Moskovassa tapahtui viikonvaihteessa taas uusi tsetseeneihin liittyvä terrori-isku. Kaksi itsemurhaterroristia laukaisi räjähteet vilkkaassa paikassa, jossa kymmeniä viattomia ihmisiä kuoli tai haavoittui. Venäjän viranomaiset vannoivat ymmärrettävästi verityön kostamista. Ikävä kyllä tämänkin surullisen tapahtuman taustalla on havaittavissa venäläinen perisynti: ongelmat jätetään asiallisesti ratkaisematta, joskin teeskennellään päinvastaista.

Hurjailmeinen presidentti Vladimir Putin uhkasi TV-ruudussa näennäisen päättäväisin sanoin etsiä ja savustaa Moskovan kellariluukuista ulos viimeisenkin terroristin. Näin sanoessaan Putin teki täsmälleen sitä, mitä häneltä odotetaan ja suorastaan vaaditaankin. Sillä ei ole väliä, että Putin itsekin tietää puhuneensa enimmäkseen tyhjiä ja katteettomia sanoja.

Avoimessa yhteiskunnassa on käytännössä mahdotonta eliminoida terroristeja sataprosenttisella varmuudella. Venäjä tosin ei ole avoin yhteiskunta, mutta sielläkin viranomaiset voivat vaikka muuttaa koko Moskovan ja muut suuret kaupungit jättiläiskasarmeiksi kykenemättä silti käsi sydämellä vannomaan, että terrorismi on kitketty juuriltaan. Varmasti joitakin terroristeja saadaankin kiinni, mutta samalla loukataan terrorisminvastaista taistelua tekosyynä käyttäen monien syyttömien kansalaisten ihmisoikeuksia.

Sotilaallisen ratkaisun rinnalla Venäjän hallitus on soveltavinaan Tsetseeniassa poliittista ratkaisua. Venäläisten käsitys poliittisesta ratkaisusta on nukkehallituksen pystyttäminen ja väärennettyjen vaalien järjestäminen. Väitetään röyhkeästi, että sitä juuri tsetseenikansa haluaakin: valtiollista kuuluvuutta Venäjään ja venäläismielistä nukkehallitusta. Jokainen ajatteleva ihminen ymmärtää, että niin absurdi käyttäytyminen ei voi olla mitään muuta kuin pseudoratkaisu ongelmaan, teeskenneltäköön vaikka kuinka paljon päinvastaista.

Tsetseenia on kaikkein traagisin, muttei suinkaan ainoa esimerkki siitä, kuinka Venäjällä ratkaistaan ongelmia näennäisesti. Venäjä, Liettua ja Euroopan Unioni solmivat Tanskan puheenjohtajuuden aikana sopimuksen Kaliningradin alueen viisumijärjestelyistä. Sopimus tuli voimaan rynsas viikko sitten (1.7.2003). Nykyisin Kaliningradin ja Venäjän välillä Liettuan kautta matkustavilta Venäjän kansalaisilta vaaditaan läpikulkuviisumia. Aikaa valmistautua sopimuksen soveltamiseen oli runsaasti.

Sopimuksen astuessa voimaan Liettuan rajavartijat havaitsivat Kaliningradin junassa sankoin joukoin viisumittomia Venäjän kansalaisia. Tuli ilmi, että Venäjän viranomaiset ja Lokakuun Rautatiet eivät olleet lainkaan tiedottaneet matkustajille uusista viisumimääräyksistä, vaikka sopimus itsessään ja pelkkä terve järkikin sitä edellyttäisivät. Passiivisella vastarinnallaan Venäjän viranomaiset sysäsivät ongelman liettualaisten niskaan sen sijaan, että olisivat omilla toimillaan auttaneet sen ratkaisemista.

Toissa yönä kello yhden aikaan Larko heräsi siihen, että ikkunasta kuului iloista lörpöttelyä. Kuten useimmiten vastaavissa tapauksissa, oli keskustelu tälläkin kertaa venäjänkielinen. Koska pulinaa jatkui tovin aikaa, Larko katsoi, mistä on kysymys. Lomalle lähdössä ollut venäläinen naapurimies pakkasi matkatavaroita autoonsa, mitä naapurit ikkunastaan iloisesti kommentoivat.

Larkon pyyntöön toimittaa asiaa hiukan hiljaisemmin vastattiin kehotuksella sulkea ikkuna! Tässä kohtaa lienee paikallaan mainita, että enemmistö Larkon naapureina asuvista venäläisistä on toki kunnon väkeä, jotka kunnioittavat naapureidensa yörauhaa. Ehkäpä he ovat jo tottuneet Suomen ankeaan arkeen ja kaupungin vuokra-asuntojen järjestyssääntöihin. Jotenkin tässäkin tapauksessa on kuitenkin nähtävissä rinnastus Venäjän viranomaisten asenteisiin: järjestetään valevaalit, antaa liettualaisten hoitaa ongelma, sulkekoon naapuri ikkunansa! Ei ole meidän ongelmamme! Nitsivoo!

Sanotaan, että jokainen kansa on vallanpitäjänsä ansainnut. Se pitää ehkä paikkansa, mutta mitä syntiä tuollaisen nitsivookansan naapurit ovat tehneet, että joutuvat kärsimään nahoissaan sellaista ongelmien ratkaisutapaa? Onko siis jokainen kansa ansainnut naapureidensakin vallanpitäjät?