Pärnussa on päätön ja kädetön Leninin patsas joutunut tikuksi kaupunginisien silmässä. Kaupunginhallitus haluaa häätää Päättömän Leninin sen kotipaikasta Pärnun Uuden Taiteen Museon edestä. Taustalla vaikuttavat pikkukaupungin henkilösuhteet, joita ulkopuolisen on vaikea ymmärtää. Patsaan häätäminen olisi Larkon mielestä osoitus uskomattomasta kultuurivihamielisyydestä.

Veistoksen virallinen nimi on Hyvästi XX vuosisata, mutta kansan suussa sitä on jo kauan kutsuttu Päättömäksi Leniniksi. Aikanaan se päivysti päällisenä ja kädellisenä Tallinnassa Kommunistisen Puolueen päämajan edessä. Kommunismin romahdettua ja Viron saatua itsenäisyytensä takaisin virallinen Lenin postettiin näkyvistä. Sen löysi romurautavarastosta tunnettu pärnulainen kulttuuri- ja filmimies, Pärnun uuden taiteen Museon johtaja Mark Soosaar.  Siinä vaiheessa joku tuntematon trokari oli takavarikoinut patsaasta pään ja kädet ja myynyt ne todennäköisesti romumetallin ostopisteeseen.

Soosaar korjasi Leninin talteen ja toi sen Pärnuun. Patsas sai uuden kodin Pärnun entisen puoluetalon edestä. Talossa toimii nykyään Chaplinin Kultuurikeskus ja Pärnun Uuden Taiteen Museo.

Mark Soosaar kirjoittaa Uuden Taiteen Museon luettelon esipuheessa seuraavaa:

"Maailmanparantamisen kokeilu epäonnistui, eikä kukaan ole tähän mennessä pyytänyt anteeksi sen uhrien omaisilta. Voisivatko vastaavat kokeet toistua tulevaisuudessa? Ehkäpä museomme edessä oleva varoitusveistos panee ihmiset hiukan ajattelemaan..."

Tammikuussa 2003 Pärnun kaupunginhallitus yllättäen päätti, että Päättömän Leninin määräaikaiselle sijoitusluvalle ei myönnetä anottua jatkoaikaa. Viron TV:n uutislähetyksessä 27.1.2003 Soosaar arvosteli kaupunginhallituksen pätevyyttä patsaiden sijoittamiskysymyksissä. Vuonna 2002 kaupunginhallitus antoi luvan sijoittaa pärnulaiseen puistoon toisessa maailmansodassa SS-joukoissa taistelleiden virolaissotilaiden musitomerkin, mutta poisti sen paikaltaan parin viikon kuluessa, kun päätös herätti kansainvälisessä mediassa runsasta huomiota.

Larkolla ja Päättömällä Leninillä on pitkään ollut henkilökohtainen suhde. Kirjoittaessaan nettiartikkeleita Chaplinin Kultuurikeskuksessa Larko on usein tullut tupakkatauolle Leninin luokse. Veistos on usein antanut Larkolle kirjoittajan kaipaavaa inspiraatiota. Leniniä katsellessa tulee usein mieleen, että jokapäiväiset arkielämän pikkumurheet ovat maailmanhistorian laajemmassa kontekstissa sittenkin toisen luokan kysymyksiä.

Kuultuaan Pärnun kaupunginhallituksen järjettömästä päätöksestä Larko kirjoitti Internetissä vironkielisen artikkelin  Peata lenin saab hundipassi, jossa kutsui kaikkia historiaa ja kulttuuria kunniassa pitäviä ihmisiä koko Virossa ja kauempanakin lähettämään Pärnun kaupungunhallitukselle protesteja Päättömän Leninin puolesta. Larko lähetti itsekin kirjeen kaikille kaupunginhallituksen jäsenille.

Pärnun apulaiskaupunginjohtaja Riina Müürsepp vastasi Larkolle kiitettävän nopeasti eli vielä samana päivänä. Müürsepp ei myöntänyt Larkon syytöstä kulttuurivihamielisyydestä oikeaksi. Apulaiskaupunginjohtajan mukaan kaupunginhallitus olisi suostuvainen myöntämään Päättömälle Leninille pysyvänkin sijoittamisluvan, mutta johonkin muualle kuin nykyiseen kohtaan, jossa kaavan mukaan on autojen pysäköintipaikka.

Larko kävi helmikuun alussa Pärnussa tarkastamassa oman (ja kameran) silmän avulla, muistiko oikein, että Lenin seisoo kadunvarteen pysäköityjen autojen rivissä eikä vie katupintaa enempää kuin yhden auton pysäköintitilan verran. Tarkastus osoitti (kuten sivun yläosasssa oleva kuva näyttää), että Larkon muisti ei pettänyt. Patsaan takana jää jalkakäytävä täysin vapaaksi. Lenin ei häiritse liikennettä eikä aiheuta muutakaan häiriötä normaalille elämälle.

Onko siis Pärnun keskustassa niin huutava pula pysäköintipaikoista, että sitä yhtä autopaikkaa Chaplinin Kulttuurikeskuksen edessä ehdottomasti tarvitaan? Vai onko kuitenkin kysymys siitä, että jollakulla on kova halu päästä pysäköimään autonsa juuri kultuurikeskuksen portaiden eteen? Larkon mielestä kulttuuri on monta kertaa tärkeämpää kuin autot. Kaiken lisäksi Pärnun keskikaupunki on sen verran pieni, että siellä liikkumiseksi auto ei ole ollenkaan välttämätön.

Larkolla oli Pärnussa miellyttävä mahdollisuus keskustella myös Chaplinin Kultuurikeskuksen johtajan Vaiko Edurin kanssa. Edurin mukaan kultuurikeskus olisi valmis osoittamaan omalta tontiltaan yhden pysäköintipaikan lisää vastineeksi siitä, että Päätön Lenin jätettäisiin rauhaan. Tätä anteliasta tarjousta kaupunginhallituksen ei suinkaan kannattaisi jättää huomioimatta. Jos ongelmana olisi todellakin parkkipaikkojen lukumäärä, saisi se näin menetellen joustavan ratkaisun.

Todennäköisesti kysymys on kuitenkin jostain muusta. Ehkä halutaan vain "näyttää" Uuden Taiteen Museolle ja sen energiselle johtajalle sekä Chaplinin Kultuurikeskukselle, kuka on kaupungin kunkku. Pikkukaupungin henkilösuhteet ovat ulkopulelta katsottuna vaikeasti ymmärrettäviä asioita, mutta omaavat varmasti paljonkin paikallista merkitystä. Edes oikean värinen jäsenkirja ei välttämättä pelasta joutumasta jäynän kohteeksi. Mark Soosaar pyrkii huomenna (2.3.2003) pidettävissä vaaleissa parlamenttiin keskustapuolueen listoilta.

Ottaen huomioon Päättömän Leninin taustan ja historian ei Pärnussa ole sille sopivampaa sijoituskohtaa kuin entisen puoluetalon ja nykyisen täysin päinvastaisia pyrkimyksiä edustavan kultuurikeskuksen edusta. Näin ollen Larko ei muuta näkemystään Pärnun kaupunginhallituksen kultuurisesta tasosta. Sopii ainoastaan toivoa, että pikkukaupungin paineet hellittävät vaalien jälkeen. Ehkä asiasta voisi silloin keskustella maltillisemmin sanankääntein. Päätöntä Leniniä ei saa häätää kotoaan!