Siim Kallasen artikkelin lähtökohtana on luonnollisesti syyskuun 14. päivänä pidettävä kansanäänestys Viron liittymisestä EU:hun. Eurovastaisten propagandassa on väitetty, että ns. venäjänkortin käyttäminen EU-keskustelussa olisi perusteetonta. Kallaskin haluaisi mielellään uskoa sitä väitettä, koska siinä tapauksessa asiat olisivat vallan hyvin. Artikkelissaan entinen pääministeri esittää kuitenkin lukuisia esimerkkejä, joiden valossa todellisuus on päinvastainen.
Hallitusten vaihtuessa on naapurimaiden välillä tapana, että uusi ulkoministeri tapaa virkakautensa alussa nimenomaan naapurimaidensa kollegoja. Viron ulkoministerit ovat perinteisesti aloittaneet virkakautensa tapaamalla suomalaisen, ruotsalaisen, latvialaisen ja liettualaisen kollegansa. Sen sijaan Venäjän ulkoministerin puheille pääsyä on pitänyt suorastaan rukoilla. Venäjän ja Viron hallitustason kanssakäyminen on Kallasen mukaan riippunut siitä, missä määrin itselleen ystävälliseksi Venäjä arvioi kulloistakin Viron hallituskoalitiota.
Siim Kallas muistelee tapaamistaan pääministerinä Venäjän varapääministeri Valentina Matvijenkon kanssa. Viralliset keskustelut olivat sujuneet asiallisesti ja ystävällisen ilmapiirin vallitessa. Epävirallisissa tapaamisissa sekä erityisesti esiintyessään vierailun aikana julkisuudessa Matvijenko oli kuitenkin toistuvasti esittänyt yksityiskohtaisia ja Viron suvereenisuutta loukkaavia vaatimuksia Viron sisäpoliittisen kurssin muuttamisesta!
Kallas viittaa Venäjän lehdistön tapaan luonnehtia tämänhetkistä Venäjää toistaiseksi heikoksi. Kallasen mukaan on epäselvää, millainen sitten vahva Venäjä voisi olla, mutta entisen pääministerin mukaan Venäjä oli vahvimmillaan Stalinin aikana. Ja stalinistisia piirteitä Kallas Venäjällä näkeekin. Hän huomauttaa, että Venäjän presidentin saapuessa vierailulle Neuvostoliittoon kuuluneisiin, nykyisin itsenäisiin valtioihin kaikki nousevat seisomaan, kun soitetaan Stalinin ajalla käyttöön otettu Neuvostoliiton hymni. Tämä on äärimmäisen nöyryyttävää.
Vaikka Venäjä ei muodosta Virolle suoranaista sotilaallista uhkaa, on se koko palautuneen itsenäisyyden ajan kaikin muin tavoin pyrkinyt heikentämään Viron itsenäisyyttä. Viron kansalaisuus- ja kielipolitiikkaa on äänekkäästi arvosteltu kansainvälisillä foorumeilla ja lehdistössä. EU ja ETYK ovat toistuvasti todenneet Venäjän arvostelun aiheettomaksi.
Siim Kallas viittaa Venäjällä ilmestyneisiin raportteihin ja arvioihin, joiden mukaan Venäjällä olisi Baltian maissa joitain epämääräisiä "laillisia intressejä", joita niin balttien kuin Euroopankin tulee kunnioittaa. Hän ei ole havainnut, että esimerkiksi Suomella ja Latvialla olisi Virossa "laillisia intressejä", mutta Venäjällä niitä mukamas on.
Kallas kommentoi eurovastaisten väitettä, että kaikki EU:hun liittyneet valtiot, mm. Suomi, ovat menettäneet itsenäisyyttään. Uudistuspuolueen puheenjohtaja suosittelee lukemaan Max Jakobsonin, Lasse Lehtisen sekä Oleg Gordijevskin ja Inna Rogatchin hiljattain ilmestyneistä kirjoista, millainen itsenäisyys Suomella oli vuosina 1945-1991.Se ei ollut hääviä aikaa, ja se käy ennusteeksi siitä, miten itsenäinen olisi lännestä eristäytynyt Viro, jossa valtaan tulee Venäjälle mieleinen hallitus.
Siim Kallas päättää laajan artikkelinsa toteamalla, että länsi on aina uskonut Venäjän johtajista pelkkää hyvää. Uskottiin Stalinia, Hrustsovia, Gorbatsovia, Jeltsiniä. Ja nyt uskotaan Putinia. Kallaskin haluaisi uskoa (ja niin haluaisi Larkokin). Mutta voidakseen uskoa pitäisi "sulkea silmät ihmisoikeuksien rikkomisilta Venäjällä, peittää korvat, jotta ei kuulisi Venäjän median vaikenemista, tyhjentää muisti unohtaakseen, kuinka Venäjä on viimeisten 500 vuoden aikana Viron suhteessa käyttäytynyt".
Lue:
Siim Kallasen artikkeli