Ruotsin ulkoministeri Anna Lindh menehtyi eilen 11.9.2003 toissapäiväisessä attentaatissa saamiinsa vakaviin vammoihin. Toiveet murhaajan tavoittamisesta ovat vähäiset. NK:n tavaratalon turvatoimet eivät kestä arvostelua.

Larkolla oli 1980-luvulla jonkin verran henkilökohtaista kanssakäymistä Anna Lindhin kanssa. Rehellisyyden nimissä on mainittava, että tuttavuus ei ollut miellyttävä kummallekaan osapuolelle: emme pitäneet toisistamme. Siitä huolimatta tieto Annan kuolemasta salamurhaajan käden kautta lyö Larkolata jalat alta. Tällaista kohtaloa ei soisi pahimmalle veriviholliselleenkaan.

Ruotsin yhteiskunta ei ole vielä toipunut pääministeri Olof Palmen murhan aiheuttamasta traumasta. Palmen murhaaja on vielä lähes 17 vuotta myöhemmin tavoittamatta ja jääneekin. Tälläkään kertaa eivät toiveet murhaajan kiinni saamisesta ole korkealla. Yksi keskeisiä syitä tähän on tavaratalo NK:n turvatoimien ala-arvoinen taso.

Anna Lindh oli tunnettu siitä, että tahtoi seurustella kansan kanssa avoimesti. Hänelle ajatus ostosreissusta turvamiesten seurassa oli täysin vieras. Epäilemättä hän tunsi vilkkaassa ostospaikassa olevansa omiensa joukossa.

Tällaisista asioista päättää viime kädessä jokainen poliitikko itse. Mutta Larko ei sittenkään ymmärrä, kuinka salamurhaaja saattoi rauhallisesti poistua murhapaikalta kadulle NK:n turvamiesten seuratessa rauhallisesti katseella. Ovia ei suljettu. Pakenemista ei mitenkään yritetty estää. Katseltiinpahan sivusta.

Iltapäivälehti Expressenin toimittaja Cecilia Hagen kirjoittaa artikkelissaan olleensa sattumalta murhan tapahtuma-aikaan ystävänsä kanssa kahvilla NK:n kahviossa. Ambulanssimiehistöllä oli kulunut tovi aikaa ennen kuin löydettiin porrasaukko, josta loukkaantuneen ulkoministerin luokse päästiin. Artikkelista jää vaikutelma, että poliisi olisi ehtinyt tapahtumapaikalle vasta ambulanssin kiidättäessä Anna Lindhiä sairaalaan, vaikka pelastusmiehistö viipyi paikalla melko tovin.

Hagen kuvailee keskusteluaan tavaratalon turvamiesten kanssa. Heidän mukaansa ulkoministeri oli saanut vain vaarattoman naarmun käsivarteensa. Kysymykseen tekijästä turvamies vastaa: "Nja, ei ole tavoitettu vielä. Hän katosi ulos Regeringsgatanin kulman puoleisesta sisäänkäynnistä."

NK on yksi Tukholman keskustan suurimmista ja hienoimmista tavarataloista. Ruotsin traumaatisten kokemusten valossa voisi äkkiseltään luulla, että näin keskeisessä ostospaikassa olisi korkeatasoiset turvatoimet, varsinkin syyskuun 11. päivän alla. Miksi ovia ei automaatisesti ja välittömästi tapauksen jälkeen suljettu? Kuinka turvamies saattoi katsella rauhallisesti sivusta, kun murhaaja pakeni paikalta?

Tavaratalossa on turvakamerat, jotka kuitenkaan jostain kumman syystä eivät nauhoita yhtään mitään! Eli siis tapahtuipa NK:ssa mitä tahansa, sen havaitseminen riippuu siitä, sattuuko turvamies juuri sillä hetkellä vilkaisemaan kuvaruutua vai jatkaako rauhassa iltapäivälehtensä lukemista. Syyllisen kiinnisaaminen olisi toki paljon todennäköisempää, jos attentaatista olisi videonauhoitus käytettävissä.

Tällä kertaa poliisi tietää tekijästä hiukan enemmän kuin Palmen murhaajasta. On todistajanlausuntoja, on murha-ase ja jopa murhaajan vaatetusta. Niistä ehkä saadaan teknistä todistusaineistoa, josta on kuitenkin hyötyä vain siinä tapauksessa, että on olemassa epäilty. Ruotsin poliisin saavutuksia tuntien ei Larko jaksa kuitenkaan olla erityisen toiveikas.

Avattu yhteiskunta ei tietenkään koskaan voi olla sataprosenttisesti turvattu tällaisia tapahtumia vastaan. Ruotsin kannalta olisi kuitenkin äärimmäisen tärkeää, että murhaaja ei pääsisi pälkähästä. Päinvastaisessa tapauksessa Ruotsin valtio menettäisi loputkin jäljellä olevasta uskottavuudestaan.

Ruotsin puoluejohtajat tekivät ainoan oikean ratkaisun päättäessään, että kansanäänestys euroon siirtymisestä pidetään suunnitelman mukaisesti, joskin kampanjointi lopetetaan. Äänestyksen peruuttaminen tai lykkääminen olisi merkinnyt päätösvallan siirtämistä kansan valitsemilta valtioelimiltä terroristeille. Se olisi ollut lopun alku.

Larko on kirjoittanut paljonkin Anna Lindhistä eikä läheskään aina myönteisesti. Monet Larkon kirjoitukset Annasta ovat suorastaan ilkeitä. Kuoleman edessä olemme kaikki samanarvoisia.

Larko ei kuitenkaan ryhdy siivoamaan vanhoja kirjoituksiaan Internetistä. Se olisi tekopyhää historian vääristelyä. Anna Lindhin murhasta Larko on luonnollisesti syvästi järkyttynyt.

Larko esittää osanottonsa Anna Lindhin perheelle ja läheisille.