PIETIKÄINEN JÄTTÄÄ EDUSKUNNAN RATTIJUOPPOUDEN TAKIA

Pitkäaikainen kansanedustaja ja entinen ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen jäi perjantaina (24.1.2003) kiinni törkeästä rattijuoppoudesta. Entinen ministeri kuljetti autoa vain muutaman metrin. Pietikäinen tunnusti samana päivänä syyllistyneensä väärään tekoon ja ilmoitti, ettei ole ehdolla maaliskuun edukuntavaaleissa.

Pietikäinen myönsi TV-uutisten haastattelussa perjantaina, että oli varhain aamulla saapunut junalla Helsingistä kotikaupunkiinsa Hämeenlinnaan, jossa hänen autonsa oli pysäköitynä aseman vieressä. Kansanedustajan tarkoituksena oli ollut ottaa autosta mukaan joitain henkilökohtaisia tavaroitaan ja mennä sen jälkeen taksilla kotiin. Autoa Pietikäinen kertoo siirtäneensä, koska se oli lumitöitä tekevän aurausauton tiellä. Rattijuopon matka jäikin muutamaan metriin.

Paikalle sattunut Hämeenlinnan poliisin partio totesi kansanedustajan olevan tukevasti juovuksissa. Hämeenlinnan poliisi vahvistaa, että Pietikäisen veren alkoholipitoisuus oli enemmän kuin 1,2 promillea. Se on lain mukaan törkeän rattijuoppouden raja.

Sirpa Pietikäinen on Kokoomuksen entinen varapuheenjohtaja. Eduskunnan jäsenennä hän on ollut vuodesta 1983 saakka. Vuosina 1991-1995 Pietikäinen oli ympäristöministeri. Pietikäisen oli tiettävästi tarkoitus olla ehdolla maaliskuun eduskuntavaaleissa. Jäätyään perjantaina kiinni rattijuoppoudesta hän kuitenkin ilmoitti Hämeenlinnan Kokoomukselle, että haluaa luopua ehdokkuudesta.

Eduskuntavuosiensa perusteella Pietikäisellä on oikeus täyteen kansanedustajan eläkkeeseen. Huolimatta suhteellisen nuoresta iästään (43 vuotta) hän voi halutessaan ryhtyä viettämään eläkepäiviä. Jos entinen kansaedustaja menee töihin, vähennetään palkka kansanedustajan eläkkeestä. Jos palkka on pienempi kuin eläke, maksetaan erotus valtion varoista eläkeikään saakka.

Syyllisyyden tunnustaminen ja eduskunnasta lähteminen on epäilemättä oikea ja moraalinen teko. Toisaalta voi kysyä, mitä muutakaan poliitikko voisi vastaavassa tilanteessa tehdä. Ei olisi juurikaan mielekästä väittää syyttömyyttään. Suomen poliittisessa ilmastossa olisi uudelleenvalinta tällaisissa oloissa ollut vähintäänkin epävarma. Pietikäisen ratkaisua lienee oleellisesti helpottanut tietoisuus siitä, että toimeentulo on loppuiäksi Eduskunnan eläkkeen ansiosta turvattu.

Larko kiittää Sirpa Pietikäistä Suomen Tasavallalle osoitetuista palveluksista ja toivottaa hänelle leppoisia eläkepäiviä.