Eduskunnan puhemies Paavo Lipponen kiertää ympäri Eurooppaa junttaamassa itseään Euroopan Unionin huippuvirkoihin. Larko tuntee Lipposen liki kahden vuosikymmenen ajalta. Tällä perusteella Larko katsoo voivansa todeta, että lähes kuka tahansa - ehkä Silvio Berlusconia lukuunottamatta - on sopivampi EU:n johtotehtäviin kuin Paavo Lipponen.

Euroopan Unionille valitaan uusi komissio viimeistään vuonna 2004. Mikäli Romano Prodin johtama komissio kaatuu korruptioskandaaliin, vähintään väliaikaisen komission valinta voi tulla ajankohtaiseksi jo aikaisemminkin. Riippuen siitä, millaiseksi EU:n perustuslaki muotoutuu, voi lähitulevaisuudessa avautua lisää huippuvirkoja. Jos hallitusten välisessä konferenssissa niin sovitaan, valitaan Euroopalle presidentti ja ulkoministeri.

Paavo Lipponen ei ole salannut kiinnostustaan EU:n johtotehtäviin. Komission puheenjohtajuus lienee Lipposen vähimmäistavoite. Tavallisen rivikomissaarin virka olisi Paavolle ehkä liian vähäpätöinen posti. Valinta Unionin ensimmäiseksi ulkoministeriksi tai suorastaan presidentiksi olisi jo varsinainen lottovoitto Lipposelle. Euroopallle se olisi sitä vastoin suurehko onnettomuus.

Paavo Lipponen oli Suomen pääministerinä yhtäjaksoisesti kahdeksan vuotta. Tuona aikana Suomi vakiinnutti asemansa EU:n jäsenmaana. EU:n itsensä kannalta aika oli historiallinen: käyttöön otettiin yhteinen eurovaluutta ja sovittiin Unionin historiallisesta laajentumisesta. Tuohon jaksoon sisältyi myös Suomen ensimmäinen EU-puheenjohtajuus. Lipposella on siten epäilemättä erittäin laaja kokemus Euroopan Unionin päätöksenteosta.

Jos EU:lle oltaisiin valitsemassa keisaria tai diktaattoria, olisi Paavo Lipponen ihanteellinen ehdokas virkaan. Miehen luonteenpiirteet sopisivat mainiosti itsevaltiaan tehtävään. Lipponen kuuntelee sujuvasti keskustelua ja runnoo sen jälkeen suvereenisti mielensä mukaiset päätökset läpi. Poikkipuoliset mielipiteet hän siirtää tylyn päättäväisesti syrjään.

Larko harrasti politikointia 1980-luvulla, jolloin Lipponen toimi Helsingin Sos.dem. Piirin puheenjohtajana. Piirikokouksissa Paavo jätti kannatettuja ehdotuksia huomioimatta, jos ne eivät olleet hänelle mieleisiä. Hän myös painosti ja uhkaili piirikokousedustajia, jotka eivät älynneet ajoissa sulkea suutaan. Tästä Larkolla on omakohtaisia kokemuksia.

Vuoden 1988 kunnallisvaalien jälkeen piirikokous päätti äänestyksen jälkeen pudottaa Ylermi Rungon kaupunkisuunnittelulautakunnasta. Lipposelle demokratia ei sillä kertaa sopinut, mistä syystä piiritoimikunta puheenjohtajansa vaatimuksesta käveli järjestön korkeimman päättävän elimen ylitse ja palautti Rungon lautakuntaan. Paavo Lipposen mielestä demokratia onkin sitä, että hänen kantansa voittaa, maksoi mitä maksoi.

Puhemies Lipponen teki 11.8.2003 ns. "maakuntamatkan" Kontulaan suuren mediahuomion säestämänä. Tosiasiassa tilaisuus oli rivikontulalaisilta suljettu (ks. Lipponen kävi Kontulassa - kuulema). Tätä seikkaa tiedotusvälineissä ei kuitenkaan juuri mainittu. Lipposen valta Suomessa on niin totaalinen, että muutoin kriittinen media nuoleskelee häntä häpeämättä.

Pääministeri Matti Vanhanen suositteli lämpimästi YLE:n päministerin haastattelutunnilla 12.10.2003 Paavo Lipposta EU:n huippuvirkoihin. Vanhasella lienee tässä(kin) asiassa ketunhäntä kainalossa. EU:n presidenttinä, ulkoministerinä tai komission puheenjohtajana Paavo ei arvattavasti ehtisi puuttua Suomen hallituksen toimintaan ainakaan yhtä paljon kuin Eduskunnan puhemiehenä ja SDP:n puheenjohtajana.

Euroopan Unionia on syystäkin moitittu demokratiavajeesta. Jos komission puheenjohtajaksi tai muihin huippuvirkoihin valitaan Paavo Lipposen kaltainen despootti, ei demokratia EU:ssa takuulla lisäänny. Silvio Berlusconia tuskin valitaan EU:n johtotehtäviin, sillä hänen toimintansa Italian pääministerinä osoittaa luovuutta henkilökohtaisten ja valtakunnan etujen yhdistämisessä. Berlusconia lukuunottamatta lähes kuka tahansa muu on sopivampi EU:n huippuvirkoihin kuin Paavo Lipponen.