Silloin tällöin Suomesta Venäjälle matkalla olevat rekka-autot juuttuvat useaksi päiväksi kilometrien pituisiin jonoihin raja-asemille. Tavallisesti ruuhkat johtuvat jostain yllättäen voimaan tulleesta uudesta Venäjän laista tai määräyksestä. Kuljettajilta vaaditaan useinkin milloin yhtä, milloin toista tai kolmatta autoa, lastia tai kuskia itseään koskevaa todistusta tai dokumenttia, jota kuljettajalla ei tietenkään ole, koska Venäjän viranomaiset eivät ole vaivautuneet etukäteen ilmoittamaan, että sellaista vaaditaan. Kuljetuksia koskevat vaatimukset ovat lähes poikkeuksetta kansainvälisten tulli- ja rahtisopimusten vastaisia.

Tavallisesti ongelma ratkeaa vasta Suomen Liikenne- ja Viestintäministeriön tai Ulkoministeriön puututtua asiaan. Neuvotteluissa tulee usein ilmi, että Venäjän vaatimusten todellisena tarkoituksena on painostaa myönnytyksiä jossain toisessa asiassa, joka ei välttämättä edes mitenkään liity kulloiseenkin rajalla sekaannusta aiheuttaneeseen määräykseen. Joskus on kysymyksessä paikallisviranomaisten oma-aloitteisuus, josta Venäjän hallitus väittää olevansa tietämätön.

Kansainvälisiä käyttäytymissääntöjä rikkovassa shakkipelissään Venäjä uhraa silloin tällöin sotilaan saavuttaakseen jonkun tärkeämpänä pitämänsä tavoitteen. Näin tapahtui mm. vuoden 2002 loppukesästä laivamatkustajien viisumiasioissa. Silja Line'n piti aloittaa 28. elokuuta viisumivapaat päiväristeilyt Helsingistä Pietariin. Venäläisten kanssa oli jo sovittu kaikista käytännön järjestelyistä, mutta edellisenä päivänä ilmoitettiin, että matkustajilta sittenkin vaaditaan viisumeita. Viisumivaatimus koski myös jo pitkän aikaa käynnissä olleita viisumittomia Viipurinristeilyjä, jotka Kristiina Cruises joutui heti lopettamaan.

Siljalle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin tarjota matkustajille Pietarin asemesta risteilyä Riikaan. Pietarin lisäksi turistien raha jäi saamatta myös Viipurin liike-elämältä, jolle se oli tuntuva taloudellinen isku. Venäjä piti siirtoa kuitenkin taktisesti tarkoituksenmukaisena, koska samaan aikaan neuvoteltiin EU:n kanssa Kaliningradin alueen viisumikysymyksestä. Haluttiin painostaa Suomen hallitusta puoltamaan EU:ssa Venäjälle edullisia ratkaisuja.

Ulkosuhteissa Venäjän pääperiaatteena on noudattaa sopimuksia vain silloin, kun niiden noudattamisesta on itselle jotain konkreettista hyötyä. Valtiollisella tasolla se ilmenee muun muassa siten, että Venäjä kieltäytyy allekirjoittamasta jo aikoja sitten neuvoteltua rajasopimusta Viron kanssa. Sopimusta ei allekirjoiteta niin kauan kuin sen solmimatta jättämisestä ei ole Venäjälle suoranaista vahinkoa, ja arvellaan voitavan kysymystä avoimena pitämällä kiristää joitain muita myönnytyksiä Virolta, NATO:lta tai EU:lta. Samanlaisista syistä Venäjä soveltaa kaupankäynnissä Viron kanssa WTO:n periaatteiden vastaisia kaksoistulleja.

Sopimusten noudattaminen valikoivasti on Venäjällä suorastaan maan tapa. Monet lännen liikemiehet ovat joutuneet maksamaan kalliit oppirahat siitä, että eivät ole sopimusta solmiessaan älynneet ottaa tätä venäläisen sielun erityispiirrettä huomioon. Jos esimerkiksi tie on jo rakennettu valmiiksi tai metsä kaadettu ja puut viety pois, on työn tehneen firman turha kuvitella saavansa sopimuksen mukaista maksua, jos ei ole oivaltanut periä sitä etukäteen. Venäläinen tilaaja maksaa vain siinä tapauksessa, että siitä seuraa hänelle jotain konkreettista hyötyä. Asiaan kuuluu sekin, että samainen tilaaja on voinut saada jostain muualta juuri tuon työn tai palveluksen maksamiseksi lainaa tai avustusta, mutta on jo käyttänyt rahat johonkin parempaan tarpeeseensa. Sama koskee luonnollisesti myös venäläisille tavarantoimittajille esimerkiksi materiaalihankintoja varten maksettuja ennakkokorvauksia.

Vuoden 2001 kesällä Viron lehdistö kiinnitti huomiota Tallinnassa ja muutamissa Itä-Viron maakunnan kaupungeissa laittomasti toimiviin Venäjän yliopistojen ja korkeakoulujen n.s. filiaaleihin, jotka järjestivät laajamittaista venäjänkielistä korkeakouluopetusta vaivautumatta anomaan Viron lakien edellyttämää koulutuslupaa. Viron opetusministeriön kommenteista selvisi, että viranomaiset eivät olisi tienneet asiasta mitään ilman lehtikirjoittelua, koska "filiaalien" toiminnasta ei ollut saapunut ministeriöön ilmoitusta. Ministeriön kansliapäällikkö Peep Ratas perusteli TV-uutisissa virkakunnan mielenkiinnon puutetta toteamalla, että Opetusministeriö ei ole mikään poliisiviranomainen.

Internetissä 1.8.2001 ilmestyneessä vironkielisessä artikkelissa Larko kysyi sarkastisesti, pitääkö Saarenmaalla sijaitsevalle Sõrven niemelle ilmestyä Venäjän rajavartioston "filiaali" ennen kuin Viron Tasavallan hallitus huomaa, että jotain on mennyt vinoon. Venäjän opinahjot ovat jatkaneet laitonta toimintaansa Virossa kenenkään häiritsemättä. Vasta nyt, yli kaksi vuotta myöhemmin on hallitus herännyt toimimaan: Venäjälle on ilmoitettu, että Viro harkitsee korkeakoulututkitojen molemminpuolista tunnustamista koskevan sopimuksen yksipuolista irtisanomista.

Viime viikkoina on kansainvälisen uutiskynnyksen ylittänyt taas uusi näyte Venäjän olemattomasta luotettavuudesta. Omavaltainen padon rakentaminen alueella, jossa Venäjän ja Ukrainan välinen raja on tarkasti määrittelemättä, ei ole kaikkein parhaiden kansainvälisten käytössääntöjen mukaista. Perjantaina 24.10.2003 rakennustyöt keskeytettiin tekopyhästi siksi aikaa, kun Etelä-Amerikan vierailultaan kesken kotiin palannut Ukrainan presidentti Leonid Kuzma oli Tuzlan saarella, mutta niitä jatkettiin heti hänen poistuttuaan paikalta.

Sekä liikeasioissa että valtioiden välisissä suhteissa venäläisten kanssa tulee toimeen, kun muistaa, että kansainväliset tavat eivät ole Venäjän suhteissa normaalilla tavalla voimassa. Annettu sana ja kirjallinen sopimuskin voi pitää, mutta ei välttämättä. Venäläiset täyttävät ottamiaan velvoitteita siten kuin itse niitä tulkitsevat. Yleisistä tavoista poiketen neuvottelut venäläisten kanssa alkavat varsinaisesti vasta silloin, kun solmittu sopimus astuu voimaan ja sitä ryhdytään soveltamaan käytännössä.

Lue myös:

Venäjällä sotilasjuntta?