Venäjä ja Portugali ovat tunnetusti kovia jalkapallomaita, viimeksi mainittu peräti neljäntenä maailman rankinglistoilla. Sellaisten maiden voittamisesta saa mikä tahansa maajoukkue olla iloinen ja ylpeäkin. Suomella ja Virolla onnistui sellainen sankariteko samana iltana. Siitä riittää riemua Suomelahden molemmilla rannoilla.

Venäjän joukkueen johto oli etukäteen antanut ymmärtää, että tasapeliin Viroa vastaan suhtauduttaisiin yhtä viileästi kuin tappioon. Loppujen lopuksi venäläiset olisivat saaneet olla hyvinkin tyytyväisiä, jos olisivat selvinneet Tallinnan reissustaan tasapelillä. Rehellisyyden nimissä on todettava, että Venäjä kyllä varsin suvereenisti hallitsi peliä, mutta virolaisilta onnistui paremmin se kaikkein tärkein eli maalitilanteiden hyödyntäminen.

Viron 2-1 voitto Venäjästä oli varmasti yllätystulos. Sitä, että Suomi pieksi Portugalin vierasottelussa peräti 4-1, ei voi enää sanoa yllätykseksi, se oli suorastaan ihme! Sellaistahan jalkallo tosin onkin: pallo on pyöreä ja olosuhteet kentällä ovat molemmille joukkueille samat. Jonain kauniina päivänä voi hyvinkin sattua, että heikompi joukkue osoittautuu paremmaksi. Onneksi näitä pelejä ei pelattu sunnuntaina, sillä siinä tapauksessa maanantain Urheiluruutua olisi epäilty aprillipilailusta.

Peliä seuraavana aamuna Viron TV:n uutisissa pietarilainen jalkapallofani valitteli, että oli saanut maistaa vasta perustetun mellakkapoliisin pamppua. Iskut olivat kuulema tehneet kipeää. Se oli varmaankin myös poliisin tarkoitus; kuinka muuten mellakkapoliisi voisi rauhoittaa huligaaneja lehterillä?

Se nimenomainen nuorukainen saattoi hyvinkin olla täysin syytön stadionilla puhjenneeseen tappeluun. Ehkäpä hän sattui olemaan väärään aikaan väärässä paikassa. Mellakkapoliisin työn luonne poikkeaa siinä mielessä esimerkiksi rikostutkijan työstä, että mellakkapoliisin tulee ensin kiireesti hutkia ja vasta sitten tutkia, kuka mihinkin on syyllistynyt.

Venäjän yhteiskunta on kaukana länsimaisesta demokratiasta ja oikeusvaltiosta. Siinä mielessä Venäjä kyllä muistuttaa jo länsimaita, että siellä on omasta takaa jalkapallohuligaaneja, jotka matkustavat maajoukkueen perässä ympäri Eurooppaa tappeluita järjestelemässä. Jalkapallo on siitäkin huolimatta kansakuntia yhdistävä asia, huligaanit ovat onneksi marginaali-ilmiö.

Olisi epäilemättä liioiteltua väittää, että Suomi ja Viro ovat yhdessä illassa ottaneet paikkansa jalkapallon suurvaltojen joukossa. Sinne asti on molemmilla mailla vielä pitkä tie kuljettavana. Ottaen huomiooon, että täkäläinen ilmasto ei mahdollista ulkona pelaamista talviseen aikaan, ei ole kovinkaan todennäköistä, että Suomesta sen paremmin kuin Virostakaan koskaan tulisi yksi maailman johtavista jalkapallomaista. Se ei tietenkään estä iloitsemasta tämänkertaisista voitoista. Menestys kansainvälisillä jalkapallokentillä on täällä päin maailmaa varsin harvinainen herkku. Kun sitä kerrankin pääsee maistamaan, on toki syytä juhlimiseen.