Viro ja Euroopan Unioni pääsivät Viron jäsenyysneuvotteluissa hiljattain yksimielisyyteen verotukseen liittyvistä kysymyksistä, minkä jälkeen verotuksen pääluokka Viron osalta suljettiin. Viron neuvottelupositiona oli neuvottelujen alusta saakka pitkähkön ylimenokauden saaminen verovapaalle kaupalle matkustajalaivoilla, mitä EU missään tapauksessa ei suostunut hyväksymään. Viro luopui vaatimuksestaan ja sai vastineeksi EU:n hyväksynnän vapaamielisen veropolitiikkansa jatkamiselle myös Euroopan Unionin jäsenvaltiona. Tämän tuloksena EU:n sisälle syntyy käytännössä verovapaan yritystoiminnan vyöhyke.

Virossa arvonlisäveron taso on EU:n keskimääräisestä alempi, veronalaisen toiminnan alaraja on yli kolme kertaa EU:n tasoa korkeampi. Yhtiöitä ei veroteta yritystoimintaan takaisin investoitavasta voitosta eli yhtiöveron maksaminen on käytännössä vapaaehtoista. Tulovero on tulojen suuruudesta riippumatta kaikille sama 26 prosenttia. Erillistä kunnallisveroa ei ole, vaan kunnat saavat laissa määrätyn osan asukkaidensa tuloveron tuotosta.

Palkkataso on Virossa EU:n keskitasoa huomattavasti matalampi. Näin ollen yritystoiminnan edellytykset Virossa ovat esimerkiksi Suomeen verrattuna erityisen suotuisat. Työvoimakustannukset ovat matalat ja verotuksen taso erittäin edullinen. Viron strategiana näyttääkin olevan tulla EU:n sisäiseksi halvan työvoiman vyöhykkeeksi ja veroparatiisiksi, joka vetää puoleensa ulkomaisia investointeja.

Virossa olisi kyllä mittavia sosiaalisia ongelmia, joiden ratkaiseminen edellyttäisi valtiolta huomattavia taloudellisia panostuksia. Jos valtion verotulojen kertymä jää pitkällä aikavälillä vaatimattomaksi, jäävät ongelmat ratkaisematta. Markkinatalous ei ryhdy niitä vapaaehtoisesti korjaamaan. Tästä seuraa, että Viron etujen mukaista ei välttämättä ole noudattaa jatkossa aivan niin liberaalia veropolitiikkaa kuin EU nyt saavutetun sopimuksen mukaan sallisi.

Viro ja toisetkin Euroopan Unionin jäsenyyttä hakevat valtiot käyvät muodollisesti jäsenyysneuvotteluja EU:n jäsenvaltioiden kanssa, vaikkakin neuvottelupöydän toisella puolella käytännössä istuvat Brysselin virkamiehet. Suomenkin ulkoministeriössä on kuitenkin virkamiehiä, joiden velvollisuutena on Suomen etujen valvominen näissä neuvotteluissa. Matti Viialainen kysyy artikkelisaan "olivatko Suomen Viron jäsenyysneuvotteluja seuraavat virkamiehet lainkaan hereillä, kun Viron verotusjärjestelmästä neuvoteltiin". Kysymys on aiheellinen.

Poliittisen vastuun asiasta kantavat ulkoministeri Erkki Tuomioja ja koko Paavo Lipposen hallitus. Sekä Esko Ahon että Lipposen hallituksilla on koko Suomen EU-jäsenyyden ajan ollut monessa suhteessa pää pensaassa. Esimerkiksi alkoholin verovapaan tuonnin rajoituksissa toisista EU-maista Suomi sai Unioniin liittyessään vuonna 1995 monivuotisen siirtymäajan, joka pian päättyy. Siirtymäajan kuluessa ei ole tehty juuri mitään alkoholiverotuksen sopeuttamiseksi eurooppalaiseen tasoon. Ongelma räjähtääkin takuuvarmasti silmille viimeistään Viron liittyessä Euroopan Unionin jäseneksi, mahdollisesti jo vuonna 2004.

Ahon ja Lipposen hallitusten keskeinen poliittinen prioriteetti EU:n suunnalla on ollut sekä EU:n kassasta saatavien että itse maksettavien maatalouden tukien maksimoiminen. Näillä leveysasteilla ja nykyisillä maailmanmarkkinahinnoilla maanviljelys ei voi koskaan olla taloudellisesti kannattavaa ilman masiivisia tukia. Sen merkitys on lähinnä siinä, että koko maa pysyy asuttuna. Maatalouden tukemisen ottaminen keskeiseksi EU-jäsenyyden strategiaksi on perse edellä puuhun kiipeämistä.

Matti Viialainen ilmaisee artikkelissaan pelkoa, että suomalaiset palvelualan yritykset, mm kuljetusalalla, siirtävät toimintojaan joko osittain tai kokonaan Suomenlahden eteläpuolelle ja myyvät edullisissa olosuhteissa tuotettuja palveluitaan takaisin Suomeen. Tämä skenario saattaa toteutua piankin, sillä palvelualoilla yritysten siirtyminen ei edellytä kovin suuria pääomasijoituksia. Halpa työvoima ja suotuisa verotus takaavat kannattavuuden.

Vielä hurjemmat tulevaisuuden näkymät avautuvat hiukan pidemmällä aikavälillä, jos esimerkiksi paperi- ja metalliteollisuus - Nokiasta puhumattakaan - ryhtyvät rakentamaan uusia tehtaita Viroon sen sijaan että kunnostaisivat olemassa olevia Suomessa. Siinä tapauksessa hallituksen nykyinen EU-strategia johtaisi siihen, että Suomesta tulisi Euroopan Liiton suuri ulkoreservaatti, jossa harjoitetaan kannattamatonta ja vahvasti subventoitua maataloutta sekä metsänhakkuuta Viron paperitehtaiden tarpeiksi. Ainoa prspektiivinen elinkeino olisi turismi: eurooppalaiset tulisivat ihmettelemään suomalaisia Euroopan intiaaneina!

Matti Viialainen nosti ongelman esille aiheellisesti, joskin liian myöhään. EU tuskin ryhtyy suomalaisten myöhäisen heräämisen johdosta avaamaan uudelleen jo suljettua verotuksen pääluokkaa jäsenyysneuvotteluissa Viron kanssa. Suomen valtiovallan olisi jo korkea aika pohtia, kuinka sopeuttaa strategiansa Eurropan Liiton olosuhteisiin ja miten elämä tulisi järjestää veroparatiisin naapurissa. Pää pensaassa jatkamalla ei tarvitse pelätä, että Suomeen päin olisi kovin suurta tungosta työvoiman vapaan liikkumisen olosuhteissakaan. Pikemminkin voisi murehtia sitä, ketkä Suomeen enää jäävät!