Tasavallan Presidentti Tarja Halonen nimitti Suomen Pankin johtokunnan jäseneksi ansioituneen pankkimiehen Pentti Hakkaraisen. Presidentti käytti asiaa ratkaistessaan lainmukaisia valtuuksiaan. Halosen ratkaisua kritisoivat lehdet ja poliitkot voisivat miettiä, miksi presidentille on valtaoikeudet uskottu. Jos presidentti olisi sidottu pankkivaltuuston ja hallituksen esitykseen, ei häntä nimitysprosessissa tarvittaisikaan. Halonen on muodostanut Suomen Pankin johtajanimityksissä linjan, josta hänen on vastaisuudessa vaikea poiketa.

Eduskunnan pankkivaltuusto esitti yksimielisesti Esko Ahon ja Ilkka Kanervan nimittäimistä Suomen Pankin johtokuntaan. Valtuuston ehdotus ei kuitenkaan kelvannut ministeri Suvi-Anne Siimekselle, joka esittelevänä ministerinä ehdotti Pentti Hakkaraista. Siimeksen näkemykseen yhtyivät Vasemmistoliiton lisäksi vihreät ministerit.

Presidentti perusteli ratkaisuaan ilmoittamalla, että olisi ollut valmis nimittämään Ahon ja Kanervan, jos hallitus olisi ollut asiassa yksimielinen. Tästä voi päätellä, että pankkivaltuuston ehdotuksen kampitti nimenomaan Siimes. Vihreät tuskin olisivat ryhtyneet asiasta omin päin rähjäämään; nyt oli helppo peesata Vasemmistoliittoa äänestyksessä.

Mm. kaikkitietävä Helsingin Sanomat ja muu valtalehdistö on arvostellut kirpeästi presidentti Halosen ratkaisua parlamentarismin vastaisena. Epäilemättä ratkaisussa sai parlamentarismi jossain määrin kyytiä, mutta siitä voi tuskin presidenttiä syyttää. Jos kerran presidentille on itsenäistä päätösvaltaa uskottu, ei ole syytä ihmetellä, että hän sitä myös käyttää. Presidentti valitaan Suomessa suoralla kansanvaalilla. Olisi kansan halveksimista, jos kansan valitsemalla presidentillä ei olisi lainkaan päätösvaltaa.

Pankkivaltuuston jäsen Mauri Pekkarinen on vaatinut valtuustoa kokoontumaan ja miettimään tapahtunutta. Siinä ei ole mitään ihmeellistä sinänsä, saavathan pankkivaltuutetut toki kokoontua ja keskustella niin paljon kuin persaukset kestävät. Sen sijaan herättää kummastusta Pekkarisen vaatimus selvityksistä. Arvoisa pankkivaltuutettu vaatii selvitettäväksi, kuka on edustanut Suomen Pankkia keskusteluissa presidentti Halosen kanssa. Pekkarisen mielestä tulee myös selvittää, onko valtuustolla edellytyksiä jatkaa tehtävissään, onpa hän väläyttänyt omaa eroaankin valtuuston jäsenyydestä.

Tasavallan presidentti hankkii ratkaisujensa tueksi lausuntoja ja käy keskusteluja tarpeelliseksi katsomiensa tahojen kanssa. Hän ei ole keskusteluistaan kenellekään tilivelvollinen. Presidentin kanssa käydyt keskustelut ovat luottamuksellisia eivätkä kuulu pankkivaltuustolle eikä edes Pekkariselle, vaikka kuinka mieli tekisi kysellä. Pekkarisen mahdollinen ero pankkivaltuustosta ei ainakaan laskisi sen asiantuntemuksen keskimääräistä tasoa.

OikeusministeriJohannes Koskinen on Forssan Lehdessä esittänyt Suomen Pankin organisaatiota muutettavaksi siten, että kollektiivinen johtokunta lakkautetaan. Koskisen mukaan euroaikana riittäisi, että pääjohtaja yksin edustaisi pankin organisaatiota. Oikeusministerin ehdotus on kaikin puolin harkinnan arvoinen. Aloitteen asiassa voi tehdä hallitus tai vaikkapa pankkivaltuuston jäsenet yksittäisinä kansanedustajina. Larko tosin epäilee suuresti, tokkopa poliitikot haluavat tosissaan vähentää poliittisia palkkiovirkoja.

Oikeusministeri Koskinen huomautti Forssan Lehdessä, että koko johtajien mimitysprosessi meni farssiksi, koska pankkivaltuusto ei etukäteen neuvotellut presidentin kanssa Suomen Pankin nimityksistä. Tätä sietäisi Mauri Pekkarisen vaatimassa tuuletuskokouksessa vakavasti pohtia eikä kysellä, keiden kanssa presidentti on neuvotellut. Larko suosittelee, että kansanedustaja Pekkarinen kävisi Eduskunnan miestenhuoneessa katsomassa, mitä siellä olevaan peiliin on tästä asiasta kirjoitettu.

Tarja Halonen on kahteen otteeseen poikennut pankkivaltuuston ja hallituksen esityksistä nimittäessään johtajia Suomen Pankkiin. Molemmilla kerroilla hän on kahden poliitikon asemesta nimittänyt yhden pankkialan ammattilaisen. Presidentti Halosen on perin vaikea, jollei suorastaan mahdotonta poiketa omaksumastaan linjasta, kun asia tulee seuraavan kerran ajankohtaiseksi Matti Louekosken seuraajaa nimitettäessä. Demaritaustaisen presidentin olisi vaikeaa nimitää johtokuntaan sosialidemokraattia hylättyyään kahteen kertaan Kepun ja Kokoomuksen ehdokkaat. Jos oikeusministeri Koskisen ehdotus kuitenkin sitä ennen toteutuisi, niin presidentti pääsisi pulmasta kuin koira veräjästä.

Lue samasta aiheesta Aho ja Kanerva pankkiireiksi?