Ranskan presidentti Jacques Chirac purki pettymystään ns. Vilnan ryhmän valtioiden julkilausumaan kommentoidessaan, että entiset kommunistimaat "menettivät kultaisen tilaisuuden pitää suunsa kiinni". Lausuessaan moisia typeryyksiä Chirac alensi itsensä varteenotettavan eurooppalaisen valtiomiehen tasolta katupoikien kastiin. Samalla hän häpäisi Ranskan suuren vallankumouksen kultaisia perinteitä.

Suhtautuminen USAn toimenpiteisiin Irakin suunnalla on aiheuttanut sekä NATOssa että EUssa kipakkaa ristivetoa. Iso-Britannia, Espanja ja Portugali ovat selvimmin ottaneet kantaa amerikkalaisten puolesta. Päinvastaista mieltä ovat olleet ennen muita Saksa, Ranska ja Belgia. Sekä NATOssa että EUssa on nähty paljon vaivaa kompromissien löytämiseksi.

EUn tulevien jäsenmaiden suhteen on noudatettu myötämääräämisen periaatetta jo kauan ennen kuin erimielisyydet Irakin kysymyksessä tulivat esille. Konkreettisimpana esimerkkinä tästä on Euroopan tulevaisuuskonventti, jonka työhön 10 tulevaa jäsenmaata osallistuvat tasavertaisina vanhojen jäsenten kanssa. Päinvastainen olisikin mahdotonta, sillä konventin työn tulokset koskevat uusia jäseniä samalla tavalla kuin vanhojakin.

Entisistä kommunistimaista koostuvaan Vilnan ryhmään kuuluu kahden nykyisen NATO-maan - Tsekki ja Puola - lisäksi puolustusliiton ja EU:n tulevia jäsenmaita. Näistä Bulgaria ja Romania ehtivät todennäköisesti ensin liittyä NATOoon. EUn kanssa kyllä neuvotellaan jäsenyydestä, mutta näiden valtioiden talouden ja lainsäädännön tila mahdollistaa EUn jäsenyyden vasta myöhäisemmässä laajentumisen vuorossa.

Vilnan ryhmä ilmaisi julkilausumassaan tukensa kansainvälisen (USAn johtaman) koalition ponnistuksille Irakin riisumiseksi aseista. Riippumatta suhtautumisesta julkilausuman sisältöön on todettava, että se esitettiin oikealla foorumilla. Kahdella nykyisellä ja kahdeksalla tulevalla NATOn jäsenmaalla on yhteinen historiallinen tausta kommunismin orjuudessa.

Jacques Chirac oli ilmeisen pettynyt sen johdosta, että hänen näkemyksiään Irakin kysymyksestä ei hyväksytty sellaisenaan NATOssa ja EUssa. Chirac purki pettymystään terävään kritiikkiin Vilnan ryhmän maiden osoitteella. Ranskan presidentin mukaan entisten kommunistimaiden olisi pitänyt ymmärtää pitää suunsa kiinni. Romaniaa ja Bulgariaa hän uhkasi vaikeuksilla jäsenyysneuvotteluissa EUn kanssa, jos ne ilmaisevat mielipiteitään liian avomielisesti.

Tähän saakka Larko on pitänyt Jacques Chiracia varteenotettavana eurooppalaisena valtiomiehenä. Ehkä hän ei yllä aivan Lennart Merin tasolle, mutta keskimääräistä korkeammalle kuitenkin. Tällä kannanotollaan Ranskan presidentti laskeutui suorastaan katupoikien tasolle. Onko puhuja todellakin saman maan johtaja, josta ovat peräisin suuret eurooppalaiset arvot vapaus, veljeys ja tasa-arvoisuus? Chirac on joka tapauksessa karkeasti häpäissyt lausunnollaan tätä eurooppalaista kulttuuriperintöä.

Nykyisenä vaikeana aikana ei kannattaisi erityisemmin painottaa Euroopan valtioiden välisiä erimielisyyksiä. Yhteistä tulevaisuutta rakennetaan vain ja ainoastaan etsimällä yhteisymmärrystä ja kompromisseja keskittyen siihen, mikä yhdistää valtioita. Jacques Chiracin tulisikin kaikessa hiljaisuudessa niellä happamat pihlajanmarjansa sekä ryhtyä käyttämään huomattavasti rakentavampia puheenvuoroja. Sen hän on velkaa Ranskan suuren vallankumouksen perinnölle.