Suomessa käytetään usein työnantajan osoittamaa sähköpostilaatikkoa työasioiden lisäksi henkilökohtaiseen kirjeenvaihtoon. Siitä seuraa, että moni postilaatikko on roskapostin saastuttama. Tämä seikka puolestaan vaikeuttaa sähköpostin käyttöä niin firmojen ja viranomaisten sisäisessä kuin ulkoisessakin viestinnässä. Lieneekö sitten kyseessä laiskuus vai tyhmyys, mutta välillä tuntuu, että suomalaiset eivät olisi kuulleetkaan roskapostifilttereistä tai ilmaisista sähköpostipalveluista

Helsingin kaupungin viranhaltija - joka ymmärrettävästi ei halua nimeään julkaistavan tässä yhteydessä - valitteli hiljattain Larkolle, ettei voi hoitaa työasioitaan sähköpostitse, koska suuri osa kollegoista ei käy lainkaan lukemassa sähköpostejaan. Välinpitämätön suhtautuminen sähköpostiin johtuu kuulema sitä, että sinne ei paljon muuta tulekaan kuin silkkaa roskapostia. Larko onkin monta kertaa ihmetellen todennut, että kaupungin virkamiehet eivät juurikaan vastaa sähköpostiviesteihin. Joskus on perään soittaessa ilmennyt, että virkamies ei huolimatta hiljattain lähetetystä kirjeestä tiedä ollenkaan, mistä Larko puhuu. Tästä voi päätellä, että kirjettä ei todellakaan ole luettu.

Suomessa kiistellään tulisesti äskettäin työministeriössä valmistuneesta lakiehdotuksesta, joka sallisi tietyissä olosuhteissa työnantajan lukea työntekijän työasioihin liittyvää sähköpostia. Säädöksen tekee kyseenalaiseksi se seikka, että Suomessa on laajalle levinnyt tapa käyttää työnantajan sähköpostia työasioiden lisäksi myös yksityiseen kirjeenvaihtoon. Käytännössä ei ole aukotonta tapaa erottaa toisistaan työntekijän poissaollessa postilaatikkoon saapuvia työkirjeitä yksityisistä.

Helsingissä ilmestyvän paikallislehden Alueuutiset pääkirjoituksessa Sähköpostini on minun (5.7.2003) Anne Lahnajärvi tuomitsi lakiehdotuksen todeten, että molemminpuolinen luottamus lisää työntekijän motivaatiota ja sitä kautta työn tuottavuutta. Larko kommentoi pääkirjoitusta Lahnajärvelle (työnantajan sähköpostilaatikkoon) lähetetyssä kirjeessä (ks. Larkon kirjeenvaihto) kysymällä, miksi ihmeessä hän hoitaa yksityisasioitaan työnantajan sähköpostin kautta. Yksinkertaisin tapaa suojella yksityiskirjeiden yksityisyyttä on toki niiden ohjaaminen omaan työnantajasta riippumattomaan osoitteeseensa. Ilmaista sähköpostipalvelua on Internetissä saatavilla pilvin pimein.

Ehkäpä Helsingin kaupungin virkamiesten postilaatikoiden saastuneisuus johtuukin siitä, että niitä on aikansa käytetty yksityisasioiden hoitamiseen, ja siinä sivussa rekisteröidytty käyttäjäksi vasemmalla ja oikealla Netissä tyhjänpäiväisiä pseudopalveluita tarjoavilla servereillä. Sieltähän sähköpostiosoitteet leviävät kulovalkeaakin nopeammin erilaisiin maailmanlaajuisiin roskapostirekistereihin. Ja kun ei viitsitä tai osata taistella roskapostia vastaan, onkin menty yli siitä, missä aita on matalin ja luovuttu tykkänään sähköpostin käytöstä. Samalla jää tosin oleellinen osa virkavelvollisuuksistakin täyttämättä. Ei toki voi olla virkamiestä sähköpostitse lähestyvän kansalaisen syy, että korkeapalkkainen byrokraatti ei osaa käyttää roskafilttereitä!

Suomessa on vuosikausia elvistelty maailman korkeimpiin kuuluvalla Internetin käyttöasteella. Larko on toistuvasti korostanut, että korkea käyttöaste ei välttämättä merkitse laadullisuutta Internetin käytössä. Mitenköhän tuo sähköpostinsa kanssa säheltävä kansa kykeni Nokiankin synnyttämään? Se syntyi varmaankin vahingossa, kuten useimmat suomalaisetkin. Ehkäpä oli tarkoituksena korvata saappaanheitossa käytettävä kilpailuväline kevyemmällä, ja siitä tulikin sitten Nokian kännykkä?

HUS käyttää viruksia keppihevosenaan