Keväällä oli TV:ssä nähtävissä amerikkalainen dokumenttifilmi Monica Lewinksi mustaa ja valkoista, josta Larko kirjoitti samannimisen artikkelin. Siitä tuli kirjoitettua myöskin englanninkielinen versio, joka puolestaan tuotti hiukan ärtynyttä palautetta. Larkolle kirjoitti Crissy Kansasista, joka protestoi joitakin huolimattomia ilmauksia kirjoituksen englanninkielisessä versiossa.

Artikkelissa tuli moitittua mm USA:n lakeja ja amerikkalaisia itseään tekopyhiksi. Englanninkielisessä versiossa tuli huolettomasti käytettyä ilmaisua "keskivertoamerikkalainen". Ilmaisulla Larko tarkoitti sellaista stereotyyppiä amerikkalaisesta, joka eurooppalaisella saattaisi olla esimerkiksi filmien ja TV-sarjojen maailmankuvan perusteella.

Kun jutun englanninkielinen versio oli käännös viron- tai suomenkielisestä (Larko ei muista, kumpi tuli kirjoitettua ensin), lipsahti myös siihen eurooppalaiselle ymmärrettäviä ilmaisuja. Amerikkalaista lukijaa ajatellen olisi ehkä ollut syytä selittää niitä hiukan tarkemmin. Tämä laiminlyönti ei suinkaan jäänyt ilman seurausta.

Luettuaan artikkelin Crissy kirjoitti Larkolle, että amerikkalainen kulttuuri ja siihen liittyvät arvot ovat itse asiassa aika heterogeenisia. Keskivertoamerikkalaista ei ole olemassakaan. Lisäksi Crissy oli sitä mieltä, että Amerikassa odotetaan valtakunnan johtajilta korkeampaa moraalia kuin keltä tahansa kansalaiselta.

Larkon ei auttanut jättää tunnustamatta, että keskivertoamerikkalaisesta kirjoittaminen ei ehkä ollut kaikkein viisain teko. Yhtä hyvin voisi vaikkapa kirjoittaa keskivertoeurooppalaisesta ja viskata suomalaiset yhdessä ruotsalaisten, saksalaisten, espanjalaisten ja brittien kanssa samaan pataan porisemaan. Havainnollistaakseen valtamerentakaiselle kirjeenvaihtoystävälle, että kyseessä oli television luomiin mielikuviin perustuva stereotyyppi Larko mainitsi muutamia lapsuuden TV-sarjoja, joilla oli oma osansa amerikkakuvan muotoutumisessa.

Huomattavasti mutkikkaampaa oli keskustella poliitikkojen moraalivaatimuksesta: kelpaako Matti Meikäläisen moraali poliitikoille vai pitääkö heiltä vaatia enemmän? Tässä piileekin suureksi osaksi näkökulmien erilaisuus eri puolilla Atlanttia. Erilaista näkökulmaa havainnollistaakseen Larko mainitsi presidentti Tarja Halosen, joka Larkon mielestä täyttää korkeat moraalivaatimukset. Häntä ei olisi kuitenkaan kannattanut edes asettaa ehdolle USAn presidentiksi, koska amerikkalaisille presidentti Halosen henkilökohtainen tausta ei kelpaisi, toisin kuin suomalaisille. Siinä piilee suureksi osaksi se tekopyhyys, josta Larko Lewinski-artikkelissa kirjoitti.

Maailmassa on paljon muitakin värisävyjä kuin musta, valkea ja dollarinvihreä. Tämä lause on niin keskeinen osa Larkon maailmankuvaa, että sitä ei väsy korostamasta Internetissäkään. Kirjoittajaa tietenkin ilahduttaa, kun joku vaivautuu lukemaan sitä kirjavanväristä mielipiteenilmaisua. Kun lukeminen herättää ajatuksia ja onnistuu vieläpä jotakuta ärsyttämäänkin, on kirjoitus täyttänyt tehtävänsä. Tästä on toki miellyttävää saada palutetta.

Larko lisäsi Crissyn kirjeen sekä lyhennelmän siihen lähettämästään vastauksesta artikelin englanninkielisen version perään. Keskustelua olisi mielenkiintoista jatkaa, ja Larko kehottaakin myös suomenkielistä lukijaa liittymään siihen. Englanninkielisen version lopussa olevaa postituslomaketta käyttäen saa asiaa toki kommentoida suomeksikin. Larko lähettää asialliset kommentit englanniksi käännettynä edelleen Crissylle.