, Satalaudan lappiosta, Tuhatkynnyksen kodista, Manalaisen maksan päästä? Onkos tuo nyt tuolta tullut Sisältä salon sinisen, Salosaaren kainalosta, Kummun kultasen kodista, Havulaarin lappiosta, Sinestä Tapiolasta? Onkos tuo nyt tuolta tullut Vesikorjutten kodista, Vesihiiden hinkalosta, Veen kalvosta kapunut, Veen liitasta lipunut, Umpilammin lumpehista? Mistä tuo nyt pulma puuttu? Mistä tuo nyt kalma tarttu? Kivestäkö, kannostako, Vuorestako, vaarastako, Vaiko vanhasta siasta, Vaiko vatturaunioista? Onko siitä seipähästä Musta lintu muokattihin? Kiihtykö kylän kirosta, Tarttuko akkojen sanasta, Konnien kopinehista, Ilkiöin imehtelystä; Miesten mielistä pahoista, Naisten naarojen sanoista; Miesten mielistä pahoita, Jouhisuiden juorehista, Pakinoista partasuiden? Onkos tuo nyt tuolta tullut, Tullut kuollehen kodista, Kadonnehen kartanosta, Ikimennehen ihosta, Satalaudan lappiosta, Tuhatkynnyksen kodista, Manalaisen maksan päästä? Onkos tuo nyt tuolta tullut Sisältä salon sinisen, Salokaaren kainalosta, Kummun kultasen kodista, Havulaarin lappiosta, Metsolasta, mieholasta, Sinestä Tapiolasta? Onkos tuo nyt tuolta tullut Vesikorjutten kodista, Vesihiiden hinkalosta, Veen kalvosta kapunut, Umpilammin lumpehista? Mennös on kotiisi konna, Paha maillesi pakene, Ilkiä isäntihisi, Isäntäsi iltaselle, Emäntäsi einehille, Lukiasi luupaloille, Käskiäsi kämmenille, Muoris' murkinamuruille, Paniasi parmahille; Isäntäs' on itkemässä, Muorisi murehtimassa Verisillä vuotehilla, Hurmehuisilla sioilla Hurmehuisissa sovissa. Laji merkki mentyäsi: Tapa lammas tanhualla; Kun ollee isännän syytä Puhkase isännän silmä, Kun ollee emännän syytä, Revitä emännän reisi, Kun ollenee pojan syytä Jalka polvesta porota! Käy kymmenen kyleä, Kylä puolen kymmenettä, Ettet saisi yöllä maata Eikä päivällä levätä! Tuonne mä kivut kiroan, Kirjavan kiven sisähän, Paasin paksun palliohon! Vie kivut kivuttarille, Vaivat vamman neitosille! Kivut kätke kinttahihin, Vaivat vaskivanttuhihin, Rautarukkaisiin rakenna! Oi ukko ylijumala Tahi taatto taivahinen, Taivahallinen Jumala, Teräksinen seiväs pistä, Aita rau'asta rakenna Maasta saahe taivahalle; Vitastele maan ma'oilla, Sisiliskoilla sitele, Pane hännät häilymähän, Päät ylös kehajamahan Syömähän kylän kiroja, Kylän noidat nokkimahan, Rikkeitä rikkomahan, Vastuksia voittamahan Pois ihosta ihmisraukan, Vaivasesta vartalosta, Varsin vaatte'ettonmasta! Musta Musti, rautarakki, Selin seinähän siottu, Ristirinnoin rahvaasehen, Tule tänne tarvitessa, Syömään kylän kiroja, Kylän noidat nokkimahan, äkähiä appamahan!
Polosella pohjan maalla! Jopa minua nojat noitu, Nojat nojut, näit näkiät, Koki minua kolme lappalaista Kolmilla kotaporoilla, Kehut keittovalkialla Tällen tiellen kuolevaksi. Mitäpä tuost' on, ei mitänä! Jopa minua nojat nojut, Noijat noijut, näit näkiät, Koki minua kolme lappalaista Kolmasti kesässä yönnä Alasti alakivellä, Aivan apposen alasti, Rikon rihman kiertämätä. Mitäpä tuost on, ei mitänä! Minä laulan lappalaisen Toki suohon suolivöistä, Niittyhyn nisälihoista, Kankahisin kainalosta. Kun ei tuosta täyttä tulle, Minä laulan lappalaisen Puiset puksut persiihen, Jalkohin kiviset kengät, Päähän paatisen kuperän. Kun ei tuosta täyttä tulle, Minä laulan lappalaisen Kynsin kylmähän kivehen, Kun ei tuosta täyttä tulle, Panen aitoa pahoa Ympäri minun käteni, Teräksillä seivästelen, Vitastelen maan madoilla, Kielikärmehillä nioilen, Sikaliskoilla sitelen. Kun ei tuosta täyttä tulle, Minä kynnän kyisen pellon Satasarvella härällä, Tuhatpä-tursahalla. Kun ei tuosta täyttä tulle, Oli mulla muinon musta koira, Rakki raudan karvallinen, Hurtan karvat hurmehessa, Syömähän kylän kiroja, Aivuja appamahan.
Maan rikka, manuen rikka, Lietkö rikka tuulen tuoma, Tuolen tuoma, vuon ajama, Hakahuuhen haahottama? Käänny pois, palate muunne! Saukkona salohon saaos, Veinkoirana vetäös, Tule muikkuna mujaos! Veä päälle kultaleme!
Höyryläinen, pyöryläinen, Pihan rikka, pellon sonta, Haara-huulen haarittaja, Mehtä-pellon pensittäjä, Mene muonne, palaa poies Ihosta alastomasta, Vaimon vaatteettomasta, Eesäs' on meri lieto, Takanasi taivas kirkas, Lyötä lietoon mereen.
Kasarikko nuori neiti Nousi koivun konkelolle, Haavan lengolle levähti. Jokos liikasit risuille, Harhitpa haon selältä Rikki harjasen mahasi, Puhki kultasen kupunsa; Risut rikko rintapäänsä, Marjat vahtasi hajotti. Pahoin oot tehnyt
Rangalla rekiä vasten, Kohti tuomista tupoa, Vasten vaskista kotoa. Pihan ricko, pellon ricko, Maan ricko, Munan ricko! Kyllä mä sukusi tunnen, Sukusihi, syntysihi, Alla kynnysten asuja, Puun juuren pujottelia, Läpi Mättähän mäniä, Puun juuren pujottelia. Sinä olet veiko valmistettu, Tehty Taikon taittumasta, Lajosta liko lapion. Maan komu sinun kotisi, Pellon piertano pesäsi, Laho kanto kartanosi. Kasvot salvos sammalissa, Nurcka nuhossa sikisit, Naisten luckoin lukia, Avainten arvelia!
Tervaksesta kenkät tietin, Naulat vaskesta valatin, Joilla seison seinän vieret, Asun ikkunan alukset, Sen tähen sepän venosen Rauat rautoihin rakettu, Jottei lyiy miesta löisi, Paita pallit paskoaisi. Mikäs tuohon tuotaisi Ja mikä veettäisi Tykin suuren suun etehen, Rautakirnuin kitahan, Ettei tukka tulta löisi, Vänkki viäntäisi savua. Vettä seihtemän venettä, Kanto korvoa kaheksan Tykin suuren suun eteen, Rautakirnuin kitaan, Sorkkiin sotihevoisten, Kavioihin vainovarsain. Varjele vaka Jumala Tykin suuren suun eestä, Rautakirnuin kioista, Sorkista sotihevoisten, Kavioista vainovarsain! Hiien piika pikkuruinen, Vaimo valkiaverinen Kanna vettä kannuisella, Tykin suuren suun etehen, Rautakirnun kitahan! Kuin ei tuosta kyllin liene, Ukkoni tulisen turkin, äitini panusen paian Päälleni pujottelen, Vetäsenpä verhokseni. Sopisiko sormiini, Kävisikö minun käsiini Saaessa sotakeoille, Miesten tappotanterille, Verisille vuotehille. Sata miestä miekatonta Tuhat miestä miekallista Vasten vastuksen väkeä, Vasten muita vastuksia, Vastuksia voittamaan! Panes enkelit eteen, Toiset enkelit taaksi, Kupeelle kummallenne, Ettei pää pahon menisi, Hivus hieno lankieisi. Yks' on päivä, Kivi suuri kasvuoon, Paasi vahva paisuoon, Kivi kirkon korkeuinen, Paasi vuoren paksuinen, Reikä keskellä kiveä, Käärme reiän ympärillä, Jonka suu tulin palaa, Kita kielin lämpiää.
Koira liiaksi lihava Tuli tiellä vastahani Tuonne ma sinun manoan Yheksän meren ylite, Meri puolen kymmenettä. Metän kulta, mielis neiti! Kullin-kultanen orava! Kätke kulta kumpuhusi, Metän hippu mielehesi!
Koira liiaksi lihava Tuli tiellä vastahani. Tuonne ma sinun manaan Yheksän meren ylite, Meri puolen kymmenettä. Metän kulta, mielis-neiti, Kullan-kultanen Orava! Kätke kulta kumpuhusi, Metän hippu mielehesi.
Kehjo keskilattialla, Vähin veännätti perähän Rahin rautasen nenähän. Vaskilankoa valavi Vaskisella värttinällä Kultasesta kuontalosta. Tie'än syykka synnysntäsi, Maan kavala kasvantasi, Orren päällinen omena, Parren päällinen pakana, Kiulun korvan kiertäjä; Tatehess' oot talven maannut, Kuukau'en hevon kusessa, Talven tallin sillan alla, Miksi nostit nokkoasi, Miksi päätäsi kohotit? Kuka käski, ken kehotti Kielin pienin koskemahan, Suun matalin maistamahan? Tule työsi tuntemahan, Pahasi parantamahan, Kipiäsi nuolemahan, Ennen kuin etsin emosi, Haen valtavanhempasi! äijä on emolla työtä, Vaiva suuri vanhemmalla Sinun töitä tuntiessa, Pahoja parantaessa, Kun poika pahon tekevi, Lapsi väärin vahemmalle. Juo viinassa vihasi, Oluessa omat pahasi, Meessä mielimurehesi Kupuhusi kultasehen, Vaskisehen vatsahasi! Turvu tuskapaikollesi, Paisu pakkopäivihisi, Halkia kipeihisi!
Kuusijalkanen kupukka Yöt kiersi kiukoia, Päivät saunoja samosi, Taikinoita tallusteli, Maitokauhoja kapasi. Silkki jälle silmäin eteen, Jott'ei koske konnanaak, Liikuta lipeänääk!
Kun veteli verkkojansa, Kun veteli myötävirroin, Kun veteli vastavirroin, Ei saanut sitä kaloa, Jota vast' on verkot tehty; Jo vetäävi vilton virroin, Sai yhen lohen punasen; Halkasi lohen punasen, Siell' oli halia hauki Sisässä lohen punasen; Halkasi halian hau'in, Siell' oli siliä siika Sisässä halian hau'in; Halkasi siliän siian, Sisässä siliän siian; Halkasi kalasen karhin, Siell' oli muna punanen Sisässä kalasen karhin; Halkasi munan punasen, Siell' oli tulisomero Sisässä munan punasen. Tuost' on tulta tuuvitettu, Valkeata vaaputettu Peällä taivahan yheksän, Peällä kuu'en kirjokannen, Peällä reppänän retusen. Iski tulta ilmon ukko, Välkähytti Väinämöinen, Petäjäisen pienan peässä, Rahin rautasen nenässä. Se keito kesyen tyttö Kanto tulta, tuikutteli, Valkeata vaaputteli Haapasella pökkelöllä; Kirposi tulikipinä Haapasesta pökkelöstä. Emo lastansa imetti Alla reppänän retusen; Rikkopa emolta rinnat Poltti parmahat pojalta. Ei jou'a Emo manalle Eikä poika tuonelahan Tuskihin tulen pusasen Vaivoin viljo valkiesen. Voi tuli, Jumalan luoma, Luojan luoma valkieni, Tuulla tuullos, ve'enä vierrös, Simana sisälle mennös, Auerna pilvihin aja, Nouse tuulla taivosehen Pois ihosta ihmisraukan, Emon tuoman ruumihista, Vaivasesta vartalosta, Varsin vaatte'ottomasta, Jottei nuuru polvenahan, Vaiku ei sinä ikänä! Niin tuima tulehen mennös! Lienet hinku hinkalosta, Mennös hinku hinkalohon; Hinku hinkalon perästä, Hinku hinkalon perähän! Tuhkihisi tuimelehe, Kätkehe kypenihisi, Porohosi peittelehe! Pois ihosta ihmisraukan, Emon tuoman ruumihista, Vaivasesta vartalosta, Varsin vaatte'ettomasta! Hyinen hytti, jäinen neiti, Hyyssä sukka, jäässä kenkä, Hallassa hamehen helmat, Paijan kaulus kalkkareissa, Hyissä kelkkoa vetäävi, Jäärekiä reutoavi, Jäistä talloa taluvi, Jäätä Jahtin karsinasta, Sisästä sinisen uuhen, Vaskilampahan vatasta, Kun tulla tytyttelevi Tulen suuta sulkemahan, Panun päätä painamahan. Viskoa vilua vettä Paikolle palanehille, Tulen tuiki polttamille, Tie tuli tehottomaksi, Valkia varattomaksi, Panu miehuettomaksi, Jottei polta poskeltana, Kupehelt' ei kummaltana! Ei jou'a emo manalle Eikä poika tuonelahan, Kun ei luu'a kuolemahan Tuskihin tulen punasen, Vaivoin viljo valkiesen. Voi tuli, Jumalan luona, Luojan luoma valkieni, Tuulla tuullos, ve'enä vierrös, Simana sisälle mennös, Nouse tuulla taivosehen Pois ihosta ihmisraukan, Emon tuoman ruumihista, Vaivasesta vartalosta, Varsin vaatte'ettomasta! Nouse neitye norosta, Impye märestä maasta! Neitonen norosta nousi, Immetär märästä maasta Hyytä hyrkkä kourasessa, Jäätä järvi kainalossa Sykysyisen uuhen verta, Jäätä talvisen jäniksen; Kun tulla tytyttelevi Panun päätä painamahan. Viskoa vilua vettä Paiklle palahehille, Tulen tuiki polttamille, Panun nihki paistamille! Tie tuli tehottomaksi, Valkia varattomaksi! j.n.e. Mehiläinen, ilman lintu, Lennä tuonne luijottele, Lennä tuonne, jonne käsken, Ylitse meren yheksän, Meri puoli kymmenettä! Kasta siipesi simahan, Tuo simoa siivessäsi, Mettä kielesi nenässä Tulen tuiki polttamihin, Panun nihki paistamihin! Tie tuli tehottomaksi, j.n.e. Neiti Maria emoni, Rakas äiti armollinen, Puhdas muori, muoto kaunis, Olet vanhin vaimoloissa, Emoloissa ensimmäinen; Kun jou'it joen taakse, Niin joudu joesta poikki! Tule tänne kutsuessa, Pikemminkin tarvitahan Hätähisten huutaessa, Pakkohisten parkuessa! Kuusi kuppia kädessä, Seittemän selän takana, Kussa vettä, kussa mettä, Kussa hyytä, kussa voita, Kussa voidetta hyveä. Sivalla simanen siipi Vyöltä vanhan Väinämöisen, Pyhi pois pyhät kipunat, Pyhät vaivat pois valite, Pyhät saastat sammuttele; Voida alta, voida päältä, Alta aivan terveheksi, Keskeltä kivuttomaksi, Päältä tuntumattomaksi; Kultalumme luijahuta Paikolle palanehille, Tulen tuiki polttamille, Panun nihki paistamille! Tie tuli tehottomaksi, j.n.e. En puhu omalla suulla, Puhun suulla puhtahalla, Herran hengellä hyvällä; Jonka suustani sanonen, Keritellen kielestäni, Se suusta sulan Jumalan, Kielen Jesuksen nenästä; Min päisen parrastani, Parrasta parahan pojan, Herran hengestä hyvästä.
Vuoresta veen sikiö Miss' on tulta tuuvitettu, Valkiata vaivutettu? Tuolla taivahan navoilla; Kultasessa kätkyessä Hopiaiset hiehnat notkut. Saatihin halia hauki, Halastiin halia hauki; Saatihin sini-keränen, Halastiin sini-keränen; Saatihin puna-keränen, Halastiin puna-keränen; Putosi tuli-soronen Läpi maan, läpi manuen, Läpi kuuen kirkko-kunnan. Hiien tyttö, hiien Neiti Hyystä kelkkoa vetteääpi, Jää-rekkeä reutuaapi, Hyyss' on sukka, hyyssä kenkä, Hyhmässä hamehen helmat. Tuovos vettä tuohisella, Kanna kaksi-vartisella, Kolmen koivun juuren alta, Kahen kantosen välistä, Hyyin-vettä ja vilua.
puhuttiin kipeätä paikkaa ja loihettiin: Kussa on tulta tuvvitettu, valkeaista voaputettu läpi taivosen üheksän, läpi kuen kirjokarjan. Tullus neiti Pohjolasta, immi külmästä külästä, tuvvus hütä, tuvvus jeätä paikolle palanehille, tulen tuiki polttamille! Hopejainen püörä püöri, kultarattahat ratisi panuva rakettahissa. hüssä sukka, jeässäkenkä, paijan kaulus kalkkarassa, hallassa hamehe helma. Kippeä on kivuton neiti kipuvuoran kukkulalla, helmojan heilutta, voatettav voaputta. kivut menkön kinttaisin, vaivat vaskivanttuisin! hilillä himmennin, küpenillä peittelin.
Aurinkoisen pojan poika, Auringottaren tekemä, Tee tuli tehottomaksi, Valkia varattomaksi, Panu miehuettomaksi, Ettei polta poskillensi, Laioillensa laihattele, Vierillensä tee vikoa, äärillensä äyöttele, Viskoa vilua vettä, Kanna rauan karvallista Paikoille palanehille, Tulen tuiki polttamille! Hyinen tyttö, jäinen neiti Hyistä kelkkoa vetää, Läpisen lumisen linnan, Läpi jäisen linnan portin, Hyhmäkattila reessä, Hyhmäkauha kattilassa. Hyv' oli hyillä hyyvytellä, Jääviluilla jäähytellä. Viskoa vilua vettä, Kanna rauan karvallista Paikoille palanehille, Tulen tuiki polttamille! Veä päälle kultalemme, Kultalumme luikahuta, Ettei visvoille viruisi Eikä menisi märille!
Lemäs laukahattaria Kohun kanto kaxikuisen. Jopa kuullen kymmenelle Pantihin kavon kipuja, Imin tulda tuikattihin. Juoxi vyöstähän vetehen, Sucka rihmasta sulaan, Vyö lapusta lainehelle, Kengän kauvolda veteen. Siinä pojan synytteli, Synnytteli, kavatteli. Ei kärsi käsin ruveta, Eikä koprin kuonnotella, Lakin laski polvillensa, Siinä kanto kastehelle, Siinä tistillen riputti. Johannes parahin Pappi, Joka on panun ristinynnä Yöllä piiloteldavaxi, Päivillä pidettäväxi. Missäs on tulda tuvitettu, Valkiata vaivotettu? Tuolla on tulda tuuvitettu, Valkiata vaivutettu, Päällä taivosen yhexän, Päällä suuren kirja kanon, Kuldasissa kätkyvissä, Hopiaisisa tiloissa. Vapa vaskinen vapisi, Siisna kultanen kulisi Tulda tuuviteldahissa, Valkiata vaivuttaissa. Panu poika auringoisen, Auringoisen pojan poika! Tiet tulit tehottomaxi, Valkia varattomaksi, Panu miehuttomaxi, Ettei polta poskillen, Vierellensä tee vikojaan, ärillen äöttele. Hyinen tytty, jäinen neitti Hyistä kelkaa vätä, Läpi linnasta lumisen, Läpi jäisen linnan portin, Hyhmä kattila reessä, Hyhmä kauha kattilassa. Pisti hyhyn hyppisensä, Jäällä jähytti kätensä. Siitä viskasi vilun vettä, Kanto raudan karvallista Paikoille palanehille, Tulen tuiki poltanehille.
Tuoll' on tulta tuuviteltu Tuvassa ovettomassa, Aivan ikkunattomassa. Iski tulta Ilmarinen Sakarilla vaskisella. Kirposi tulikipuna Läpi kuuen kuokan silmän, Rikko rinnat neitoselta. Mistä voiet vuotakoon, Simatilkka tippukoon, Pahojen parantajaks? Neitonen noroja astu Sata sarvea otsassa, Tuhat niskassa nisua, Ne täynnä voitehia. Voiteet monen näköset, Katseet kaikkein parahat. Tinaneuloin tippaele!
Vuoresta veen sikiö. Miss' on tulta tuuvitettu, Valkiata vaivutettu? Tuolla taivahan navoilla; Kultasessa Kätkyessä. Hopiaiset hihnat notkut. Saatihin halia hauki, Halastiin halia hauki; Saatihin sini-keränen, Halastiin sini-keränen; Saatihin puna-keränen, Halastiin puna-keränen; Putosi tuli-soronen Läpi maan, läpi manalan, Läpi kuuen kirkkokunnan. Hiien tyttö, hiien neiti Hyystä kelkkoa vetääpi, Jää-rekiä reutuaapi, Hyyss' on sukka, hyyssä kenkä, Hyhmässä hamehen helmat. Tuovos vettä tuohisella, Kanna kaksi-vartisella, Kolmen Koivun juuren alta, Kahen kantasen välistä, Hyyin-vettä ja vilua.
Koivuss' oli tulinen kokko, Syömään kylän kiroja, Kylän noiat noppaamaan Etiseltä ilmaltani, Takaselle puolelleni, Kupehelle kummalleki!
Ura uusi urkeneisi Paremmillen laulajillen, Tietävimmillen Runojillen. Em' on sillon lajen laula, Em' on aivan pitkin piitättele Kun mun suuni ruohon kasvo, Kasvo kieleni heleän heinän. Em' on sillon laien laula Enkä pitkin pistättele, Kun mun suuni kukan kasvo, Peukalo jalon petäjän. Parempi minun olisi, Kun olisin kuollu kolmiöissä, Katunut kapalolassa; Vaaksa oli vaatetta pitänyt, Em' on sillon lajen laula Kun mä pannan paarten päälle, Liina päälle liitetähän. Parempi minun olisi Kun en olisi luotu luoninkana. Pare' olis pappiin sanoja, Kelta kellon helkytystä. Van minä katala kasvon Ninkun on putki puuta vasten, Saraheinä sammalihen, Kaste kaitahan tilahan. Pie on luja pystyn neuvo, Ettei tukka turhan tulisi Eikä pää pahan menisi!
Elä uuista uria, Varateitä vahvistele! Yks on juoni juostavaa, Polku poimeteltavaa, Suuri polku, pitkä polku. Ukko, kultanen kuningas, Vaari vanha taivahinen, Paapas suuhun kultasuitet, Paapas päähän raitapäitet, Aja tuulen tuppurissa, Vilu ilman viehkurissa, Seulo seuloa utuista, Terhellistä teuvuttele Otuksen otan eissä Ilman tuuhkun tuntemata, Vainunsa varajamata. Muut kaikki on metiset varvut, Se yksi simanen varpu. Juonetar, metän Jumala, Juoksuttele, jouvuttele Läpite salon sinervän
ja käsitellään tässäkin runossa siksi.) hüvä hülkehen elleä, veikoirav viehkuroija, Kun luotansa lohija süöpi Ja viereltäv vettä juopi. Hauki hallalla kuttopi, Koulasu (=matikka) kovalla seällä.
Asetu kun aita Sinisen lihan sisällä! Niinkun miekka meressä seiso, Sapeli saran nenässä; Jonka kuu kärestä paisto, Päivä västistä välötti; Ettei maito maahan juoksen, Puna peltohon putoa. Kust' on kalvo kulkenunna, Siihen kalvoa kasvata! Kust' on liha liikahtanu, Siihen liha littyöhön! Siihen suoni solmia! Kust' on luuta luikahtanu, Siihen luuta luikahuta! Voia alta, voia päältä, Keskiä kivuttomaksi, Alta aivan terveheksi, Päältä nuurumattomaksi. Ettei märillen menisi Eikä visvollen virusik! Paina paksu peukalosi Tukkehiksi tuiman reiän, Paikaksi pahan veräjän!
Luojan kasvot kattehexi, Salvaxi sana jumalan! Sio silki rihmollasi, Palmikoisillasi, Minä simalla sitelen. Neitys Maria Emonen, Rakas äiti armollinen! Suonet solmulle rapoa, Valta paikat varmentele Sinä tilkan tippumata, Koatumata kellan karvan, Hurmexen hurahtamata, Etä ej maito moahan juoxe, Kumpuhun urohon kulta, Neitys Moaria Emonen, Rakas äiti armollinen! Litä sormesi lihan, Paina paxu peukalosi Tullessa punasen tulvan, Veri lautan laskehissa. Kärpäsen käpeä kieli Naulaxi napattakon Tulovalle tuckehexi, Salvaxi samoavalle, Veren tielle telkimexi. Sini lucki lujen vanhin, Vaski pillinen varusta, Veri keihkohin veteles! Maxossa sinun majasi, Keuhkon alla kellarisi, Peälle hyppimättömättömäxi, Allen potkimattomattomaxi, Jotta ej ripsa rinnollesi Eikä parska parrallesi. Itecki vejen Emäntä Vetin vesi kivelle, Vattalalle vaivahusi, Lumpehella luckoile, Veran ärellä vetele, Somerella suomustele! Neitys Moaria Emonen, Rakas äiti armollinen Kärin keännä luottimesi Pyhän pellon piertanon! Tucko turvetta repäse, Kappale kara mätästä Tulovalle tuckehexi, Salvaxi samoavalle, Veren tielle telkimexi.
Jesus keittokellariin! Että tulee tulvinansa, Vieraankin käytyään.
Kulje kuuron äärtä myöten, Sammalen maloja myöten! Mehiläinen, ilman lintu! Juokse pitkin piipun vartta, Halki hattua samoa!
Kulje kuuron äärtä myöten, Samalen maloja myöten. Mehiläinen ilman lintu Juokse pitkin piipun vartta, Halki hattua samoa!
Polosella Pohjan maalla! Jopa minua noiat noitu Noiat noitu, nait näkiät, Koki kolme Lappalaista Kolmella kotaporolla Kehut keittovalkialla Tälle tielle kuolevaksi. Mitäpä tuost' on? ei mitänä! Jopa minua noiat noitu, Noiat noitu, näit näkiät, Koki kolme Lappalaista Kolmasti kesässä yönä Alasti alakivellä, Aivan apposen alasti, Rikon (Ripo) rihman kiertämättä. Mitäpä tuost' on? ei mitänä! Minä laulan Lappalaisen Toki suohon suolivöistä, Niittuhun nisälihoista, Kankahasen kainaloista. Kun ei tuosta täyttä tulle, Minä laulan Lappalaisen Puiset puksut persiehen, Jalkohin kiviset kengät, Päähan paatisen kyperän. Kun ei tuosta täyttä tulle, Minä laulan Lappalaisen Kynsin kylmähän kivehen, Kun ei tuosta täyttä tulle, Panen aitoa vähäsen Ympäri minun kotini, Teräksellä seivästelen, Vitastelen maan maoilla, Kun ei tuosta täyttä tulle, Minä kynnän kyisen pellon Satasarvella härällä, Tuhatpäällä tursahalla. Kun ei tuosta täyttä tulle, Oli mulla (muinen) musta koira, Rakki rauan karvallinen,Hurtan karvat hurmehessa, Syömähän kylän kiroja, Aivuja appamahan.
Teki tiioilla venettä, Laato purtta laulamalla; Uupu kolmea sanoa Tehessänsä terjopuita, Käätessään keulakaarta. Läksi saamahan sanoja Tuolta Antero Vipuisen. Sai sieltä sanoa kolmet. Saipa venehen valmiiksi. Lato ensi laitapuolen Sukapäitä sulhasia; Lato toisen laitapuolen Silkkipäitä neitosia; Ite istuksen perähän Kuin on Suomen suolasäkki. Nuoret sousi, airot notku, Vanhat sousi, pää vapisi Eipä matka ehdikkähän. Ite vanha Väinämöinen Ite astu airohinsa, Sovitaksen soutamahan. Sousi päivän, sousi toisen, Sousi kohta kolmanenki Portit Pohjolan näkyvi, Paistaapi pahat saranat.
Vesti vuorella venettä, Kalkutteli kalliolla. Uupu kolmea sanoa Peräjuuren jatkoksessa, Parraspuuta pannessaan. Ite vanha Väinämöinen Kirves liuskahti lihahan, Väinämöisen varpahasen.
Pani paitansa pajaksi, Housut hormiksi rakenti, Pitkät sormesa pihiksi, Polvesa alasimmiksi. Takoa naputtelee, Lyöä helmahettelöö, Tako tuuria tusinan, Ison kimpun keihäiä. Kulki vanha Väinämöinen, Kulki oven alate, Sano sanalla tuolla: Mitä rautio takovi? Nouseppa seppä seinän alta, Takoja kiven takaa! Taospa mulle uusi miekka, Jonka kanssa katkon päitä Saahessa sotakeoille, Väinämöisen varpahille, Miesten tappotanterille, Sorkkiin sotahevoisten, Kavioihin vainovarsain! Varjele, vaka Jumala, Sorkista sotihevoisten Kavioista vainovarsain! äiä on sinne mennehiä, Vaan vähän palannehia. Kivi suuri kasuohoo, Paasi suuri paisuoo, Kivi kirkon korkeuinen, Paasi vuoren paksuinen, Reikä keskellä kiveä, Käärme reiän ympärillä, Jonka suojasta sotisin!
Pani paitasa pajaksi, Housut hormiksi rakenti. Pitkät sormesa pihiksi, Polvesa alasimmiksi. Takoa naputtelee, Lyöä helmahettelöö, Tako tuuria tusinan, Ison kimpun keihäiä. Kulki vanha Väinämöinen, Kulki oven alate, Sano sanalla tuolla: Mitä rautio takovi? Nouseppa seppä seinän alta, Takoja kiven takaa! Taospa mulle uusi miekka, Jonka kuu kärestä paistaa, Suurille sotakeoille, Vinämöisen varpahille,Miesten tappotanterille, Sorkkiin sotahevoisten, Kavioihin vainovarsain. Varjele vaka Jumala Sorkista etc. äiä on sinne mennehiä, Vaan vähän palannehia. Kivi suuri kasuokoo, Paasi suuri paisuoo, Kivi kirkon korkeuinen, Pääsi vuoren paksuinen, Reikä keskellä kiveä, Käärme reiän ympärillä, Jonka suojasta sotisin.
Seki nuori Joukkainen, Poik' on polvi päivällinen, seppä on iän ikunen, Kuun päivän polvuhinen, Vesti vuorella venettä, Kalkutteli kalliolla. Vesti päivän, vesti toisen, Vesti kohta kolmannenki. Ei käynyt kiveen kirves, Eikä kalka kallioon. Lempo liikutti tereä, Piru vartta vaapautti, Jotta suonille sovitti; Terä oli syämmessä lihoa, Söipi uuelta lihoa, Veti verta tuoreelta. Ei ollut sitä mäkeä. Eikä vuorta korkeata, Joka ei tullut tulvillehen Polvesta pätösen pojan; Verta on seitsemän venettä, Kanto korvoja kaheksan Polvesta pätösen pojan, Varpahasta Väinämöisen Lattialle laskettuna. Tuosta vanha Väinämöinen Kohennaksen korjaansa, Rekehensä vieretäksen, Suvikunnalla hevolla, Yhen tamman kantamalla, Äärimmäisehen taloon, Äärimäistä tietä myöten. Sanoi sanoilla tuolla, Virkko sillä vintiöllä: Olisiko talossa taassa Tään tulvan tukkioa, Salpoa verisatehen Ukko uunilta urahti, Halliparta harjun alta, Pieni paarma pankon päästä, Poika portaan nenästä, Vanha akka vaipan alta, Ei oo talossa tässä Tään on tulvan tukkioa, Salpoa verisatehen, Puun jälen puheliata Rauan raanan kahtiota. Tuosta vanha Väinämöinen Sit sitte sanelemaan, Puhkesi puhelemaan, Sano sanoilla noilla: Sulettun on suuremmatki. Jalomatki jaksettuna, Luojan kolmella sanalla, Joet on suista, järvet päistä, Selät niemien nenistä. Juomari joen takanen Tukku turvetta repäse, Kappale karamätästä, Kyynärä pyheä maata Pyhän pellon pientareesta, Veren tiellen telkimeksi, Tulevalle tukkeheksi, Salvaksi samoavalle, Paikaksi pahan veräjän, Ettei maito maahan juokse Puna peltoon putoa, Kumpuun uroon kulta, Lepikkoon miehen leppo. Suuksutusten suuret suonet, Limitysten pienet suonet! Käski poikasa pajaan Tekemään voiteita, Jotk on tuotu toitualta Siitä kylmästä kylästä, Pimeästä Pohjolasta, Tarkasta Tapiolasta, Yheksältä voitehelta, Kaheksalta kahtojalta, Sata heinän helpeheistä, Tuhat latvan tutkamesta. Kun oli voiet päälle veetty, Sitt oli silkillä siottu Kapaloittu kaunihisti, Väännyksiin Väinämöisen Sepän Ilmarin pajaan. Nousi seppä seinän alta, Takoja kiven takoa, Löysipä tuolta uuen miekan Käteensä oikiaan; Laski päähän Väinämöisen, Pani puoli pyörryksiin, Väinämöisen väänyksiin.