Myllypuroon yhdistetään usein sosiaaliset ongelmat kuten pitkäaikaistyöttömyys, alkoholi ja huumeet, syrjäytyminen ja vieraantuminen. Myllypuron kuuluisa leipäjono on Helsingin pisin. Alueella asuu suhteellisen paljon työttömiä sekä maahamnmuuttajia, ja myllypurolaisten keskitulot ovat Helsingin keskiarvoa matalammalla.

Myllypuro ei ole kuitenkaan mikään varsinainen kurjuuden kehto, kaukana siitä. Kaupungin asuntoja on remontoitu ahkerasti, ja alueen kiinteistöyhtiö on keskimääräistä edistyksellisempi ja asukasystävällisempi. Alueella on myös omistuasasuntokanta, jolle kaupungin suunnittelema pientaloalue toisi epäilemättä arvokasta lisää.

Alueelle suunnitellut asunnot ovat juuri sellaisia, joissa kaikkien tutkimusten mukaan suurin osa suomalaisesta haluaa asua. Kliseen mukaanhan suomalaisen unelma-asunto on pientalo luonnon helmassa keskellä kaupunkia. Vaikka Myllypuro ei tuota viimeistä kriteeriä täytäkään, on sinne varsin hyvät liikenneyhteydet.

Myllypuron peruspalvelut ovat jo pitkään olleet uhanalaisia. Terveyskeskusta ollaan ajamassa alas, samoin postipalveluja ollaan siirtämässä ytksityissektorin hoidettavaksi. Ostoskeskus riutuu silmissä, kun naapurissa kilpailee sen kanssa Pohjoismaiden suurin ja kaunein ostoparatiisi.

Elinvoimainen lähiö tarvitsee palvelunsa, mutta niitä ei voi olla ilman asukkaita. Asukasrakenteen pitää olla tasapainoisempi kuin Myllypurossa tällä hetkellä. Tarvitaan myös niitä parempituloisia veronmaksajia, jotta palveluita kannattaa järjestää.

Itseään metsäliikkeeksi kutsuvat myllypurolaiset pientaloalueen vastustajat ovat Larkon mielestä saaneet määräänsä nähden ylimitoitetusti julkisuutta. Esimerkiksi Kaupunkilehti Kympin artikkelista (19.5.2005) saa sellaisen käsityksen, että pientaloaluetta ei halua Myllypuroon kukaan muu kuin ilkeät kaupungin virkamiehet. Tämä ei kuitenkaan lainkaan pidä paikkaansa.

Juuri kukaan ei uskalla sanoa ääneen sitä, mitä varsin monet myllypurolaiset sisimmässään ajattelevat: ns. metsäaktivistien motiivit ovat suorastaan itsekkäitä. He ovat löytäneet itselleen viihtyisät ja hyvät kodit Myllypurosta. Myös heidän nykyisten asuntojensa paikalla on aikoinaan ollut jonkun lenkkipolku, marjamätäs tai sienimetsä, jonka menetystä on varmastikin aikanaan surtu.

Miksi siis viherpiipertäjät eivät soisi muille viihtyisiä asuntoja Myllypuroon? Kaupunkiympäristö ei voi ikuisuuksiin saakka pysyä muuttumattomana. Maankäytön tarpeet vaihtelevat eri aikoina, mutta kun uutta rakennetaan sellaisella pieteetillä, jota kaupunki on nyt puheena olevaa pientaloaluetta suunnitellessaan harrastanut, ei pitäisi olla varaa narista. Joku raja pitää hyväosaisten itsekkyydelläkin olla!