Teollisuus ja Työnantajat TT on korottanut julkista profiiliaan vaatimalla palkkojen laskemista ja työttömyysturvan romuttamista. Työttömien nälkääntappamisohjelmaansa TT kutsuu hirtehisesti "työllisyysohjelmaksi". Näillä lääkkeillä työttömyys jää nujertamatta, mutta "luonnollinen poistuma" työttömyystilastoista saattaa nopeutua.

Malttia palkanmuodostukseen, matalapalkkaerät pois, palkoista sopiminen yrityksiin. "Yritysten rahoitettava vain työsuhteeseen perustuvaa sosiaaliturvaa, työnantajien kansaneläkemaksu asteittain poistettava.". Ja köyhät kyykkyyn: "Ansiosidonnainen työttömyysturvan oltava nykyistä enemmän työnhakuun kannustavaa, vastikkeettomalle työmarkkinatuelle asetettava enimmäiskesto."

Jaaha! Silläkös se työttymyys Suomesta poistuu, että pitkäaikaistyöttömät näkevät nykyistä useampana päivänä nälkää? Myllypuron Työttömien puheenjohtajana Larko toivottaa Etelärannan patruunat koska tahansa leivänjakoaamuna tervetulleeksi Ala-Sampolaan perustelemaan minimitoimeentulon varassa eläville itähelsinkiläisille, millä tavoin viimeistenkin eurojen takavarikoiminen edistäisi heidän pääsyään työmarkkinoille.

Työttömyysturvan tasolla ei ole mitään tekemistä työllistymisen kanssa. Työnantajien logiikka lähtee oletuksesta, että työttömät eivät viitsi mennä töihin, koska saavat liikaa rahaa työttömyyskassasta tai Kelasta. Eihän se niin toimi, hyvät herrat!

Jos kysymys on pelkästä viitsimisestä, niin Larkopa ilmoittautuu TT:n palvelukseen esimerkiksi huhtikuun alusta alkaen. Kai siellä Etelärannassa on käyttöä kielitaitoiselle Internet-kirjoittajalle. Luultavasti pystytte maksamaan palkkaa, joka reippaasti ylittää työmarkkinatuen, asumistuen ja toimeentulotuen Pyhän Kolminaisuuden määrittelemän minimitason.

Ikävää vain näin Larkon kannalta, että työsopimus Suomessa syntyy edelleenkin molemminpuolisesta tahdosta. Käytännössä tosin työnantaja päättää, kenet töihin ottaa. Työnantajan tahdon vastaisesti työsuhdetta ei synny. Pitkäaikaistyöttömät, joita kukaan ei halua pestata palvelukseensa, eivät työllisty sillä konstilla, että heidän toimeentuloaan vielä entisestään leikataan. Kelläpä nyt olisi käyttöäkään nälkäkuoleman partaalla hoippuvalle duunarille?

Me pitkäaikaistyöttömät emme niinkään ole kiinnostuneita ansiosidonnaisen työttömyysturvan tasosta ja kestosta. Meille se on muisto menneisyydestä. Sillä on todellista merkitystä ensi sijassa niille, jotka vielä ovat työelämässä, mutta irtisanomisuhan alaisina. Heidänkään asemansa ei toki ole kadehdittava, mutta he muodostavat sittenkin Suomen työväenluokan eliitin, jonka etuja ammattiyhdistysliike kiitettävästi puolustaa.

Todellisen proletariaatin, syrjäytyneiden ja syrjäytymisuhan alla elävien etujen puolustajia on Suomessa vähän. Itä-Helsingin lähiöiden yksinäisten miesten äänet eivät kiinnosta edes poliitikkoja vaalien alla - muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Aivan liian monet heistä eivät enää viitsikään äänestää, koska tyhjän saa pyytämättäkin.

1970-luvulla Kekkonen komensi Suomen johtavat poliitikot televisiokameroiden edessä muodostamaan kansallisen hätätilan hallitusta, koska työttömiä oli katastrofaaliset 80.000. 1990-luvulla huolestuttiin vasta puolen miljoonan rajapyykin tuntumassa. Ja kun siitä on tultu alas 200.000:een, ollaan tyytyväisiä, sillä se on jo käytännössä täystyöllisyys.

Larko on tullut johtopäätökseen, että pitkäaikaistyöttömyys Suomesta poistuu vasta sitten, kun viimeisetkin 1990-luvun laman uhrit ovat haudassa. Teollisuudelle ja Työnantajille Larko suosittelisi kuitenkin malttia työttömien tappamisessa. Antakaa luonnollisen poistuman hoitaa asia, sillä nälkä meillä on jo nykyisellä tulotasolla aina vieraanamme!