Viron Televisiossa esitettiin hiljattain (31.8.2003) sunnuntaiaamuisena uusintana Meelis Muhun dokumenttifilmi Mielenosoittaja (Meeleavaldaja). Elokuva antaa katsojalleen mahdollisuuden yrittää ymmärtää, kuinka ajattelee ihminen, joka on ottanut elämäntehtäväkseen Viron Tasavallan kaatamisen. Rouva Esja Shur taistelee Venäjän kansalaisten ja "maanmiesten" oikeuksien puolesta. Vanhan rouvan taistelu olisi huomattavasti menestyksekkäämpää siinä valtiossa, jossa mainitut oikeudet ovat lainvoimaisia.

Rouva Esja Shur on viettänyt suurimman osan elämästään Virossa, jonne hän tuli pian sodan jälkeen osana suurta itäsiirtolaisten virtaa. Elämäntyönsä hän on tehnyt Itä-Vironmaalla sijaitsevan Sompan kaivoksen konttorissa. Asuessaan umpivenäjänkielisessä Sillamäen kaupungissa ei rouva Esja ole oppinut vironkieltä, mutta väittää ymmärtävänsä "hengessä" vironkielistä Viron valtion vastaista kiihotuspuhetta. Eläkepäivänsä Esja Shur on pyhittänyt Viron Tasavallan vastaiselle toiminnalle, jolle hän etsii tukea Venäjän valtiolta.

Esja Shur on ollut iät ajat oppositiossa. Siellä hän oli myös neuvostoaikana, jolloin häntä ei huolittu kommunistiseen puolueeseen, vaikka tahtoa olisi ilmeisesti ollutkin. Rouva Shur olisi epäilemättä oppositiossa myös nykyisellä Venäjällä, mutta se ei estä häntä etsimästä Venäjän edustajien tukea, kun katsoo siitä olevan itselleen hyötyä.

Meelis Muhun dokumenttifilmi kuvaa erionomaisesti sitä osaa Viron asukkaista, joka ei ole oppinut hyväksymään itsenäisen Viron Tasavallam olemassaoloa. Paikallisella tasolla asioidaan kylläkin kunnallishallinnon edustajien kanssa, mutta valtiollisella tasolla käännytään ensi sijassa vieraiden valtioiden, Venäjän ja välillä jopa USAn puoleen. Viron Tasavaltaa ei ikään kuin ole olemassakaan. Sillamäen kaupungin johtoa nimitetään filmissä murhaajiksi, varkaiksi ja yksityistäjiksi.

Filmille on tarttunut mielenkiintoinen repliikki Venäjän suurlähettilään suusta. Tapaamisessa rouva Shurin ja hänen aatetovereidensa kanssa suurlähettiläs viittaa asemaansa Venäjän Federaation virallisena edustajana ja komentaa kuvausryhmän sulkemaan kameransa. "Täällä päätän ainoastaan minä", väittää vieraan valtakunnan edustaja Viron Tasavallan paikallishallinnon rakennuksessa ollessaan.

Käydessään Sompan suljetulla kaivosalueella Esja Shur ja hänen ystävättärensä kukittavat kauniisti jo ränsistyneen neuvostoaikaisen fasismin uhrien muistomerkin. Muistomerkin äärellä naiset väittävät, että tämän päivän Virossa tapahtuu natsien hirmutekoihin verrattava hävitystyö. Kommunismin ihmisyydenvastaisista rikoksista ja uhreista ei puhuta sanaakaan, niitä ei ilmeisesti ole ollutkaan olemassa. Tai ehkä kommunismin nimissä suoritetut hirmuteot ovatkin oikeutettuja? Ilmaiseehan Esja-rouva tukeaan myös joukkomurhaaja Slobodan Milosevicille. Mielenosoituksessa Sillamäen kaupungintalon edessä vaaditaan kaupunginisien panemista "seinää vasten".

Olisi tietenkin helppo jättää suhtautumatta vakavasti Esja Shurin kaltaiseen ihmiseen. Mitäpä muorista, pian kuolee pois! Rouva Shurin ikäiset ihmiset eivät toki ole Viron integraatiopolitiikan pääasiallinen kohderyhmä. Siitä huolimatta olisi tyhmää suhtautua välinpitämättömästi Esja Shuriin oireena kansallisesta sairaudesta. Tulipaloakaan ei sammuteta valikoiden.

Milenosoituksissa ja kokouksissa kuullaan virallisen Venäjän propagandasta tuttuja iskulauseita Neuvostoliiton lippujen liehuessa. Vaaditaan Venäjän kansalaisten ja "maanmiesten" oikeuksia. Ulkovenäläisiä tarkoittava sana "maanmiehet" on Venäjän valtion lanseeraama termi, jolla ei ole kansainvälisissä suhteissa minkäänlaista oikeudellista sisältöä. Se on puhdasta palturia, jonka avulla tahdotaan sumuttaa ulkomailla asuvia venäläisiä.

Venäjän kansalaisen oikeuksia Esja Shur voisi menestyksellisesti puolustaa siellä, missä sellaiset oikeudet omaavat lainvoimaa eli Venäjällä. Siellä niissä oikeuksissa puolustettavaa riittäisikin! Kansalaisuutensa rouva Shur on valinnut itse. Jos hän käyttäisi yhtä paljon energiaa asioidakseen rakentavassa hengessä Viron Tasavallan kanssa sen kansalaisena, olisi hänen työnsä Sillamäen eläkeläisten olojen parantamiseksi moninverroin hedelmällisempää. Yhdessä kohtaa voi olla olemassa vain yksi valtio kerrallaan.