Pietarin kaupungin 300-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä pidettiin Venäjän ja Euroopan Unionin valtionpäämiesten ja pääministereiden huippukokous. Kokouksen yhteydessä Venäjän presidentti Vladimir Putin esitti painokkaan toivomuksen viisumivapaudesta Venäjän ja EU:n välillä. Euroopan Unionin kommenteissa todettiin kohteliaasti, että sellainen järjestely voisi olla tavoitteena kaukaisessa tulevaisuudessa.

Larkolla ei ole periaatteessa mitään sellaista tavoitteenasettelua vastaan, joskin tässä yhteydessä tulee korostaa ilmaisua kaukaisessa tulevaisuudessa. Sopiva aikaperspektiivi voisi olla esimerkiksi jossain 200-300 vuoden päässä. Sen ajan kuluessa voitaisiin katsoa, millainen Venäjän valtakunta ja millainen Euroopan Unioni vielä on olemassa. Nykyisenkaltaisen Venäjän kanssa viisumivapaudesta ei voida sopia monestakin eri syystä.

EU yhdistää demokraattisia Euroopan valtioita. Yhdentyminen perustuu yhteisille arvoille, jotka puolestaan nojautuvat Ranskan vallankumouksen aateperintöön: vapaus, veljeys, tasa-arvoisuus. Yhdentymiskehityksen nykyvaiheessa EU:n jäsenvaltioiden väliset rajat ovat kyllä olemassa, mutta niiden ylittäminen on unionin kansalaisille yksinkertaista. Viisumipakkoa ei jäsenmaiden välillä ole ollut aikoihin, ja enemmistö EU:n jäsenmaista on yhtynyt Schengenin sopimukseen. Sen seurauksena sopimusmaiden keskinäisillä rajoilla ei ole edes passintarkastuksia. Tämä on mahdollista, koska käytössä ovat yhteiset turvatoimet: roistojen ei ole aivan helppoa piileskellä viranomaisia toisessa jäsenmaassa.

Venäjää ei voi parhaalla tahdollakaan väittää demokraattiseksi valtioksi. Siellä ei ole koskaan ollut todellista demokratiaa ja kansalaisoikeuksia. Huolimatta väitteistä, että Venäjä etenisi demokratian ja oikeusvaltion suunnassa, ei nykyinen Venäjä eroa kovinkaan paljoa formaalisesti hajonneesta Neuvostoliitosta. Yksittäisellä kansalaisella on kylläkin hieman enemmän sananvapautta, mutta vallanpitäjillä on siitä huolimatta harrastusta vapaan tiedonvälityksen kahlitsemiseen. Kommunistien ulkoiset atribuutit puuttuvat, mutta asia ei riipu punalipuista, sirpistä ja vasarasta. Turvallisuuspalvelu FSB ei käytännössä juurikaan poikkea edeltäjästään KGB:stä; osittain sitä johtavat peräti samat henkilöt. Vallanpitäjät eivät ehkä enää kutsu toisiaan tovereiksi, mutta vallanpitäjiä he ovat siitäkin huolimatta.

Euroopan Unionin komission puheenjohtaja Romano Prodi kommentoi Putinin kannanottoa vihjaamalla, että ennen viisumivapautta Venäjän tulisi kyetä kontrolloimaan järjestäytynyttä rikollisuuttaan. Venäjältä peräisin oleva rikollisuus onkin ongelmana suuressa osassa Eurooppaa jo nykyisen viisumikäytännönkin vallitessa. Viisumipakosta luopuminen ei suinkaan helpottaisi tilannetta, varsinkin kun yhden jäsenvaltion antama viisumi mahdollistaa vapaan liikkumisen koko Schengenin sopimuksen alueella.

Viisumipakko ei ole yhtä tärkeä kaikille EU:n jäsenvaltioille. Se on sitä oleellisempi mitä lähempänä Venäjää jäsenvaltio sijaitsee. Esimerkiksi Suomen ja Venäjän välinen valtakunnanraja on yksi Euroopan terävimmistä elintasorajoista. Vaikka Viro on vielä Euroopan keskimääräisestä elintasosta jäljessä, on tilanne Narvan ja Ivanogorodin välisen jalankulkusillan vastakkaisissa päissä silmin nähden erilainen.

Venäjästä kauemapana sijaitseville Euroopan Unionin jäsenmaille - esimerkiksi Iso-Britannialle, Ranskalle ja Portugalille - voisi olla houkuttelevaa päästää venäläiset ilman viisumia rajojensa sisäpuolelle. Niin kauas on nimittäin varaa matkustaa vain niillä venäläisillä, joiden halutaankin vierailevan EU-maissa: rikkailla itäturisteilla ja yritteliäillä liikemiehillä. Heille tosin viisumipakko ei ole suurikaan ongelma. Sinänsä kallis viisumin hinta on varakaammille venäläisille pikkusumma. Ne venäläiset, joiden matkustamista EU-maissa halutaan säädellä, matkustaisivat nimenomaan naapurimaihin. Suomella, Virolla ja Latvialla onkin oleellinen intressi viisumipakon säilyttämisessä.

Vladimir Putin korosti Pietarin huippukokousessa, että EU:n ulkoraja voi ilman viisumivapautta muodostua uudeksi Venäjää eristäväksi Berliinin muuriksi. Sitä voi jo sanoa kaksinaamaiseksi ja typeräksi retoriikaksi. Berliinin muuri pystytettiin aikanaan nimenomaan Venäjän imperiumin aloitteesta ja painostuksesta. Se erotti vapaata maailmaa totalitaarisesta. Sille ei voi mitään, että myös Euroopan Unionin tuleva ulkoraja tulee erottamaan vapaata maailmaa totalitaarisesta. Tilanne voi tietenkin pikkuhiljaa muuttua. Ehkä viisumivapautta voidaan todellakin joskus tulevaisuudessa harkita, esimerkiksi 200-300 vuoden kuluttua.

Lue myös: Baltian ystävä?