Euroopan Unionin jäsenvaltioissa on jo useita vuosia ollut käytössä ulkonäöltään yhtenäinen passi, joka vähitellen korvaa jäsenvaltioiden omissa väreissä olevat passit. Passi on väriltään bordeaux'n punainen, ja kansilehdelle on kansallisen symboliikan lisäksi kirjoitettu Euroopan Unioni. Suomessa suuri osa europasseista on osoittautunut valuvikaisiksi, mikä aiheuttaa sekä poliisille että kansalaisille ylimääräistä vaivaa. Tässä yhteydessä on ilmennyt, että poliisin IT-taidoissa on parantamisen varaa.

Suomessa punaisen europassin valmistuksesta vastaa IT-alalla toimiva firma Setec, jonka suurin osakkeenomistaja 40 % osuudella on Suomen Pankki. 23,2% Setec'in osakkeista kuuluu julkisoikeudelliselle tutkimus ja kehitysrahasto Sitralle. Muilta osin Setec'in osakepääoma on pääasiallisesti yksityisomistuksessa. Passien ja henkilökorttien lisäksi Setec'in toimialaan kuuluvat mm. korkean teknologian sovellukset verkkopankkitoiminnan, verkkokaupan ja mobiiliyhteyksien alalla.

Setec kehuskelee kotisivuillaan, että Suomessa viime vuosisadan loppupuolella käyttöön otettua europassia pidetään kansainvälisesti yhtenä maailman turvallisimmista passeista. Passin turvaelementtien piti olla huippuluokkaa ja passi itsessään lähes mahdoton väärennettävä. Kotisivuilla väitetään myös, että europassin valmistusmateriaali kestää takuuvarmasti vähintään passin normaalin käyttöajan eli 10 vuotta.

Valitettavasti asiat eivät todellisuudessa menneet aivan niin hyvin. Suuri osa varhaisimpina vuosina annetuista europasseista on noin viiden vuoden käytön jälkeen osoittanut hajoamisen merkkejä. Setec onkin julkisuudessa tunnustanut, että europassin alkutaipaleella oli materiaalin ja valmistusprosessin suhteen ongelmia, joiden väitetään jo nyttemmin ratkenneen suotuisasti.

Larkokin havaitsi hiljattain europassin ongelmat. Larkolla ei ole aikaisemmin ollut passinsa kanssa mitään ongelmia, mutta pari viikkoa sitten ilmoitti rajavartija Helsingin satamassa, että passi pitäisi ensi tilassa kiikuttaa poliisiin vaihdettavaksi. Muussa tapauksessa Larkolle voisi tulla suuria ongelmia, jos passissa havaittava alkanut hajoaminen etenisi loppuun saakka ulkomailla ollessa.

Koska Larko aikoinaan maksoi suurehkon leimaveron 10 vuoden passista, ei Larko ollut erityisen innostunut maksamaan uutta veroa (nykyisin 67 euroa) europassinsa käyttöajan puolivälissä. Onneksi selvisi, että sitä ei tarvitsekaan maksaa. Itäkeskuksen poliisipiirissä Larkolle luvattiin täsmälleen alkuperäisen passin voimassoloaikaan - 5.11.2008 - saakka kelpaava uusi passi suorastaan valtion kustannuksella. Sen sijaan Larkoa velvoitettiin tuomaan poliisille passikuva kaksin kappalein. Kuva ei saisi olla vuotta vanhempi.

Larko esitti tässä vaiheessa vastalauseen. Koska passinhaltija on nykyisen passin valokuvasta täysin tunnistettavissa - senhän oli tarkoitus olla passissa vielä seuraavat viisi vuotta - voisi valtio Larkon mielestä kaivaa arkistoistaan tuon kuvan, joka epäilemättä sieltä digitaaliseen muotoon tallennettuna löytyy. Passitoimiston täti soitti jonnekin korkeammalle taholle sekä ilmoitti puhelun päätteeksi, että Larko ei saa passia, jos ei tuo uutta kuvaa kahtena kappaleena. Kansalaisten passikuvat kuulemma hävitetään kahden kuukauden kuluessa passin antamisesta.

Tätä väitettä Larko ei kylläkään usko. Ehkä niitä kuvia ei anneta tavallisten passipoliisien käyttöön, mutta Larko ei usko, että valtio olisi niin tyhmä, että hävittäisi ne. Koska kansalaisten enemmistöllä on passi, muodostavat passikuvat ainutlaatuisen kasvogallerian kansalaisista eli mainion rekisterin potentiaalisista ministerinmurhaajista ja vallankumouksellisista. Arvattavasti kuvat ovat visusti tallessa jossain Suojelupoliisin tietokannassa. Mutta se siitä!

Larko otti piloillaan lompakostaan esille Pärnun Uuden Taiteen Museon ystävänkortin, johon on liimattu passikuvan kokoinen valokuva Larkosta. Sen nappasi tämän vuoden tammikuussa puolihuolimattomasti puhelinkamerallaan Peeter Marvet Tallinan TV-talossa juuri ennen Richard Tondin keskusteluohjelman nauhoituksen alkua. Jopa Larko, joka ei ole mikään varsinainen valokuvauksen asiantuntija, ymmärsi, että se kuva ei mitenkään täytä tiukkoja passikuvan vaatimuksia. Mutta tulipahan lähinnä huumorimielessä kysyttyä.

Passitäti tuskin vilkaisikaan valokuvaa sekä ilmoitti Larkon suureksi yllätykseksi, että toki tuo kuva kelpaa. Larko tarjosi kuvaa digitaalimuodossa; onhan se joka puolella Internettiä olemassa, ja sattumoisin Larkolla oli mukana korppukin, johon se samainen kuva on tallennettu. Mutta eihän toki sivistysvaltiossa voi niin yksinkertaisesti asioida: Larkon olisi toimitettava kuva poliisipiiriin fotopaperille tulostettuna ja kahtena kappaleena. Paperiversiosta kuva sitten skannattaisiin takaisin digimuotoiseksi. Poliisilla ei ole mukamas ohjelmaa digitaalisessa muodossa olevan tiedoston avaamiseksi!

Jatkaakseen asiaa huumorin kannalta Larko soitti ystävälleen valokuvaajalle, joka on varttuneessa iässä päässyt sinuiksi tietokoneen kanssa. Hänellä oli kaikki tarvittavat laitteet ja ohjelmat tähän tarkoitukseen olemassa. Ja hän ymmärsi huumoria.

Kokenut valokuvaaja havaitsi Larkon tuomassa kuvatuksessa vähintään 4-5 yksityiskohtaa, jotka eivät täyttäneet passikuville asetettuja vaatimuksia. Hän oli vilpittömästi hämmästynyt, että passitäti ei ollut kiinnittänyt niihin huomiota. Esimerkiksi Larkon kasvot olivat kuvassa liian pienet. Television meikkistudio ei vastaa lain määräystä vaaleasta taustasta. Ja niin edelleen.

Mutta kuvaajaystävä tahtoi osallistua pilantekoon. Laitteistonsa ja ohjelmistonsa sekä rautaisen ammattitaitonsa avulla hän työsti tunnissa lain vaatimukset täyttävät kuvat. Ne eivät toki olleet valokuvaustaiteen mestariteoksia, mutta tulos oli varmasti paras mahdollinen niissä olosuhteissa.

Larko tallusti takaisin poliisipiiriin. Passitädin tilalla oli tällä kertaa passipimu, jonka mielestä kuvat olivat laadultaan heikonpuoleiset. Skannaaminen ei arvattavastikaan parantaisi niiden laatua. Larko mainitsi, että oli aamulla tarjonnut kuvaa (todellisuudessa se ei enää ollut aivan sama kuva, mutta sitä ei pimun tarvinnut tietää) digitaalisessa muodossa, mutta se ei ollut kelvannut. - Niin, meillä ei ole sen avaamiseen tarvittavaa ohjelmaa, kuului jo ennestään tuttu vastaus.

Varsin mielenkiintoista! Mitähän poliisi mahtaisi saada aikaan skannerilla, jos ei sillä ole edes jpg-muotoisen tiedoston avaamiseen tarvittavaa ohjelmaa? Kysymys on todellisuudessa siitä, että poliisipiirissä ei tiedetä, että sellainen ohjelma on aivan varmasti olemassa. Onhan toki helpompi vaatia asiakasta tuomaan paperille tulostettu kuva (vieläpä kaksin kappalein) kuin käyttää luovasti hyväksi käytettävissä olevia resursseja asioinnin helpottamiseksi!

Larko kirjoitti Peeter Marvetille, että jos hänellä on tekijänoikeuksiensa nojalla korvausvaatimuksia, tulee ne osoittaa Suomen valtiolle. Europassin valuvikahan ei suinkaan ole Larkon syy, minkä valtiokin on epäsuorasti tunnustanut jättäessään uudesta passista leimaveron perimättä. Tästä tietysti seuraa, että valtion vastattavaksi kuuluvat kaikki asiasta aiheutuvat kulut, esimerkiksi tekijänoikeuskorvaukset.

Ensi viikolla Larkon pitäisi saada uunituore ja vielä viisi vuotta voimassa oleva passinsa. Toivottavasti se myös kestää käyttöaikansa loppuun. Nykyinen passi tulee valitettavasti luovuttaa pois, sillä Setec haluaa nuuskia sen perusteellisesti tullakseen viisaammaksi valmistusvikansa suhteen. Eipä tuossa mitään, tokihan Larko haluaa auttaa valuvian syyn selvittämisessä!

Itäkeskuksen poliisipiirissä Larkolta kysyttiin puhelinnumeroa siltä varalta, että asiassa ilmenisi ongelmia. Vaikka se ei varsinaisesti salaisuus olekaan, Larko ei periaatteessa hoida tämänkaltaisia asioita puhelimitse. Larko tarjosi sen sijaan sähköpostiosoitettaan. Se ei kuitenkaan kelvannut poliisille, koska poliisipiiristä ei lähetetä asiakkaille sähköpostia. Jos Larkolle ei saa soittaa, lähetetään mahdolliset ilmoitukset kakkospostissa eli 3-4 päivän viiveellä.

Larkolla olisi korkeimmalle poliisijohdolle rakentava ehdotus. Tulkaa viimeinkin jo 2000-luvulle! Opettakaa poliisipiirien henkilöstölle, millaisella ohjelmalla jpg-tiedoston saa auki! Se onnistuu varsin monella ohjelmalla. Ja opettakaa henkilöstöllenne myös sähköpostin käyttö! Kirjekyyhky ei ole enää e-yhteiskunnassa käyttökelpoinen viestintäväline.

Lue myös:

Virolle luovutusvoitto digimaaottelussa