Kun Neuvostoliitto miehitti Viron ensimmäisen kerran kesäkuussa 1940, Viron aikaisemman lainsäädännön korvasi Venäjän Federatiivisen Sosialistisen Neuvostotasavallan rikoslaki. Sen nojalla oli varsin yksinkertaista tuomita kansalaisia rangaistukseen. Takautuvasti katsottiin rikokseksi mm. osallistuminen Viron Tasavallan muodostamiseen runsaat 20 vuotta aikaisemmin. Suuri määrä ihmisiä pidätettiin tai yksinkertaisesti katosi jäljettömiin. Turvallisuuselimet valmistelivat talvella 1940-41 tulevia joukkokarkotuksia.

Harmaa Talo Tartossa oli suurelle osalle neuvostoterrorin uhreista Etelä-Virossa ensimmäinen etappi pitkällä tiellä sortokoneiston läpi. Talo sijaitsee Riian ja Peplerin katujen kulmauksessa vastapäätä elokuvateatteri Ekraania. Larkon ensimmäinen käynti museoossa liittyy oleellisesti elokuviin. Ekraanissa näytettiin joulukuussa 2002 Viron vapaussodasta kertovaa uutuusfilmiä Nimet marmoritaululla. Larkon mielestä oli sopivaa käydä museossa kadun toisella puolella muistuttamassa mieleen, millaista sortohallintoa vastaan marmoritaulun nuoret sankarit aikoinaan taistelivat. Kiitokset vihjeestä kuuluvat Tarton matkailusäätiön neuvontapisteessä työskentelevälle Ursula Toomrille.

Museonhoitajan työpiste sijaitsee entisessä putkassa. Vierailijaa tervehtivät seinällä Felix Dzherzhinski ja itse Stalin. Putka on kalustettu kuulusteluhuoneeksi, joskin vankeja todellisuudessa kuulusteltiin talon ylemmissä kerroksissa. Neuvostoliiton turvallisuuspalvelun perustajan ja henkisen isän Dzherzhinskin reliefi on autenttinen: sen korjasi talteen Suojeluskunnan (Kaitseliit) jäsen toisen Tartossa sijaitsevan KGB-rakennuksen luovuttamisen yhteydessä Viron itsenäisyyden palauduttua vuonna 1991.

Vierailijalta pyydetään allekirjoitusta vieraskirjaan "kuulustelijan" pöydällä. Kirjan pikainen selailu paljastaa, että kävijöitä joulukuun 2002 alkupäivinä on ollut harvakseltaan. Seuraavana päivänä on kuitenkin suuri ryhmä suomalaisia tulossa opastetulle kiertokäynnille. Tieteilijä Pearu Kuusk Tarton Kaupunginmuseosta kertoo, että KGB-museossa kävi vuonna 2001 noin 3100 vierailijaa, joista suuri osa oli ulkomaalaisia.

Harmaan Talon kellarivankilan käytävä on täsmälleen neuvostoaikaisessa kunnossa. Käytävän päässä seisoo vaikuttavannäköinen KGB:n vanginvartijan vahapatsas (ylimmäinen kuva). Tarton entiset poliittiset vangit ovat ristineet vahavartijan Volodjaksi Harmaassa Talossa työskennelleen vartijan mukaan, jonka sanotaan elävän Tartossa tänä päivänäkin. Pearu Kuusk vahvistaa, että sen niminen vartija oli todellakin 1940- ja 50-luvuilla olemassa ja on tällä hetkellä eläkeläisenä Tartossa. Vaikka vahanukke tuskin muistuttaa kasvonpiirteiltään entistä vanginvartijaa, on Volodjan nimi jäänyt puhekielessä sitkeästi käyttöön.

Käytävän lisäksi osa selleistä on entisaikaisessa asussaan. Entisöity on mm pinnaltaan alle neliömetrin suuruinen karsseri, jossa vankien piti viettää yö ennen kuulusteluun viemistä. Karsseriputka on siten suunniteltu, että siellä on käytännöllisesti katsoen mahdotonta seistä suorassa, istua tai maata.

Osassa vankityrmistä on KGB-museon pysyvä näyttely, joka kuvaa kattavasti kommunismin ihmisyydenvastaisia rikoksia sekä virolaisten vapaustaistelua miehityksen vuosikymmeninä. Näytteille on pantu runsaasti valokuvia ja esineitä Siperian Gulag-vankileireiltä. Esineiden joukossa on mm. eräälle tunnetuimmista poliittisista vangeista, mykyiselle kansanedustajalle Enn Tartolle kuulunut radiovastaanotin, joka on rakennettu yhdistelemällä osia kahdesta radiosta. Sen avulla Enn Tarto sai tietoa vapaan maailman tapahtumista, joskin rouva Piret Tarton mukaan vastaanotin on rakennettu ja sitä on käytetty Enn Tarton ollessa vapaalla jalalla.

Sen lisäksi, että miehityksen aikana vangittiin ja karkotettiin suuri määrä kommunistihallinnon vastustajia, venäläiset panivat kahteen otteeseen toimeen massiivisen joukkokarkotuksen Siperiaan. Ensimmäinen kyyditys alkoi kesäkuun 14. päivän vastaisena yönä 1941. Maakunnittain laadittujen listojen mukaan oli tarkoitus karkottaa 11.102 ihmistä

Ketään karkotetuista ei tuomittu oikeudenkäynnissä, kyydityslistalle saattoi joutua pelkästään pahantahtoisen ilmiantokirjeenkin perusteella. Karkotus oli suunniteltu toteutettavaksi yhden vuorokauden aikana samanaikaisesti kaikissa kolmessa Balttian maassa, mutta käytännössä operaatio oli ohi vasta kesäkuun 17. päivänä. Monissa tapauksissa listalla olevia henkilöitä ei tavoitettu, jolloin saatettiin ottaa näiden tilalle satunnaisesti joku, joka oli väärään aikaan väärässä paikassa. Kyydittäjät eivät toki halunneet jättää määrättyä kiintiötä täyttämättä!

Ensimmäisessä suuressa karkotusaallossa teki vaivalloisen junamatkan Siperiaan yli 10.000 ihmistä. Alle puolet heistä selvisi hengissä ja saattoi palata kotimaahan sodan jälkeen. Toinen suurkyyditys alkoi 25. maaliskuuta 1949. Silloin joutui kotinsa jättämään yli 20.000 virolaista. Vuoden 1949 maaliskuun kyydityksen vuosipäivänä (25.3.2003) avataan Harmaan Talon suurimmassa putkassa erikoisnäyttely karkotusten teemalla.

KGB-museon pysyvä näyttely kuvaa neuvostomiehityksen vastaista taistelua sekä Virossa että ulkomailla. Valokuvia on mm metsäveljistä eli Viron metsiin sodan jälkeen paenneista entisistä sotilaista, jotka hyökkäsivät neuvostojoukkoja vastaan sekä sabotoivat neuvostohallintoa vielä pitkään 1950-luvullakin. Lähinnä koululaisten vastarintajärjestöjen toiminnasta on esillä valokuvia ja lentolehtisiä. Lentolehtisten levittämisen lisäksi salaiset nuorisojärjestöt räjäyttivät tai tuhrivat miehittäjien pystyttämiä patsaita sekä nostivat vaivihkaa salkoon Viron sinimustavalkoisen lipun itsenäisyyspäivänä 24. helmikuuta.

FAKTOJA KGB-MUSEOSTA:

Osoite	Riia 15b, Tartto
Puhelin	+372 7 461 717 +372 7 461 914
Aukioloajat	Ti-La 11-16
Pääsymaksu	3 ja 5 EEK
Opastetut käynnit	50 EEK viroksi (koululaiset 25 EEK) 80 EEK englanniksi
Lisätietoja	Pearu Kuusk, pearu.kuusk@katarina.ee

Artikkelissa on käytetty tietoja KGB-museon kotisivuilta.

Erityinen kiitos: Pearu Kuusk, Tarton Kaupunginmuseo!

HUOM:Edellä mainittu maaliskuun kyydittämistä kuvaava erikoisnäyttely on avattu toukokuun 2003 loppuun saakka.

Katso kuvia näyttelystä Larkon vironkielisiltä sivuilta.