Larko inventoi hiljattain taskunsa saadakseen yhteenvedon siitä, millaisia jokapäiväiseen elämään ja asiointiin liittyviä papereita ja kortteja on tarpeen kantaa mukana. Passin lisäksi taskuista löytyi runsas puoli tusinaa magneettikortteja ja yksi sirukortti. Passi on virallinen henkilöllisyystodistus. Sitä tarvitaan myös Suomesta Viroon matkusttettaessa vielä vähintään 3-4 vuoden ajan.

Larkolla on pääsääntöisesti yksi kortti jokaista asiointitarvetta varten. Yhdellä kortilla Larkolle annetaan bonusta päivittäisistä elintarvikeostoksista, kahta tarvitaan alennuksen saamiseksi laivayhtiöiltä: molemmilla Larkon käyttämillä varustamoilla on oma korttinsa. Sirukortille Larko lataa kioskissa rahaa, joka kelpaa kyydin korvaukseksi Helsingin julkisessa liikenteessä. Tätä korttia ei voi ladata esimerkiksi Internetin kautta. Ammattiliiton jäsenkortti voi osoittautua tarpeelliseksi, jos Larkon on todistettava matkavakuutuksen olemassaolo siinä tapauksessa, että sattuisi sairastumaan esimerkiksi Virossa käydessään. Sairaustapauksessa se ei kuitenkaan riitä, lisäksi tarvitaan Kelan muovikorttia todistamaan, että Suomen sairausvakuutus kattaa Larkonkin kivut ja kolotukset.

Nordean ja Hansapankin kanssa asioitaessa tarvitaan kummankin pankkikorttia. Lisäksi Larkolla on molempien pankkien nettitunnukset. Netissä pankkiasioita hoidettaessa pankkikorteista ei ole hyötyä, sillä kummassakin on sirun asemesta magneettinauha. Larko on hiukan huolissaan tietoturvallisuudesta, koska käyttää Internettiä pääasiallisesti nettikahviloissa ja julkisissa Internet-pisteissä. Julkisilla koneilla työskenneltäessä on syytä tarkastaa huolellisesti, että kone ei omavaltaisesti tallenna Larkon käyttäjätunnuksia ja salasanoja.

Saadakseen joka kuukausi laissa määrätyn hiukan yli 19 euron summan toimeentulotukea Larkon on tehtävä uusi anomus keskimäärin 3-4 kertaa vuodessa.Anomukseen on joka kerta liitettävä mieletön kasa papereita. Ja nimenomaan papereita eikä dokumentteja: kaikki on tulostettava paperille. Kerran Larko laski, että anomuksen liitteitä oli peräti 34 sivua!

Kaikki anomukseen tarvittavat tiedot (sekä tietysti anomuksen itsessäänkin) voisi mainiosti lähettää sähköisessä muodossa Internetin kautta, jos Helsingin Sosiaalivirasto suvaitsisi käyttää sähköisen henkilökortin mahdollistamia digitaalisia asiointisovelluksia. Kaikkein hulluinta on Larkon mielestä se, että saadakseen osan anomukseen tarvittavista tiedoista Larkon on itse kirjauduttava Internetin kautta sisään ja sen jälkeen tulostettava tiedot paperille virkamiehiä varten. Asiaan kuuluu sekin erikoisuus, että joka kerta yhtä työläs anomus on tehtävä 3-4 kertaa vuodessa, vaikka sen perusteena olevat summat muuttuvat vain kerran vuodessa.

Larkon arkielämä helpottuisi melkoisesti, jos kaikki edellä mainitut asiat voisi hoitaa sähköisen henkilökortin avulla Internetin kautta. Virossa digitaalista allekirjoitusta hallinnoivan Sertifiointikeskusen viestintäjohtajan Jaanus Kasen mukaan keskuksen virkamiehet ovat tänä vuonna tavanneet ahkerasti Suomen Väestörekisterikeskuksessa työskenteleviä kollegoitaan. Kokousten tavoitteena on ollut digitaalisen allekirjoituksen saaminen Suomen ja Viron välisessä tietoliikenteessä samaan asemaan, missä se on tällä hetkellä Viron sisällä. - Jos henkilö allekirjoittaa jonkun dokumentin Suomen sähköisellä henkilökortilla, ja toinen henkilö Viron kortilla, on lopputuloksena molemmassa maassa tunnustettu laillinen asiakirja, Kase kertoo.

Jaanus Kase toteaa kuitenkin, että tämän Larkonkin elämää merkittävästi helpottavan uudistuksen esteenä on Suomen puutteellinen lainsäädäntö. Virossa laki digitaalisesta allekirjoituksesta on voimassa jo vuodesta 2000 alkaen. Asianajaja Andres Hallmägi lähetti hiljattain lakiin nojautuen siviilprosessiin liittyen ensimmäisen asteen oikeusistuimelle sähköpostissa digitaalisesti allekirjoittamansa asiakirjan, jota alioikeus kuitenkin kieltäytyi ottamasta vastaan, koska siltä puuttui asiakirjan lukemiseen tarvittava ohjelma. Ylempi oikeusaste katsoi kuitenkin, että alioikeudella oli ollut mahdollisuus hankkia tarvittava ohjelma, mistä syystä sillä oli velvollisuus ottaa vastaan digitaalisesti allekirjoitettuja ja sähköisesti perille toimitettuja prosessiasiakirjoja.

Tämä oikeustapaus velvoittaa ennakkotapauksena Viron valtion viranomaisia ottamaan vastaan ja hyväksymään digitaalisella allekirjoituksella varustettuja asiakirjoja eli siis sähköisiä dokumentteja. Suomessa tuli 1.2.2003 voimaan laki sähköisestä asioinnista viranomaistoiminnassa. Se asetaa viranomaisille vastaavan velvoitteen ainoastaan sikäli, kun virastolla on siihen "tarvittavat tekniset, taloudelliset ja muut valmiudet". Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että sähköisen asioinnin salliminen riippuu täysin kunkin viraston johdon mielivallasta. Lain 5 $ 1 momenttiin onnettomasti lipsahtanut lyhyt sivulause itse asiassa mitätöi kokonaan muutoin täysin asiallisen lain. Tällaisen sammakon on Eduskunta säätänyt ja presidentti Tarja Halonen allekirjoittanut!

Belgiassakin on jo hyvän aikaa väännetty kättä samanlaisten ongelmien kanssa. Etsiessään apua pohjoisilta leveysasteilta belgialaiset tulivat siihen tulokseen, että on hedelmällisempää kysyä neuvoa virolaisilta kuin suomalaisilta, mistä Suomen viranomaiset olivat puolestaan lievästi närkästyneitä. Jaanus Kasen mukaan asiasta keskusteltiin perusteellisesti suomalaisten kollegojen kanssa marraskuun 2003 alussa pidetyssä kokouksessa. Tuossa neuvottelussa päädyttiin lopulta yhteiseen näkemykseen, että yhteistyötä voidaan jatkaa kolminkeskisenä.

Belgiassa on meneillään sähköisen henkilökortin kokeiluprojekti, mutta kukaan ei ole erityisesti miettinyt digitaalisen allekirjoituksen ja järjestelmien viemistä kansalaisten ulottuville. Belgiassa tunnetaan siten suurta mielenkiintoa Viron kokemuksia kohtaan. Belgialaiset saattavat hyvinkin ottaa käyttöön eräitä Virossa toiminnassa olevia sovelluksia. - Me olemme siitä pelkästään mielissämme, sillä maksuttomien neuvojen lisäksi ehkä onnistumme myymään jotain rahallakin, mikä puolestaan auttaisi meitä rahoittamaan Viron omaa projektia, Kase toteaa.

Larko lähetti hiljattain Suomen Väestörekisterikeskukseen kyselyn, jossa tiedusteli, onko Suomessa virkakunnan mielestä edellä mainitulla, helmikuun alussa voimaan tulleella lailla täytetty EU:n sähköistä asiointia koskeva direktiivi. Vastauksena Larko sai pitkähkön kirjeen ylitarkastaja Tuire Saaripuulta. Siinä asian tekninen puoli oli selitetty perusteellisesti ja niin selkeästi, että tekniikkaa teoriassa tuntematon nettikirjoittajakin sen ymmärsi. Jostain syystä Larkosta kuitenkin tuntuu, että varsinainen kysymys jäi vastausta vaille.

Toisin kuin Virossa ovat Suomessa poliitikot antaneet virkamiehille tehtäväksi vähentää byrokratiaa. Virastot ja niiden johtajat eivät ymmärrettävästi ole siitä kiinnostuneita - kukapa haluaisi sahata oksaa, jolla itse istuu. Jos sähköinen asiointi mahdollistettaisiin laajassa mitassa, ei enää tarvittaisi tuhansia virkamiehiä, joiden pääasiallisena tehtävänä on siirrellä paperikasoja edestakaisin. Virolainen IT-asiantuntija Peeter Marvet kiteyttää asian osuvasti yhteen lauseeseen: -Viro on saanut digimaaottelussa Suomesta luovutusvoiton.

Lue myös:

Europassi ja kirjekyyhky