Ruotsalaiset päättivät kansanäänestyksessä selvällä enemmistöllä olla vaihtamatta kruunuaan euroon. Päätöksestä on vahinkoa lähinnä ruotsalaisille itselleen, vaikka monet heistä ehkä luulevat vahingoittaneensa vihaamaansa Euroopan Unionia. Ei-puolen argumenttien logiikassa olisi ollut parantamisen varaa. Tämä seikka ei Ruotsin olosuhteissa ole millään tavalla ainutlaatuinen - pikemminkin päinvastoin.

Kun Ruotsista vuonna 1995 tuli Euroopan Unionin jäsen, liittymissopimuksessa oli maininta, että Euroopan yhteistä valuuttaa euroa ei oteta Ruotsissa käyttöön ilman kansanäänestystä. Sellaista klausuulia tarvittiin euroskeptikkojen rauhoittamiseksi. Vuoden 1994 syksyllä pidetty kansanäänestys EU-jäsenyydestä päättyi jäsenyyden kannattajien niukkaakin niukempaan voittoon. Ilman eurovarausta tulos olisi todennäköisesti ollut päinvastainen.

Vaikka Ruotsi on EU:n jäsen jo yhdeksättä vuotta, ruotsalaiset eivät ole osanneet kunnolla päättää, haluavatko olla Unionissa vai sen ulkopuolella. Esimerkiksi europarlamentin vaaleissa ruotsalaiset jakaantuvat yhä vieläkin EU:n kannattajiin ja vastustajiin sen sijaan, että kunnioittaisivat vuoden 1994 kansanäänestyksessä tekemäänsä päätöstä ja ajaisivat asioitaan EU:ssa rakentavasti. Rintamalinjat ovat suorastaan puolueiden sisällä. Erityisesti hallituspuolue sosialidemokraatit on pahasti hajallaan euroaisoissa.

Ruotsalainen käsitys kansainvälisestä yhteistyöstä on sellainen, että he opettavat muille, miten asiat on hoidettava. Heillä on mielestään hallussaan kaikki maailman viisaus. Ruotsissa ollaan vilpittömästi hämmästyneitä siitä, että tämä asenne ei ole osoittautunut menestykselliseksi Euroopan Unionissa. Se puolestaan antaa euroskeptikoille lisää vettä myllyyn: miksi ihmeessä jäädä EU:hun, jossa Ruotsin sanaa ei kuulla?

Ruotsin talous on tällä hetkellä Euroopan Unionin keskimääräistä hiukan parempi. Ruotsin kruunu on kansainvälisillä valuuttamarkkinoilla reippaasti aliarvostettu, mikä hyödyttää ennen kaikkea Ruotsin vientiteollisuutta. Asiat eivät kuitenkaan välttämättä jää ikuisiksi ajoiksi tälle tolalle. Larko ei ole ollenkaan varma, etteikö jossain kansainvälisen valuuttakaupan takahuoneissa parhaillaan aprikoitaisi, pitäisikö ruotsalaisille järjestää oikein ruma oppitunti.

Eurosta kieltäytyminen on epäilemättä pitkällä aikavälillä Ruotsin taloudelle vahingollinen päätös, joskaan se ei välttämättä tunnu aivan heti. Suoranainen vahinko kielteisestä päätöksestä tulee kuitenkin poliittisella tasolla. Itseensä käpertyminen vähentää Ruotsin ennestäänkin heikkoja vaikutusmahdollisuuksia EU:ssa.

Vaikutusmahdollisuudet olivat pääasiallinen argumentti sekä euron kannattajien että vastustajien propagandassa. Vaalihuoneistoissa tehdyn ovensuukyselyn mukaan se oli vastustajien joukossa kaikkein tärkein argumentti. Heidän mielestään kruunun säilyttäminen jättää päätösvallan talouteen liittyvissä kysymyksissä Ruotsiin. Globaalitalous ei kuitenkaan enää pitkään aikaan ole toiminut sillä tavalla. Euron kannattajat olivatkin sitä mieltä, että osallistumalla päätöksentekoon suuremmassa kokonaisuudessa pieni kansa ja valtio päättää tosiasiassa enemmän kuin pitäessään omissa käsissään sata prosenttia ei mistään!

Ennen kansanäänestystä spekuloitiin paljonkin, missä määrin Anna Lindhin murha vaikuttaa äänestystulokseen. Ei-äänten saama 56 prosentin kannatus osoittaa, että ne puheet on syytä lopettaa tarpeettomina. Valitettavasti emme saa koskaan tietää, millainen kansanäänestyksen tulos olisi ollut ilman murhaa.

Ruotsin kristillisdemokraattien puheenjohtaja Alf Svensson kommentoi Ruotsin televisiossa äänestystulosta toteamalla, että Ruotsissa ei ole osattu ankkuroida EU:n jäsenyyttä kansan syviin riveihin. Ruotsalaiset käyttäytyivät jälleen kerran kuin koiranpentu, joka puree omaa häntäänsä ja haukkuu kissanpoikasta kivun takia. Ruotsi lähetti muulle Euroopalle selkeän sanoman: ruotsalaisten mielipiteestä ei tarvitse EU:ssa edelleenkään välittää. Hyvä niinkin, ainakin niin kauan kuin se mielipide on tällainen!