YLEn TV2 esitti vappuaattona dokukenttielokuvan Monica Lewinski mustaa ja valkoista. Filmissä näytettiin, kuinka Monica ensimmäistä kertaa vastasi yleisön edessä kysymyksiin siitä, mitä ei olisi alunperinkään pitänyt julkistaa. Elokuvan varsinainen aihe oli kuitenkin amerikkalaisen yhteiskunnan äärimmäinen kaksinaismoraalisuus.

Larko näki elokuvan jo maanantai-iltana Viron TV:n esittämänä, vaikka alkuun kovasti epäilyttikin ryhtyä sitä katsomaan. Larko ei ole edes lukenut Monica Lewinskin ja presidentti Bill Clintonin sukupuolisen kanssakäymisen yksityiskohtaista kuvausta Kenneth Starrin raportista, ja lukematta se taitaa jäädäkin. Larkon mielestä kahden täysikäisen ihmisen väliset seksisuhteet eivät kuulu julkisuuteen edes siinä tapauksessa, että toinen heistä on Amerikan presidentti. Clintonin ja Lewinskin lisäksi asia voisi kuulua korkeintaan Hillary Rodham Clintonille, mutta ei kellekään muulle.

Kun jääkiekkolähetys Suomen kanavalla sopivasti päättyi juuri ennen Monica Lewinskin esiintymistä, Larko päätti kuitenkin siirtyä Viron kanavalle ainakin joksikin aikaa. Ei puuttunut paljoa, että telkkari olisi tullut välittömästi suljettua aivan muusta syystä. Kanavalla ryhtyivät nimittäin ennen filmin alkua mielipiteitään vaihtamaan Viron TV:n ulkomaantoimittaja Astrid Kannel ja Eesti Ekspressin kulttuuritoimittaja Barbi Pilvre, joista varsinkin viimeksimainittu on feministinkin maineessa. Sellainen elokuvan sisällön selittäminen etukäteen ärsyttää Larkoa suunnattomasti: ikään kuin katsoja ei osaisi itse tehdä lainkaan johtopäätöksiä siitä, mitä ruudussa näkyy. Larko menikin keittiöön voileipää tekemään ja jätti rouvat höpöttämään keskenään ruudussa. Kyökistä palatessa filmi oli juuri alkanut.

Kuten tiedetään oli Kenneth Starr oikeusministeri Janet Renon nimittämä erikoissyyttäjä, jonka tehtävänä oli selvittää, oliko presidentti Clinton mahdollisesti rikkonut lakia Whitewaterin nimellä tunnetuja kiinteistökauppoja tehdessään. Nuo kiinteistökaupat setvittiin perusteellisesti Starrin tutkimuksissa, mutta syyttäjä ei kyennyt näyttämään toteen, että Clinton olisi syyllistynyt minkäänlaisiin laittomuuksiin. Starr ei voinut tyytyä niin laihoihin tuloksiin vaan halusi panna presidentin käpälälautaan, maksoi mitä maksoi. Niinpä hän keskittyi tutkimuksissaan selvittämään, oliko joku mahdollisesti valehdellut vastatessaan kysymyksiin, joita ei olisi alunperinkään pitänyt esittää.

Bill Clinton valehteli julkisesti suhteestaan Lewinskiin. TV-ruudussa lausutut sanat ovat muodostuneet lentäväksi lauseeksi: "Minulla ei ollut seksisuhdetta sen naisen kanssa." Monicakin valehteli allekirjoittaessaan valaehtoisen lausunnon, jossa kielsi intiimisuhteet presidentin kanssa. Lain kirjaimen mukaan sellaiset totuudenvastaiset lausunnot ovat rikoksia. Moraalisesti navanaluisia koskeviin kysymyksiin on kuitenkin vain yksi oikea vastaus: "Mitä hittoa se Teille kuuluu?"

Lainkäyttö Amerikassa on monimutkaista, mutta ennen kaikkea erittäin tekopyhää. Jos esimerkiksi poliisi jättää todistettavasti varottamatta pidätettyä, että tämän sanoja voidaan käyttää häntä itseään vastaan, on pidätetty päästettävä vapaaksi, vaikka olisi tunnustanut sarjamurhan. Tämä siitäkin huolimatta, että koko maailmassa on itsestäänselvyys, että poliisi käyttää aina pidätettyjen lausuntoja todisteena heitä itseään vastaan.

Amerikan lakien tekopyhyys selittyy suurelta osin sillä, että amerikkalaiset ovat tekopyhiä. Jos kaikki amerikkalaiset noudattaisivat samaa moraalia, mitä edellyttävät valituilta edustajiltaan, ei Amerikassa olisi juurikaan avioeroja eikä siellä syntyisi aviottomia lapsia. Amerikassa on tunnetusti molempia silmäänpistävän paljon.

Monica Lewinski mustaa ja valkoista on kuvattu mustavalkoiselle filmille eikä suinkaan sattumalta; keskivertoamerikkalaisen maailmankuva on juuri mustavalkoinen. Kaikki ovat joko hyviä kundeja tai pahoja poikia, good guys ja bad guys. Jostain syystä vaimoaan pettävä mies on good guy, mutta nainen, jonka kanssa hän sitä tekee, kantaa luntun leimaa otsassaan hautaan saakka. Tämä sopii mainiosti mustavalkoiseen maailmankuvaan.

Amerikassa tunnetaan kuitenkin mustan ja valkoisen lisäksi vielä yksi värisävy: dollarinvihreä. Amerikassa kaikkea mitataan rahassa, eivätkä tämänkään tarinan henkilöt jääne enää eläessään rahattomiksi. Rahalla saa ostaa ja maksaa melkein mitä tahansa. Yhtä sillä ei kuitenkaan saa, ja sen asian puuttuessa on rahakin toisarvoinen kysymys. Rahalla ei voi ostaa itsekunnioitusta ja arvokkuutta. God bless America!