Presidentin neuvonantaja vuodattaa hallituksen salaisia muistioita oppositiojohtajalle, joka käyttää saamiaan salaisia tietoja valikoiden ja epätäsmällisesti vaalipropagandassaan. Oppositiopuolueen sisäpiirin kokouspöytäkirja vuotaa puolueen varapuheenjohtajan kautta lehdistöön. Poliisi kuulustelee entistä oppositiojohtajaa, josta on välillä tullut pääministeri. Tämä voisi olla agenttifilmin käsikirjoitus, vaan ei ole. Nämä ovat viimeisten viikkojen uutisia Suomen Tasavallasta!

Paavo Lipponen kävi pääministerinä ollessaan Amerikassa ja tapasi siellä presidentti George W Bushin. Lipposen väitetään vakuuttaneen Bushille Suomen kuulumista Saddamin vastaiseen koalitioon. Ulkoasiainministeriö koosti keskusteluista muistion, joka jostain syystä julistettiin salaiseksi. Se oli onneton päätös: myöhemmät tapahtumat näyttävät, että salaisten tietojen vuotaminen ja vuodon tutkimukset ovat aiheuttaneet valtakunnalle suurempaa vahinkoa kuin olisi aiheutunut itsessään viattoman asian julkistamisesta välittömästi.

Tuolloin oppositiossa olleen Keskustan puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki syytti vaalien alla pääministeri Lipposta Suomen viemisestä Irakin sotaan kansalta salaa. Jäätteenmäki viittasi lähteitään tarkentamatta Lipposen ja Bushin välisiin keskusteluihin. Keskusteltuaan pääministerin kanssa Jäätteenmäki otti syytöksensä vielä ennen vaaleja vähin äänin takaisin. Molemmat puoluejohtajat vakuuttivat julkisesti, ettei heidän välillään ole erimielisyyksiä ulkopolitiikasta.

Keskusta voitti vaalit, ja Jäätteenmäestä tuli pääministeri. Paavo Lipponen ei lähtenyt ministeriksi, vaikka väittikin, että ulkopolitiikan johtamisessa ei ole erimielisyyksiä eikä henkilökohtaisissa suhteissa Jäätteenmäen kanssa ole mitään vialla. Varsinkaan jälkimmäistä väitettä ei uskonut juuri kukaan. Siitä huolimatta näytti alkuun siltä, että uusi pääministeri ja Eduskunnan puhemies voisivat hallituspuolueiden johtajina tehdä yhteistyötä normaalisti.

Ilta-Sanomat julkaisi 6.6.2003 (Jäätteenmäki tietää Irak-vuotajan) autenttisen kopion Keskustan työvaliokunnan allekirjoitetusta kokouspöytäkirjasta 7.3.2003. Pöytäkirjasta ilmeni, että Jäätteenmäki oli työvaliokunnassa viitannut hallussaan oleviin salaista tietoa sisältäviin dokumentteihin. Jäättenmäki ei ollut kertonut työvaliokunnalle, mistä oli saanut aineistonsa.

Ennen pöytäkirjan julkaisemista Jäätteenmäki oli kuitenkin ehtinyt julkisuudessa väittää, että hänen hallussaan ei ollut vaalien alla salaista materiaalia. Hänen vaalienaikaisessa nettipäiväkirjassaan (jota ei ole päivitetty vaalien jälkeen) on maaliskuun 6. päivän kohdalla viitteitä ja jopa sitaatteja salaisesta muistiosta. Näin ollen arvoisa pääministeri on jäänyt kiinni suurelle yleisölle valehtelemisesta!

Keskustan puolesihteeri Eero Lankia selvitti puoluetoimistossaan, kuinka autenttinen kopio puolueen sisäpiirin kokouspöytäkirjasta joutui Ilta-Sanomien haltuun. Lankian tutkimuksissa selvisi, että ainoastaan puolueen varapuheenjohtaja Hannu Takkula oli saanut pöytäkirjan allekirjoitetusta versiosta kopion. Takkula tunnustikin, että oli antanut pöytäkirjasta kopiot kahdelle henkilölle, joiden henkilöllisyystä ei suostu paljastamaan. Takkula väittää, ettei aavistanutkaan pöytäkirjan voivan päätyä lehtien sivuille. (Ks. artikkeli Varapuheenjohtaja Hannu Takkula kopioi pöytäkirjan Keskustan nettisivuilla.)

Pääministeri kävi 11. kesäkuuta poliisin kuulusteltavana, jossa yhteydessä hän oletettavasti kertoi, miten sai muistiossa olleet salaiset tiedot haltuunsa. Kesäkuun 12. päivän Ilta-Sanomien mukaan esitutkinta aiotaan julistaa salaiseksi jopa vuosikymmeniksi. Lehti olettaa myös, että mahdollinen oikeudenkäynti tapahtuisi suljettujen ovien takana, ja oikeuden pöytäkirjat leimattaisiin salaisiksi.

Ilta-Sanomat kirjoitti eilen (17.6.2003), että muistion vuotaja oli kolmannen peräkkäisen presidentin neuvonantajana työskentelevä Martti Manninen. Manninen neuvoo presidentti Tarja Halosta juriidisissa kysymyksissä. STT välitti eilen tiedon, jonka mukaan Manniselta on jo viime viikolla evätty pääsy työpaikalleen. Eilisissä radiouutisissa Manninen itse myönsi kirjoittaneensa Jäätteenmäelle muistion, jossa salaisia ulkoministeriön papereita oli selostettu ja siteerattu.

Tänään (18.6.2003) Jäätteenmäki on Eduskunnalle antamassaan pääministerin ilmoituksessa väittänyt, ettei ole nähnyt ulkoministeriön salaisia muistioita ennen kuin ne hänelle poliisikuulusteluissa näytettiin. Lisäksi pääministeri väitti, ettei ollut pyytänyt Manniselta salaisia tietoja. "Ne tulivat hänelle yllätyksenä. Tämä vakuutus aiheutti pienen kohahduksen eduskunnassa", todetaan STT:n tämänpäiväisessä uutisessa Jäätteenmäki kiistää saaneensa salaisia asiakirjoja .

Larko on vankasti sitä mieltä, että avoimessa tietoyhteiskunnassa tämänkaltaisten tietojen salaamisessa ei ole mitään järkeä. Näin jälkeenpäin voi kylmän rauhallisesti todeta, että muistioiden salaaminen, vuoto ja sen tutkiminen on jo tähän saakka aiheuttanut valtakunnalle huomattavasti enemmän vahinkoa kuin olisi koskaan voinut aiheutua siinä tapauksessa, että Bushin ja Lipposen keskustelut olisi alusta pitäen saatettu oleellisilta osiltaan julkisuuteen. Lipponen ja ulkoministeriö menettelivät tässä kysymyksessä vähintäänkin taitamattomasti. Pääministerin tulisi omasta aloitteestaan inforomoida oppositojohtajaa tämänlaatuisista asioista.

Pääministeri Anneli Jäättenmäki on tässä asiassa vähintäänkin käyttänyt totuutta säästeliäästi, jollei suorastaan valehdellut kansalle. Mutta myös salaaminen on pohjimmiltaan valehtelua. Valehtelijat jäävät ennemmin tai myöhemmin kiinni; on kaikin puolin helpompaa puhua alusta saakka totta.

Suomi on avattu yhteiskunta, joskin vain muodollisesti. Jostain syystä täällä tunnutaan luulevan, että kansaa voi pitää tietämättömänä oleellisista asioista. Jonkun aikaa se tietysti onnistuukin, mutta tietoyhteiskunnan aikana mikään ei jää pysyvästi salaisuudeksi. Valheella on lyhyet jäljet! Olisi kaikin puolin suotavaa, että tämä asia selvitettäisiin ns munaskuitaan myöten julkisesti ja avoimesti. Se taitaa tosin jäädä pelkäksi hurskaaksi toivomukseksi.